En voinut vastustaa

P. Deerwood lavender lass

Tänään kävimme katsastamassa Kotipuutarha VERSOO -tapahtuman Helsingissä Konepajan Brunossa. En ole tänä keväänä ehtinyt vielä yksillekään puutarhamessuille tai -tapahtumaan, joten tätä päivää odotin innolla. Tämän kevään ja menneen viikon viileys ja lumi-/räntäsateet kyllä hiukan arveluttivat, mutta turhaan. Tänään oli kaunis ja aurinkoinen sekä melko lämmin päivä (verrattuna aikaisempiin) ja tapahtuma oli sisätiloissa, joten tarjontaa oli kiva tutkailla.

Australialainen villipelargoni

Tarjolla oli mm. yrttien, kesäkukkien ja perennojen taimia sekä siemeniä, kirjoja, ruukkuja ja puutarhatarvikkeita. Kiertelin ja katselin suunnilleen koko tarjonnan, mutta näitä pelargoneja en voinut vastustaa. Niiden kukat ovat pienestä koosta huolimatta - tai juuri sen takia - niin suloisia.

Muitakin mielenkiintoisia pelargoneja olisi ollut tarjolla, mutta onnistuin malttamaan mieleni. Niiden lisäksi ainoastaan yksi perennan taimi lähti mukaan, kuvassa etualalla oleva tähtikello, Campanula poscharskyana. Taimi on Suomessa kasvatettua kantaa, joten sen pitäisi olla talvenkestävä.

Tässä luonnonpelargoni 'Deerwood lavender lass'n hiukkasen teräväkulmaisia lehtiä. Se tuoksuu nimensä mukaan laventelille.

Australialaisen villipelargonin lehdet ovat muodoltaan pyöreämpiä. Ainoa murheeni on nyt se, miten näitä pikkuisia pitäisi hoitaa. Minulla on tosi vähän kokemusta pelargonien hoidosta (talvettamisesta puhumattakaan!), joten kaipaan kipeästi neuvoja teiltä kokeneemmilta harrastajilta.

Vuorokausi ehti jo vaihtua, joten tässä vielä mieheltä jo perjantaina 'etkona' saamani ihana vaaleanpunainen äitienpäiväruusu. Sen myötä toivotan kaikille oikein ihanaa äitienpäivää!

San Diego Botanic Garden

Elokuussa vietimme pari viikkoa eteläisessä Kaliforniassa ja sainhan minä yhden lyhyen puutarhavierailunkin ohjelmaamme mahtumaan. San Diego Botanic Garden ei nimestään huolimatta sijaitse San Diegon kaupungissa, vaan San Diegon piirikunnassa hieman pohjoisempana Encinitas -nimisessä pikkukaupungissa.

Puutarhassa kuljin ja kuvasin vain parin tunnin ajan, vaikka pari päivääkin siellä olisi saanut kulumaan! En valitettavasti huomannut ottaa ainoatakaan yleiskuvaa alueesta, vaan kuvasin lähinnä yksittäisiä kukkia tai kasveja. En myöskään tehnyt muistiinpanoja, joten suurinta osaa kuvissa olevista kasveista en osaa nimetä tarkasti tai kertoa miltä mantereelta ne ovat kotoisin.

Tämän nimi jäi mieleen - pulloharjapensas - vai liekö nimi lamppuharja virallinen suomennos. 

Kookkain koskaan näkemäni syyssyrikkä.

Ja olihan siellä muitakin ihan tuttuja kasveja.

Lisää kuvia tutuista ja tuntemattomista kasveista tulossa myöhemmin.

Äitienpäivän miniruusu ja mysteeripelargonia

Meillä on vuosikaudet ollut tapana, että saan itse valita äitienpäivälahjan. Usein valinta on - yllätys, yllätys - kohdistunut johonkin (puutarha)kirjaan tai kasviin. Monet pihassamme kasvavat perennat ja pensaat ovat näitä äitienpäivälahjoja.

Olen viime aikoina kovasti haaveillut jostakin hiukan erilaisesta pelargonista. Lähiseudulle on keväällä avattu uusi puutarhamyymälä, jossa käynnistä olen myös haaveillut. Niinpä miehen kanssa lähdimme eilen sinne ostoksille. Myymälässä oli paljon kaikenlaista ihanaa, pääasiassa kuitenkin puiden, pensaiden, perennojen ja yrttien taimia sekä myös jonkin verran kesä- ja ruukkukukkia. Pelargonivalikoima ei vain ollut kovin kaksinen. Suurin osa näytti olevan kertakäyttöisiksi kesäkukiksi tarkoitettuja tavallisia tai riippapelargoneja, joita asiakkaat olivat myös siirrelleet hyllyillä, joten ei voisi olla ihan varma mitä ostaa. Yhdessä laatikossa oli kyltin mukaan kirjavalehtisiä pelargoneja, ei siis mitään tarkempaa mainintaa lajikkeesta tms. Ihastuin tämän yksilön lehtiin ja päädyin siihen, vaikka kukkien väristä ei ole tietoa. Jäljellä oli tämä yksi ainoa, jolla on tällaiset lehdet. Sen nuput ovat vielä niin pieniä, että väriä ei voi edes arvailla. Nimesin sen mysteeripelargoniksi ja jään odottelemaan kukintaa. Kaunis se kyllä on tällaisenaankin.

