Opettelua

Muutaman vuoden uuden kameran ostoa tuumailin ja nyt vihdoin toteutin asian. Yli kymmenen vuotta vanhalla pienellä pokkarilla on varsinkin lähikuvien ottaminen ollut melkoista sattuman kauppaa. Hankin pienen järjestelmäkameran ja pienen objektiivin, joilla opettelen kuvaamaan. 

Olen vasta hiukan kokeillut kuvaamista ja ihan vain kameran automatiikalla. Opettelua sekin tuntuu vaativan, sillä vain muutama kuva on 'julkaisukelpoinen'. Tosin en kovin monta kuvaa ottanutkaan. 

Kolme vuotta sitten pienen pienenä taimena istuttamani pensaskärhö Clematis recta 'Purpurea' on vihdoin tuuheutunut ja pienten valkoisten kukkien pilviä on todella runsaasti. 

Juhannuskukka

Ostin itselleni juhannuskukaksi japaninunikon, Papaver miyabeanum 'Pacino'. Taimimyymälässä se oli nimellä kuriilienunikko ruotsinkielisen nimen mukaan. Etsin kasvista tietoa netistä ja englanninkielisillä sivuilla sitä kutsuttiin myös nimellä Iceland Poppy, islanninunikko.

Taimessa oli yksi vaaleankeltainen kukka avoinna ja paljon nuppuja. Tällä kääpiöunikolla on harmaanvihreä pyöreä lehtiruusuke, josta kukkavarret nousevat. Se sopii kivikkopuutarhaan, houkuttelee hyönteisiä ja kylväytyy itsekseen. Istutin juhannuskukkaseni toistaiseksi ruukkuun terassille ja mietin sille sopivan kasvupaikan myöhemmin.

Uusi unikko sopiikin hyvin tämän viereisessä ruukussa kasvavan keltaisen pikkupetunian viereen.

Valkoinen varjolilja on kukkinut läpi juhannuksen, tai siis yksi niistä, mutta kaikki punaiset ovat vielä nupulla. Minulla on ollut varjoliljoja vuosikaudet, mutta vain kaksi valkoista. Punaiset ovat lisääntyneet sivusipuleista ja myös kukkivia siementaimia on putkahdellut eri puolilta. Kaikki siementaimet ovat kuitenkin toistaiseksi olleet punaisia. Tänä kesänä olen vihdoin löytänyt kolme siementaimea, jonka nupuista näkee, että ne ovat valkoisia. Jippii!

Akileija 'Green Apples' on kotiutunut marjakuusen edustalle ja kasvaa suurena puskana. Olen kasvattanut sen siemenestä ja tähän saakka se on tehnyt vain yksittäisiä kukkavanoja, mutta näyttää nyt vihdoin saavuttaneen sille tyypillisen pensasmaisen kasvutavan.

Kukat muistuttavat kärhön kukkia. Nuput avautuvat vihertävinä, mutta kukat muuttuvat vähitellen kermanvalkoisiksi. Todella viehättävä lajike.

Loma

Tänään minulla alkoi kahden viikon lomajakso, jonka olemme päättäneet viettää kokonaisuudessaan kotona. On kiva, kun ei ole sen kummempia suunnitelmia tai velvoitteita, vaan voi tehdä mitä mieleen tulee ja huvittaa, tai sitten olla tekemättä. Silloin voi vaikkapa löytää itsensä siivoamasta ulkovarastoa, kuten minulle kävi tänään ;) Kyllä olikin hyvä mieli urakan jälkeen, vaikka siivosin ainoastaan yhden nurkan, sen jossa on ruukkuvarastoni ja kaikki puutarhavälineet. Melkoiset määrät olen kasveja vuosien mittaan ostellut, tyhjien ruukkujen määrästä päätellen! Hyvä niin, sillä löysin juuri sopivia pikkuruukkuja, joihin vihdoin ehdin loman aikana ruukuttaa viime syksyn siemenkylvöjen satoa - siis ne muutamat itäneet.

