Näytetään tekstit, joissa on tunniste sipulikukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sipulikukat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. toukokuuta 2019

Muscari


Muscari eli helmililja eli helmihyasintti - rakkaalla lapsella on monta nimeä - koristi poikani kastepöytää huhtikuun alussa 36 vuotta sitten ja siitä lähtien se on ollut minulle yksi rakkaimpia kevätkukkia. Tuolloin kyseessä oli leikkokimppu eikä meillä ollut omaa pihaakaan, joten ne ovat säilyneet vain kuvissa ja muistoissa. Monen monet helmililjat olen sittemmin kierrättänyt kevään ruukkuistutuksista pihalle kasvamaan ja kukkimaan vuodesta toiseen.




Monta pussillista erilaisten helmililjojen sipuleita olen myös syksyisin kaivanut maahan. Nämä vaaleanpunaiset ovat jonain syksynä istutettuja, sillä niitä en ole nähnyt kevätruukuissa.




Valkoisia ...



... ja sinisiä on yleisimmin myynnissä ruukkuistutuksina keväällä. Niitä olen joka kevät hankkinut ja myöhemmin istuttanut pihalle eri paikkoihin. Joskus olen laittanut niitä muutaman sipulin ryhminä sinne tänne, toisinaan taas olen levitellyt ruukullisen melko pienelle alalle. Istutuspaikkoja en tietenkään ole merkinnyt muistiin, joten joka kevät yllätyn iloisesti huomatessani, miten monissa paikoissa niitä kasvaa.








sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Sama kasvi ( ? ! )



Nämä pikkusinililjat (Scilla bifolia) olen istuttanut vuosia sitten. Sipulit olivat pikkiriikkisiä ja mietin mahtavatko ne edes lähteä kasvuun. Niin kukkia vain putkahti maasta seuraavana keväänä ja sittemmin ne ovat kukkineet joka vuosi. Kovin paljoa ne eivät ole lisääntyneet, mutta muutama siementaimikin on ilmestynyt toisaalle. Kasvi on todella pieni, noin viisi senttimetriä korkea.





Nämä pikkusinililjat olen istuttanut pari vuotta sitten. Sipulit olivat aivan eri kokoluokkaa ja niin on myös koko kasvi. Kukka on suunnilleen saman kokoinen kuin tuolla miniversiolla, mutta niitä on jokaisessa kukkavarressa todella monta. Varret ovat rotevia ja noin kymmensenttisiä, samoin lehdet.

Näitä kasveja katsoessa tulee ensimmäisenä mieleen, että ne eivät voi olla samaa lajia. Luonnonvaraisena pikkusinililja on levinnyt keskisessä Euroopassa laajalle. Doradin puutarhasivuilla   kerrotaan, että laji on luonnossa erittäin vaihteleva koon ja kukan värin suhteen. Lajista on nimetty kymmeniä alalajeja ja muotoja, jotka kuitenkin summataan kaikki päälajin alle. Lajikkeita on tunnettu toistakymmentä, mutta ne näyttävät pääosin kadonneen.

Pikkusinililjan vaihtelevuus tulee erittäin hyvin esiin näiden eri kantaa olevien yksilöiden kautta. Kukan väri on molemmissa suunnilleen sama (tuo ylemmässä kuvassa oleva vain näyttää hiukan haalealta ilta-auringon valossa), mutta kooltaan ne ovat aivan eri suuruusluokkaa. Olen tarkoituksella istuttanut ne eri kohtiin, mutta saattavathan ne siitä huolimatta risteytyä keskenään ja tuottaa taas erilaisia jälkeläisiä. Tänä keväänä hankin isosinililjoja. Ne ovat vielä ruukussa ja täytyy miettiä tarkkaan, mihin kohtaan ne kannattaa istuttaa.









torstai 25. huhtikuuta 2019

Kaikkialla kukkii


Palasimme eilen kotiin vierailtuamme lasten perheiden luona pääsiäisen ajan ja ilokseni saatoin todeta, että kaikkialla kukkii eikä mitään tärkeää ole mennyt ohi. Kevätlumipisara näyttää vihdoin kotiutuneen, sillä kukkia on enemmän kuin koskaan. Joissakin kukissa on keltainen täplä, toisissa se on vihreä ja yksi on tehnyt kaksi kukkaa samaan varteen.