Jotta en jäisi täysin ilman kukkivaa kukkaa, osti mies vielä tällaisen minipienen ruukkuruusun.

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille! 

Syyspuuhia

Tänään oli pitkästä aikaa mahdollista harrastaa kotipihalla syyspuuhia. Päivä oli melkoisen harmaa ja pilvinen, mitä nyt aurinko pilkahti ehkä vartin verran jossain välissä. Onneksi sateen tihkutus alkoi vasta iltapäivän puolella, joten sain jopa jotain aikaiseksi, oikeastaan kerrankin kaiken mitä olin tälle lauantaille suunnitellut :)

Vaaleanpunainen calluna pääsi piharuukkuun korvaamaan laventelin valkoisen pelargonin kaverina. Laventelin istutin puutarhaan jo pari viikkoa sitten, toivottavasti hän selviää talven yli ja jää pysyväksi asukiksi. Pelargonioita en vieläkään raaskinut heittää kompostiin (näitä ei ole tarkoitus edes yrittää talvettaa), sillä ne olivat edelleen rehevän vihreitä ja muutama pikkukukka oli vielä ihan tuoreen oloinen. Nuppujakin niissä näkyi, mutta tuskin ne enää näissä keleissä jaksavat avautua.

Syysmyrkkyliljoja on noussut lisää. Ainoa, joka vielä puuttuu, on se valkoinen kerrattu ihanuus. Se on kyllä kukinnaltaan kaikkein myöhäisin, joten vielä ei kannata heittää kaikkea toivoa sen suhteen.

Tämä vaaleanlila kerrottu oli jo melko hyvässä kukassa.


Tämän päivän varsinainen 'tehtävä' oli kukkasipulien istutus. Kovin paljon uusia en tänä syksynä ole aikonutkaan istuttaa, mutta uuden istutusalueen kaivuuta se silti tarkoitti. Kaivoin uuden alueen (eikä mies kertaakaan 'valittanut' siitä, että hävitän hänen nurmialuettaan!) ja istutin siihen pari pussillista uusia ostosipuleita ja myös muualta puutarhasta aiemmin kaivettuja narsissin sipuleita. Tämän alueen unohdin kuvata, mutta korjaan sen ensi keväänä kukinnan aikaan.

Tässä vielä lopuksi '10 kuvaa kesään' -haasteen ensimmäinen A-sarjan kuvani. Kuva on otettu tänään keittiön ikkunasta (tai siis ikkunan edessä pihalla seisten ;). Keittiössä tiskialtaiden ja työpöydän ääressä puuhaillessani edessäni on tämä näkymä pihalle.

Kuvassa näkyvät pihakalusteet kannoimme talvisäilöön tänään. Vasemmalla olevan visakoivun alla olevassa alueessa kasvavat myös syysmyrkkyliljani. Etuoikealla ruusujen jälkeen on uusi kukkasipulien istutusalueeni.

Kompostihässäkkä

Lohenpunainen pelargoni kukoistaa piharuukussa.

Tänään on ollut kompostihässäkkäpäivä. Minulla on kaksi kompostoria, Tara ja Pera. Aivan oikein, meidän kompostoreilla on nimet. Tara on lämpökompostori, sellainen vihreä puolipallon muotoinen. Hankinnan aikoihin sen kauppanimi oli Tara Globe (nykyään sitä myydään jollain toisella nimellä), joten ryhdyin kutsumaan tätä uutta kompostoria Taraksi. Sitä ennen meillä oli ollut muutaman vuoden ajan pihan perällä puutarhakompostori. Tasapuolisuuden nimissä sekin piti nimetä ja siitä tuli sitten Pera.

Kompostikierto menee meillä siten, että sekä talous- että puutarhajätteet laitetaan ensin Taraan. Muhittuaan siellä riittävän kauan, massa siirretään Peraan jälkikompostoitumaan ja levitetään sieltä sitten aikanaan katteeksi perennapenkkeihin ja pensaiden alustoille.

Tänään, toisen lomajaksoni ensimmäisenä päivänä, minuun iski yllättävä tarmonpuuska ja päätin aloittaa tämän kesän kompostihässäkän. Päivä oli puuhaan mitä mainioin, aurinko paistoi, mutta tuuli viilensi sopivasti. Perassa oli melko pitkälle maatunutta ainesta, sillä se oli ollut jälkikompostoitumassa lähes vuoden. Kauhoin massaa pehmosaaviin, kannoin pitkin pihaa ja levitin perennoille ja pensaille. Melkoisen monta mustaa tai muuta multasäkkiä olisi pitänyt ostaa, jos yhtä laajalti olisi kasvualustoja kattanut. Ja taitaa tämä suoraan kompostorista levitettävä aines myös vilkastuttaa maan pieneliötoimintaa paremmin kuin ostomulta.

