Puutarhakirja-aarteita

Olen hullaantunut puutarhan lisäksi kirjoihin eli siten myös puutarhakirjoihin, joita minulla on vinot pinot, mutta nämä vanhat puutarhakirjat ovat aarteitani. Niitä olen ostellut Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kesäisin käydessäni.

Vanhin puutarhakirjani on Erik Lindgrenin Kasvitarhakirja vuodelta 1903. Kirja lienee alun perin ruotsalainen ja seitsemännestä tarkastetusta ja lisätystä painoksesta sen on Suomen oloihin mukaillut Mustialan puutarhuri Klas Stening ja suomentaneet pitäjän apulainen K. Korpela ja kansak. opettaja Aug. Wikstén. Tekstin lisäksi kirja on "valaistu 135 puupiirroksella". Kirja on tarkoitettu ohjeeksi jokaiselle kasvitarhanhoidon harrastajalle.

Jenny Elfvingin Suomalaista puutarhataidetta on painettu vuonna 1929. Siinä on esitelty 15 suomalaista puutarhaa, joista osa taitaa olla jo kadonneita. Kuvassa oleva Taruniemi sijaitsi Laatokan rannalla Sortavalan lähellä.

Salosen ja Jaatisen Kodin puutarha -kirjasta minulla on ensipainos vuodelta 1933. Se on kattava puutarha-alan käsikirja, jonka tarkoituksena on ollut "antaa ohjeita etupäässä maalaiskotien ja huvilapuutarhojen omistajille puutarha-alan monipuolisissa tehtävissä". Kuvat tomaatin kasvatusta käsittelevästä luvusta.

Elisabeth Koch kirjoitti Oma puutarha -kirjan omakoti- ja siirtolapuutarhaviljelijöille vuonna 1942. Kuvassa omakotipuutarhan ja viikonloppumajan puutarhan suunnitelmat. Vaikka tämäkin kirja keskittyy ajan tavan mukaisesti lähinnä hyötykasvien viljelyyn, on siinä myös useita perennoiden istutussuunnitelmia.

Ensimmäinen löytöni oli Väinö Lehtosen Omenanviljely vuodelta 1946. Siinä on jo peräti 15 värikuvasivua eri omenalajikkeista. Kirjoittaja on Lepaan puutarhaopiston opettaja ja hänen kirjansa "pyytää tarjoutua vaatimattomaksi neuvonantajaksi Suomen hedelmätarhojen jälleenrakennus-työssä ja jatkuvassa hoidossa". Ankarat pakkastalvet vuosina 1939-42 olivat nimittäin paikoin tuhonneet omenapuut lähes täydellisesti ja keskimäärinkin noin kaksikolmannesta puista oli kuollut.

Se on muuten se sama kirja, jota urheilijasankari Elmo kaipaili yhdessä Juhani Peltosen kirjoittamassa 70-luvun radiokuunnelmassa ;)

Huonekuusi

Meillä ei ole ollut joulukuusta moneen vuoteen. Suurin syy lienee se, että täysikokoiselle kuuselle ei ole oikein hyvää paikkaa. Erilaisia 'korvikkeita' on aina välillä ollut, katajan oksia kiulussa, pikkujoulukuusi eli minikokoinen joulukuusi (kuusen latva?), minimuovikuusi (yäks!) tms.

Joulun alla löysin Plantagenista huonekuusen (Araucaria). Se on aivan ihana!! En raaskinut edes koristeita hennoille oksille laittaa. Ehkä siitä saamme pysyvän joulukuusen. Luin tosin, että sen kasvattaminen voi olla hiukan haasteellista kuivassa huoneilmassa. Täytyy yrittää muistaa suihkutella ahkerasti! Ja kesän se kuulemma viettää mielellään ulkona. Nyt siirrän sen mahdollisimman valoisaan paikkaan eli lasi-ikkunaisen takaoven viereen. Ovi on pohjoisen puolelle, joten paahdekaan ei pääse sitä kiusaamaan kevään edetessä.

Huonekuusessa oli myös pieni soma 'latvatähti', joka ei tosin kuvassa kovin selkeästi erotu. Siitä toivottavasti uusi kasvu keväällä lähtee.

Tässä toinen viime joulun ihanuus. Lahjaksi saatu hyasintti teki yhteensä kolme kukkavartta. Tässä ensimmäinen ja suurin on jo lakastunut ja raaskin sen vihdoin leikata poikki kuvan ottamisen jälkeen. Sitten pienemmätkin pääsivät paremmin oikeuksiinsa ja olivat tosi söpöjä. Nyt ne ovat jo venähtäneet, mutta tuoksuvat edelleen ihanasti.

Yritän saada sipulin säilymään kevääseen saakka, jotta voin sen istuttaa puutarhaan. Jos hyvin käy, se jatkaa siellä elämäänsä ja ilahduttaa tulevina vuosina, ehkä hiukan vaatimattomammin kukkivana tosin.