Onneksi osa kasveista kylväytyy myös itsekseen. Varjoliljoja minulla on ollut vuosikaudet ja punaiset ovat lisääntyneet ihan kiitettävästi, sekä sivusipuleista että siemenistä. Valkoisia varjoliljoja on ollut ainoastaan kaksi, joista toinen on joskus tehnyt viereensä sivusipulin. Tänä vuonna kukki ensi kertaa itsekseen siemenestä kylväytynyt valkoisen varjoliljan taimi. Kasvi on vielä melko matala ja teki vain kolme kukkaa, joista yhden ehdin kuvata. Toivottavasti näitä valkoisia ilmaantuu tulevina vuosina lisää.

Toinen lilja, jonka soisin lisääntyvän, on tähtililja. Olen joskus hankkinut yhden taimen, joka on viihtynyt paikallaan hyvin. Tähtililjaa voi lisätä siemenestä tai jakamalla. En ole siementaimia sen lähistöllä nähnyt, mutta kasvusto on sen kokoinen, että jakamista voisi kokeilla. Täytyy muistaa kerätä syksyllä siemeniä ja kylvää ne ruukkuun, jospa ne siellä varmemmin itäisivät. Ensi keväänä voisi myös jakamista kokeilla.

Kukassa tänään

Kerrannaiskukkaisen jasmikkeen rennot oksat eivät jaksa kannattaa kukkien painoa, vaan ne lepäävät kiviaidan päällä.

Yksinkertaiskukkainen pihajasmike on kiivennyt korkeuksiin vieressä kasvavan pihlajan tukemana. Komein kukinta on naapurin puolella, mutta kameran muistikortti oli täynnä siinä vaiheessa kun havaitsin asian. Jasmike ei ole ainoa pihojemme rajavyöhykkeen kasveista, joka  näyttää paremman puolensa naapuriin - naapuri ei ole valittanut asiasta ;)

Tähtililja on täydessä kukassa.

Tähtililja

Pionin viimeinen kukka.

Valamonruusun kukinta jatkuu yhä ja pensaassa on vielä muutamia avautumattomia nuppuja.

Tämä on suosikkinäkymäni pihastamme, varjoliljan valtaama sisäänkäynnin viereinen kuunliljapenkki taustanaan 'metsäpuutarhani' alppiruusut.

Valkoinen varjolilja

Tässä tämän viikon osallistumiseni Mansikkatilan mailla -blogin kukkailotteluun.

Päivän (onnistuneet) kukkakuvat

Päivällä kuvasin kukkia ja ajattelin osallistua kukkailotteluun varjoliljojen kuvilla. Varjoliljat eivät kuitenkaan suostuneet tänään yhteistyöhön minun ja kamerani kanssa, joten tämä on ainoa julkaisukelpoinen otos. Erityisesti harmittelen valkoisen varjoliljan yhteistyöhaluttomuutta, sillä  se kukkii juuri nyt erityisen kauniisti japaninmarjakuusen edustalla. 

Valkoinen kurjenkello on yksi pihani vaeltajista. Tämä yksilö on löytänyt paikkansa kääpiövuorimännyn kainalosta.

Tähtililja aloittelee kukintaa. Kukat ovat aika vaatimattoman kokoiset ja näköiset, mutta niitä on runsaasti. Tähtililjan tieteellinen nimi on Zigadenus elegans ja elegantti tämä siro pieni lilja onkin.

Raparperin ja viinimarjapensaan vaiheille ilmestyi keväällä siementaimi, jota en tunnistanut. Annoin sen kasvaa ja nyt yhden kukan avauduttua se näyttäisi olevan jättipalsami eli taitaa olla parasta kitkeä kasvi ennen siementen valmistumista.

Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin tämän viikon Kukkailotteluun.