Kompostorien tuottama aines on hapanta. Tätä ei yleensä mainita puutarhakirjoissa, mutta vuosia sitten luin sen jostain lehtijutusta. Siitä lähtien olen lisännyt kompostimultaan kalkkia sitä levittäessäni. Tänään levittelin suurimman osan happaman maan kasveille, joten ei haitannut, vaikka kotona ei kalkkia sattunut olemaan. Pariin kohtaan täytyy muistaa kalkkia lisätä vielä loppukesän aikana.

Huomiselle on luvassa sadetta koko päiväksi, joten päätin sitten tehdä koko homman valmiiksi tänään. Pienen huoltotauon eli miehen valmistaman kala-aterian ja lyhyen ruokalevon jälkeen siirryin takaisin pihalle. Tarasta kuorin pintakerroksen saaviin odottamaan. Loput sitten kottikärryttelin pihan perälle Peraan. Minulla ei siis ole oikeaoppista kompostointialuetta, jossa massan siirto laitteesta toiseen sujuisi jouhevasti, vaan kompostorit sijaitsevat eri puolilla pihaa.

Meillä on pihassa muutamia vanhoja koivuja, joiden risuja keräilen nurmikolta hiukan sivummalle kasoihin. Sieltä siis risuja ja oksankappaleita aluksi Taran pohjalle, perään saaviin siirretty 'kompostinsiemen' sekä pari säkillistä odottamassa ollutta puutarhajätettä. Uusi aines lämpenee parissa päivässä ja prosessi etenee omaa tahtiaan kunnes ensi kesänä on jälleen edessä uusi kompostihässäkkä.

Pojan pihalla

Viikonloppuna olimme vierailulla pojan luona. Olin luvannut mennä auttamaan hiukan pihan laitossa ja siinä lauantaipäivä vierähti iltamyöhään saakka. Tosin aloittelimme hommia vasta iltapäivän puolella, sillä ensin piti hiukan shoppailla. Mullat, koristekatteen ja istutusalueen rajaukseen käytetyt kivet poika oli hommannut ennakkoon, mutta kasvit haimme vasta lauantaina.

Minulle haimme miehen äitienpäivälahjaksi lupaaman kannettavan pojan toimiessa konsulttina (ja hoitaessa sitten myös kaikki käyttöönottoon liittyvät 'muodollisuudet'). Mies on tainnut viime aikoina päästä liian harvoin yhteiselle koneelle, joten katsoi kai parhaaksi hommata minulle oman laitteen puutarhasivujen lueskeluun ja bloggailuun. Kunhan sitten vielä opin laitettani käyttämään - tuo valokuva täytyi ainakin vielä toisella koneella liittää kun en sitä kamerasta tälle laitteelle saanut siirtymään ;)

MacBookin lisäksi sain itselleni valkoisen ruusunnuppupelargonin, Maryn, taimen. Sellaista olen tänä keväänä etsiskellyt ja nyt löytyi. Taimi oli vielä aika pikkuinen, mutta toivottavasti lähtee kasvuun ja saan siitä kukkivana kuvia myöhemmin.

Takaisin pojan pihalle. Heidän rivitalokotinsa etupiha oli kovasti kunnostuksen tarpeessa. Asvaltoidun pihapolun vieressä oli pieni istutusalue, johon rakennusvaiheessa oli istutettu pari pientä marjakuusta nurmikon keskelle. Marjakuuset olivat melko heikossa kunnossa ja huonokuntoinen  nurmikko pahasti voikukan, nokkosen, rönsyleinikin ym. rikkakasvien valloittama. Melkein harmittaa, että en huomannut ottaa kuvaa tilanteesta 'ennen'.

Suurin urakka oli siis alueen putsaaminen kaikesta entisestä kasvustosta, tai ainakin suurimmasta osasta, sillä tuntui olevan täysin mahdotonta löytää kaikkia juurenpätkiä. Kasvualustaan oli tuotu ohut kerros kunnon multaa ja sen alla oli tiivistä varsinaissuomalaista savimaata. Varsinkin nokkosen ja voikukan juuret katkeilivat, vaikka kuinka syvään kaivoi ja taitaa siellä moni pieni juurenpätkä jo kovaa vauhtia takaisin maan pinnalle kasvua suunnata.

Timanttituijaa, pallotuijaa ja kuunliljoja betonisella sauvakivellä rajattuun alueeseen istutimme. Vielä ovat hiukan harvassa nuo uudet kasvit, sillä budjetti ei antanut myöden suurempikokoisten taimien hankintaa. Aika kuitenkin hoitaa sen ongelman ja etupiha on nyt huomattavasti huolitellumman näköinen. Selkeänä ja pelkistettynä se on mielestäni oikein tyylikäs.