Onneksi istutin sahramin mukuloita viime syksynä runsaasti, sillä puput parturoivat varhaisimmin nousseet kasvustot melkein kokonaan. Nämä valkoiset ja keltaiset säilyivät ainakin tänä keväänä lähes koskemattomina, joten kukkivat toivottavasti myös tulevina keväinä.




Nämä violetin väriset ovat jäänteitä vuosien takaisesta runsaasta kasvustosta, joka lähes katosi, mutta näyttää pikku hiljaa elpyvän.




Valkoisia, vaaleanpunaisia ja sinisiä kevättähtiä sekä muutama sekaan kylväytynyt sininen scilla.




Muutama sininen idänsinililja värittää pääosin valkoisten scillojen ryhmää. Monia vuosia kesti ennen kuin scillat levisivät kunnolla, mutta nyt niitä kasvaa lähes kaikkialla, myös nurmikolla.




Sinivuokot leviävät muurahaisten kuljettamista siemenistä ja niitä putkahtelee esiin eri puolilla pihaa. Tässä kuvassa on unkarinsinivuokon jälkeläinen.




Tässä kohdassa lumikellojen kukinta on ohi ja nyt on vuorossa valkovuokko. Toisaalla valkovuokot ovat vasta nupulla ja paikoin ei vielä näy edes lehtiä. Kevätkukinta menee usein ohi aivan liian nopeasti, joten erilaisten kasvupaikkojen ansiosta sen pidentäminen onnistuu edes hiukan.









lauantai 30. maaliskuuta 2019

Keltainen



Viime syksynä istuttamieni tähtilumikellojen joukosta paljastui kiva yllätys - keltainen yksilö - ja tänään onnistui myös sen kuvaaminen. Lumikellon ylempi täplä on selkeästi keltainen, alempi lähinnä limenvihreä. Takana kasvava lumikello on myös hiukan kellertävä, mutta ehkä kuitenkin hiukan vihertävämpi.




Uusia lumikellokasvustoja paljastuu lumipeitteen väistyessä. Tässä ruusupensaiden alla kasvaa lähinnä kerrannaiskukkaista puistolumikelloa 'Flore pleno'.








perjantai 29. maaliskuuta 2019

Kelloja ruukkuun



Nostin lumikelloja sisälle ruukkuun. Sain tähän vinkin jo monta viikkoa sitten Eva Robildin Facebook-sivulta ja tänään vihdoin uskalsin kokeilla onnistunko kaivamaan ne ylös ilman että varret irtoavat sipuleista. Sisällä nuput aukesivat nopeasti ja tuoksuvat miedosti. Istutan sipulit myöhemmin keväällä takaisin pihalle sellaiseen kohtaan, jossa lumikelloja ei vielä kasva.




Tässä nurkkauksessa on lumikellojen kasvu parhaassa vauhdissa. Siinä kasvaa takaosassa sekä tavallisia puistolumikelloja - joista nyt lohkaisin pienen osan ruukkuun - että kerrottukukkaisia puistolumikelloja 'Flore pleno' samoin kuin tähtilumikelloja ja turkinlumikelloja.