Joitakin on kukassa

Aika vähissä ovat kukat tällä hetkellä. Pionin kukinta ei onneksi mennyt kokonaan ohi, vaikka olin sitä pelännyt. Minulla on ainoastaan yksi jalopioni ja jos huonosti sattuu, kukinta saattaa osua juuri kotoa poissaolon aikaan. Kukkia ei tänä vuonna ole ihan yhtä paljon kuin viime vuonna, mutta ne ovat todella kookkaita.

Valamonruusun kukinta on myös vaatimattomampaa kuin aikaisempina vuosina. Tosin leikkasin pensasta melko rankasti keväällä, joten sekin saattaa vaikuttaa asiaan.

Varjoliljat vasta aloittelevat kukintaa.

 

Kesäpikkusydän sentään jaksaa jatkaa.

Mooseksenpalavapensaassa on myös vain muutama kukkavana.

Juhannuskukkia

Tänä juhannuksena ei Suvipihassa kovin runsasta kukintaa ole, sillä moni normaalisti juhannuksen aikoihin kukkiva kasvi on jo ohittanut kukkavaiheen. Yksi valkoinen varjolilja on ilokseni avannut kukkansa, mutta punaiset ovat vasta nuppuvaiheessa. Juhannusaattona oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä. Ruokailimme pihalla ja illalla istuimme vielä parvekkeella 'perinteistä' juhannusglögiä nauttimassa, vaikka nyt sitä ei lämmikkeeksi olisi tarvinnut.

Tänään on ollut koko päivän pilvistä ja sadetta enteilevää, mutta vettä ei ole tullut paria pisaraa enempää. Grillaaminen onnistui, mutta pihalla ateriointi ei innostanut. Perinteinen juhannusruusu onneksi kukkii meillä juuri oikeaan aikaan.

Vuoriruusu on kukkinut jo useita viikkoja ja availee yhä uusia kukkia. Kukat ovat yksinkertaisia, mutta niitä on runsaasti ja ne ovat kauniin värisiä. Syksyllä pensasta koristavat kauniit kiulukat. Vuoriruusu on kovin elinoimainen ja se onkin juurivesojensa avulla levinnyt jo liian laajalle.

Korallikeijunkukka kukkii vielä nuppuisen pionin edustalla.

Vanhaa kantaa oleva ihanan tuoksuinen päivänlilja availee kukkiaan valamonruusun vieressä.

Valkoinen kesäpikkusydän, taustalla valkoista bellistä.

Tämä hempeän vaaleanpunainen akileija oli ainoa, joka soi minun kuvata itsensä tänään. Valkoiset akileijat ovat aivan liian haasteellisia minun pienelle pokkarilleni ;)




Edit: 
Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin Keskikesän kukkailotteluun. 

Varjolilja

Varjolilja on Maatiainen ry:n valitsema vuoden 2015 perinneperenna. Minun punainen varjoliljakasvustoni on peräisin yhdestä ainoasta (hajonneesta) sipulista, jonka vuosia sitten kaivoin mieheni isoäidin pihasta. Tämä sitkeä liljakasvi lisääntyy siis kokonaisista sipuleista, mutta myös yksittäisistä sipulisuomuista ja siemenestä.

Valkoinen varjolilja on hennompi ja matalampi kuin punertava siskonsa. Kukkiakin on harvemmassa, mutta se on aivan ihastuttava. Sen taimen sain veljeni vaimolta, joka puolestaan oli joskus saanut niitä veljensä vaimolta ... näinhän perinneperennat ovat kautta aikojen levittäytyneet.

Varjoliljat ovat lisääntyneet pihassamme myös siemenestä. Tämä uusi siementaimi kukki tänä vuonna ensimmäisen kerran. Nuput olivat tummempia kuin alkuperäisellä varjoliljalla, mutta kukat eivät ole juuri sitä tummempia, mutta ehkä niissä on hiukan enemmän tummia pilkkuja.