Nämä hiljattain esiin nousseet 'Flore plenot' kasvavat pihan kaukaisimmassa nurkassa. Kukat ovat isoja ja pulleita, joten ne näkyvät heti pintaan noustuaan myös keittiön ikkunasta katsellessa. 'Flore pleno' on elinvoimainen ja lisääntyy nopeasti sivusipuleista, mutta niitä täytyy istuttaa tälle alueelle lisää, jotta jonain tulevana keväänä se on täynnä valkoisia mättäitä.









perjantai 22. maaliskuuta 2019

Kevät



Kevät alkaa minulle siitä, kun ensimmäinen lumikello avaa kukkansa. Tänään voin siis julistaa kevään alkaneeksi Suvipihalla. Nämä tähtilumikellot (Galanthus elwesii) olivat jo helmikuun lopulla suurella nupulla paljastuessaan lumen alta. Sitten tulivat kipakat pakkaset ja onneksi myös uusi paksu lumikerros niiden suojaksi, joten vain pari lehteä näkyy hiukan kärsineen kylmästä. Lumikellot paljastuivat lumen alta uudelleen vihdoin eilen, ehkä kukka oli jo silloin auki, mutta en valitettavasti ollut sitä näkemässä tai kuvaamassa.




Lämpimässä nurkkauksessa kasvava kerrannaiskukkainen puistolumikello on usein kukkinut ensimmäisenä, mutta tänä keväänä suotuisaan paikkaan viime syksynä istuttamani tähtilumikello vei voiton.  'Flore pleno' on paksuhkon lumipeitteen alla kasvattanut useita nuppuja ja rypäs paljastui kokonaan tänään.




Vieressä kasvavat tavalliset puistolumikellot ovat vielä osittain lumen alla, mutta nuput nousevat terhakkaasti ja muutama lämmin ja aurinkoinen päivä saa kukat avautumaan.




Lämpö ja aurinko sulattavat lumipeitettä ja lumikelloja paljastuu vähän sieltä sun täältä.  






keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Söpöset




Viime viikolla laitoin kuvan nupusta, jonka kuvittelin olevan tavallisesta poikkeava lumikello. Ei ollut lumikello, vaan kevätlumipisara eli kevätkello. Hiukan ihmettelin kukkavarren ympärillä olevien lehtien määrää, lumikellollahan niitä on vain kaksi. En muistanut - yllätys yllätys - että viime syksynä istutin näille vaiheille myös kevätkelloja. Ainakin kaksi muuta sipulia on tehnyt lehdet, mutta kukkia niihin ei näyttäisi olevan tulossa. No, ehkäpä ensi vuonna sitten.




Todella pieniä ja söpöjä ovat ruukkuun istuttamieni Minnow-narsissien kukat. Toivottavasti nämä menestyvät jatkossa myös maahan istutettuna. Paikka vain tulee valita huolella, jotta pienet kukat eivät jää huomaamatta. Tämän lajikkeen sipuleita täytyy ehdottomasti saada lisää.




Viime keväänä ruukkukukkana ostamani kevätkurjenmiekat ovat selvinneet talvesta hienosti. Näyttää siltä, että kukkia nousee ainakin yhtä paljon kuin niitä viime vuonna ruukussa kasvoi.







lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kevätiloa


Täälläkin on kevät, lumikellot kukkivat, tai ainakin osa niistä. Eilen illalla kotiin tullessani olin kyllä hiukan yllättynyt lumen määrästä. Lunta ei pääkaupunkiseudulla enää juurikaan ole, joten kuvittelin kaiken jo täältäkin sulaneen. Ollaanhan noin 400 kilometriä pohjoisempana ja täällä on viime viikkoina tullut vielä lisääkin lunta, joten piha on vielä suurimmalta osaltaan lumen peitossa. Toki tämän päivän keväinen lämpö ja auringonpaiste ovat vauhdilla sulattaneet kinoksia.




Pihan lämpöisimmässä nurkkauksessa kukkii jo näin iso rypäs kerrannaiskukkaisia lumikelloja.




Nämä tavalliset puistolumikellot kasvavat aivan noiden kerrannaisten vieressä, mutta ne ovat vasta nupulla. Olen ennenkin tehnyt sen havainnon, että kerrannaiset ovat aikaisempia, vaikka olen usein nähnyt päinvastaisia kommentteja. Lumikelloajikkeiden aikaisuus kyllä vaihtelee, mutta kasvupaikka vaikuttaa mielestäni kuitenkin eniten. Lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa lumikellot ovat jo kukassa, mutta toisaalla saman lajikkeen yksilöt tuskin kurkistelevat maan pinnalle.




Valkoiset idänsinililjat ovat tässä kohdassa jo nupulla ...




... samoin sinivuokko ...




... ja toinenkin.




Kesälumipisaran eli suvikellon versot ilahduttavat, sillä viime kesänä ne eivät kukkineet ja pelkäsin niiden kadonneen kokonaan.




Lumikelloja siellä, lumikelloja täällä, lumikelloja lähes kaikkialla ...




... mutta varsinainen ilopilleri on tämä ensimmäinen kukassa oleva talventähti.




PS  Osallistun tällä postauksella Kukkailotteluun Mansikkatilan mailla -blogissa








torstai 12. huhtikuuta 2018

Lumikellot kukassa



Lumikellot ovat nousseet vauhdilla ja ensimmäinen avasi kukkansa jo maanantaina. Tänään pääsin kuvauspuuhiin, mutta sen verran myöhään, että kaikki kukat olivat jo sulkeutuneet.




Tarkoitukseni oli tehdä ainoastaan pieni kukkatilanteen tarkistus, mutta tämän nuppuisen yksilön takia oli ihan pakko hakea kamera sisältä. Sen kuvaaminen oli hiukan haasteellista, mutta kyllä tästä näkee sen, että kukassa on vihreät täplät myös ulompien kehälehtien ulkopinnalla. Se näyttäisi olevan turkinlumikello, Galanthus woronowii. Olisipa hauskaa, jos tuo ulompien kehälehtien viherrys on pysyvä ominaisuus eikä satunnainen 'valuvika', joka ei toistu tulevina vuosina.












sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kevättää



Hieno keväinen viikonloppu on takana. Lauantaina kaunis auringonpaiste helli viileähköstä tuulesta huolimatta jopa liiaksi ja Vantaalla huomasin ensimmäiset kukkivat leskenlehdet. Tänään oli suuren osan päivää pilvistä, mutta tuuletonta. Kevättää kovasti eikä yöpakkasistakaan ole pelkoa, joten istutin terassin ruukkuun erilaisia sipulikukkia.

Valitsin melko nuppuisia kasveja, jotta kukintaa riittäisi mahdollisimman pitkään. Kaikki kirjopikarililjat ja Jetfire-narsissit tosin olivat jo täydessä kukassa, mutta vaaleansiniset helmililjat ja Minnow-narsissit ovat vasta avautumassa ja Rococo-tulppaanien nuput punersivat vain hiukan.





Pikkupihan penkeistä nousee lumikelloja ja muitakin piippoja. Kovin ne ovat vielä matalia, mutta muutama nuppukin on jo näkyvissä. Kotipihan lumikellotilanteen pääsen tarkistamaan vasta tulevana viikonloppuna.






keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kevättä tekemässä




Viime viikonloppuna olisi ollut mitä mainion puutarhailusää, mutta muiden kiireiden takia ehdin ainoastaan tehdä hiukan tulevaa kevättä eli istuttaa kukkasipuleita. Tarkoitukseni oli hankkia vain lumikelloja yhden istutusalueen pieneen laajennukseen, mutta eihän se koskaan niin mene  ;) kirjopikarililjat, Fritillaria meleagris, ja kääpiötulppaanit, Tulipa turkestanica, suorastaan vaativat päästä mukaan.

Alla muutama kuva keväällä odotettavissa olevasta kukinnasta.




Turkinlumikellon, Galanthus woronowii, sipuleita istutin pari pussillista jo aiemmin. Turkinlumikellon lehdet ovat leveät ja kiiltävän kirkkaan vihreät.