Edit: tässä vielä toinen linkki Maatiainen ry:n sivuille ja lisää juttua varjoliljasta

Puutarhapäivä

Tänään oli pitkästä aikaa kunnon puutarhapuuhastelupäivä. Olen ollut poissa kotipihalta kaksi viikkoa, joten hiukan jännitti ja pelottikin nähdä missä tilassa piha on. Viileähkö ja sateinen sää on saanut perennat ja varsinkin rikkaruohot kasvamaan todella suuriksi. Kukinta on onneksi edennyt sen verran hitaasti, että mitään tärkeää ei ole mennyt ohi. Päivä kului rikkaruohojen kurituksen merkeissä, mutta illansuussa otin muutaman kukkakuvan.

Kuunliljapenkissä kasvaa lukuisten punaisten varjoliljojen lisäksi yksi valkokukkainen. Tämä ihanuus on parhaillaan täydessä kukassa, mutta kaikki punaiset ovat vielä aivan nuppuisia.

Marjakuusen varjossa olevat valkoiset varjoliljat ovat myös vielä nupulla.Tämä kasvusto lisääntyy ilokseni pikku hiljaa. Viime vuonna kukkavarsia oli kaksi, mutta nyt myös kolmas, tosin vielä melko matala kukkavarsi on nupulla.

Pioni 'Karl Rosenfield' availee myös kukkiaan. Se on selvästi hyötynyt kosteasta kesästä, sillä kukkavarret ovat kasvaneet korkeiksi ja tukeviksi. Kukkia ja nuppuja on yhteensä viitisenkymmentä. Ihan tarkkaa määrää en osaa sanoa, sillä sekosin laskuissa jossain vaiheessa.

  

Mooseksenpalavapensas

Päivä oli sen verran tuulinen, että kuvat olivat enemmän tai vähemmän epätarkkoja, mutta muutaman kuitenkin kelpuutin julkaistavaksi. Huomenna on tiedossa uusi puutarhapuuhastelupäivä, vai pitäisikö suosiolla käyttää sanaa kitkemispäivä. Koetan myös kuvata, toivotaan tuuletonta päivää!

Viikonlopun ilonaiheita

Viileänä pysytellyt kevät on onnekseni pidentänyt kevätkukkien kukintaa, joten mitään en parin viikon poissaolon aikana menettänyt. Viime viikonloppuna pääsin niitä ihailemaan ja löysin monta ilonaihetta. Kesälumipisara (ent. suvikello) näyttää vihdoin asettautuneen kasvupaikalleen, sillä kukkavanoja oli enemmän kuin ennen ja osassa myös enemmän kukkia kuin aiempina vuosina.

Viime syksynä kaivoin posliinihyasintin sipuleita aiemmin istuttamieni suikeroesikoiden väleihin. Yhdistelmä on juuri sellainen kuin toivoinkin, sillä kukkien pastellinsävyiset värit sointuvat hyvin keskenään. Muutamassa vuodessa esikot leviävät niin, että maan pinta on kokonaan peitossa ja posliinihyasintit nousevat kasvuston keskeltä.

Valkovuokko 'Robinsoniana' oli täydessä kukassa. Kukat ovat tänä vuonna uskomattoman kookkaita. En muista, että ne koskaan olisivat olleet yhtä suuria.

Kerrannaiskukkainen valkovuokko 'Vestal' on myös avannut kukkansa.

Helmililjoja olen istuttanut lisää melkein joka vuosi. Keväällä ruukussa ostetut istutan puutarhaan kukinnan loputtua ja syksyllä kaivan uusia sipuleita maahan. Tässä hauskasti kaksivärinen lajike.

Ja sitten vielä oikein superilonaihe, pikkiriikkisiä valkoisen varjoliljan alkuja. Toissa syksynä kylvin siemeniä rasiaan, joka oli talven ja seuraavan kesän ulkosalla. Viime syksynä rasiassa näkyi pieniä 'itujuuria' ja päätin kipata sisällön kartiovalkokuusen juurelle. Nyt sieltä nousee minipieniä lehtiä, jotka kasvavat minipienestä sipulista. Kokovertailuna voi käyttää taustalla kasvavan lemmikin lehtiä.