Tähtilumikelloa, Galanthus elwesii, hankin kolme pussillista. Se on suurikokoinen laji, jonka leveähköt lehdet ovat harmaanvihreät. Näistä kahden pussin sisältö pääsi uuteen alkuperäisen suunnitelman mukaiselle paikalle ja kolmannesta osa pääsi kirjopikarililjojen viereen ja osa metsäpuutarhaan.




Tavallisen puistolumikellon, Galanthus nivalis, sipuleita on yllättäen ollut vaikeinta löytää. Halusin uuteen istutusalueeseen myös sitä, joten hankin ykden pussillisen myös sen sipuleita. Isojen ketjujen myymälät näyttävät kukin tarjoavan vain yhtä lajia kukin, joko turkinlumikelloa tai tähtilumikelloa sekä kerrannaiskukkaista puistolumikelloa. Tavallista puistolumikelloa löysin ainoastaan pienestä yksityisestä taimimyymälästä.




Eilen katselin taas kukkasipuleita - pakkohan tarjonta on tsekata, jos niitä näkyy myynnissä ;) ja muutama pussillinen lähti taas mukaan. Lumikellot lisääntyvät sivusipuleista ja siemenistä, mutta mielestäni liian hitaasti ja haluan niitä joka puolelle. Pari pussillista tähtilumikellon sipuleita auttaa asiaa jonkin verran  ...   ja turkinlumikellojakin voisi vielä hankkia lisää ...





Ei kai tämä vielä ole huolestuttavaa, koska hankin vain näitä tavallisia lajeja kauppareissuilla sen sijaan, että tilaisin kalliita erikoisuuksia ulkomailta - eihän :D










keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Tulossa


Sunnuntaina kuvasin vasta tulossa olevaa kukintaa. Valkovuokon lajike 'Robinsoniana' avasi ensimmäisen kukkansa. Nuppuja oli runsaasti, joten avonaisia kukkia lienee nyt paljon.




Tämä nupulla oleva lienee narsissivuokko, ainakin muistelen sellaisen näille paikkeille istuttaneeni. Siis jälleen kerran - ne puuttuvat muistiinpanot!




Tässä nousee myös valkovuokkoa, mutta vasta kukkien avauduttua selviää onko se 'Hilda' vai 'Bracteata Pleniflora', sillä molempia kasvaa tällä paikalla lähekkäin.




Vuorijumaltenkukan ruusuke on hyvässä kasvussa, joten kukkiakin tulee toivottavasti paljon.




Koiranhammasliljat ovat jo isolla nupulla ...




... samoin kuin kirjopikarililjat ...




... vaaleanpunaiset  muscarit ...




... ja siniset helmililjat.




Sunnuntaina suikeroesikossa oli joitakin avoimia kukkia, pian se kukkii vaaleankeltaisena pilvenä.




Näiden kukkasten kehittymistä odotan suurella innolla. Viime syksynä tilasin joitakin erikoisempia sipuleita. En ehtinyt miettiä tai valmistella niille istutuspaikkaa, joten laitoin ne valeistutukseen uudistuksen alla olevaan puoliksi tyhjennettyyn perennapenkkiin. Lumi ja routa sulavat tästä kohdasta myöhään, joten kasvit ovat vasta nyt nousemassa.

Pikkusinililjat ovat ainakin kaikki nousseet ja avanneet jo ensimmäiset kukkansa. Niiden oikealla puolella lienee kolme kevätlumipisaraa ja vasemmalla yksi lumikello 'S. Arnott'. Näitä lumikelloja istutin kaksi sipulia ja tuossa nousee neljä lehteä vieri vieressä. Tuskin istutin niitä noin lähekkäin ja toivon, että toinen yksilökin vielä nousee. Samoin toivon, että myös englanninsinililjat ovat selvinneet talvesta ja hiukan myöhäisempinä ovat vielä mullan alla ja nousevat ajallaan.