Vihdoinkin

Vihdoinkin on koittanut kaunis kevät ja vihdoinkin olen päässyt Suvipihalle puutarhuroimaan. Kolme viikkoa poissa puutarhasta tähän aikaan vuodesta on pitkä aika. Oli minun onneni, että säät olivat viileät ja jopa talviset räntä- ja lumisateineen. Varhaisten pikkusipulien kukinta ei ole ehtinyt mennä ohi, vaan se on nyt lähestulkoon parhaimmillaan. Kuvassa kevättähtien kukintaa. 

Tänään olen yrittänyt aloittaa puutarhuroinnin varovasti, jotta kroppa ei kipeytyisi. Pojan perhe kävi vierailulla, joten sekin katkaisi sopivasti liiallisen rehkimisen. Pojan kolmevuotias tytär oli mummun apuna pihatöissä ja teki multakasoja pienellä puutarhalapiolla samalla kun minä perkasin rikkaruohoja tulevan äitienpäivälahjani kasvupaikalta.

Ensi viikon olen lomalla ja tuleva viikko on lähestulkoon kokonaisuudessaan varattu puutarhailulle.

Täplien tutkailua

Huomaan vuosi vuodelta hurahtavani enemmän ja enemmän lumikelloihin. Kauempaa katsottuna lumikellot näyttävät kovasti samanlaisilta ja eri lajien kukat ja muu rakenne ovatkin melkoisen saman kaltaiset. Lähietäisyydeltä tarkasteltuna huomaa kuitenkin erilaisuudet ja kiehtovat yksityiskohdat.

Viikko sitten tutkailin pihalla kasvavia lumikelloja ja kuvasin yksittäisiä kukkasia. Pienellä pokkarillani hyvien lähikuvien ottaminen on vaikeaa, mutta muutama kuva on kelvollinen.

Lumikellojen terälehtien täplät ovat tärkeitä laji- ja lajiketuntomerkkejä. Useimmilla lajeilla on vihreä v:n tai u:n muotoinen kuvio sisempien kehälehtien kärkiloven ympärillä. Joillakin lajeilla on vihreä kuvio myös sisemmän kehälehden tyvellä. Kuviot voivat olla myös yhteen kasvaneita tai se voi peittää lähes koko kehälehden. Joillakin harvinaisilla lajikkeilla täplät ovat keltaisia. Kirjailuja voi olla myös ulommissa kehälehdissä.

Lehdet ovat myös tärkeä tuntomerkki eri lajiryhmien välillä. Lumikellon kukkivassa sipulissa on yleensä kaksi lehteä, joiden välistä kukkavarsi nousee. Lehdet voivat olla toisiinsa nähden vastakkain, tai osittain sisäkkäin tai ne ovat ulkoreunoiltaan rullautuneina. Lehtien värisävy ja leveys vaihtelevat myös lajikkeen mukaan. Yllä oleva kukka muistuttaa puistolumikelloa, mutta sen lehdet (joita ei kuvassa näy) ovat leveämmät ja kirkkaan vihreät, kun taas puistolumikellon lehdet ovat kapeat ja harmaanvihreät.

Lumikellot risteytyvät helposti keskenään, joten uusia lajikkeita ilmestyy koko ajan. Omalta pihaltakin saattaa löytää yllättävän näköisiä lumikellon kukkia. Tänä keväänä huomasin tämän erikoisesti kirjaillun kukan. Kahdessa sisemmässä kehälehdessä on neliosainen kirjailu ja kolmannessa täpliä on vain kaksi. On mielenkiintoista nähdä ensi keväänä, onko tämä pysyvä kirjailu vai jostain syystä vain tänä keväänä ilmaantunut virhe kuviossa. En muista vastaavaa aikaisemmilta vuosilta, joten kyseessä saattaa olla nyt ensi kertaa kukkiva siementaimi.

Keväinen viikonloppu

Unkarinsinivuokko

Ihana keväinen viikonloppu takana. Hiukan jo aloittelin puutarhapuuhia, mutta ihan varovasti vasta. Nurmikkoalueella ei vielä voi haravoida, mutta kriikunan alustan putsasin sinne kasaantuneista tammen lehdistä. Pensaiden ja puiden alustoja en yleensä haravoi, vaan annan kasvijätteen jäädä paikoilleen kasvattamaan humuskerrosta. Nyt tammen kovia ja hitaasti maatuvia lehtiä oli alueelle kasaantunut niin runsaasti, että halusin ne pois paikalla kasvavien sipulikukkien päältä.

Tarhasinivuokko

Sinivuokot ovat aloittelemassa kukintaa. Aloituskuvan unkarinsinivuokko on niistä varhaisin ja tarhasinivuokko on myös täydessä kukassa. Tavalliset sinivuokot tulevat hyvää vauhtia perässä, mutta niissä oli vasta muutamia täysin avonaisia kukkia. Kuvat niistä eivät valitettavasti nyt onnistuneet kirkkaasti paistavan auringon häikäistessä liikaa.

Maaliskuun lopun nuppuiset talventähdet olivat jo kukinnan loppuvaiheessa. Onneksi lähistöllä näkyi lisää nuppuja. Nämä varhaiset kevätkukkijat ovat todella tärkeitä ravinnon lähteitä erilaisille pörriäisille, joita lenteli jo runsaasti kasvustoissa.

Virvaliljat eivät ihan vielä uskaltaneet avata nuppuisia kukintojaan, vaikka aurinko lämmitti mukavasti. Virvaliljan sukulaisten syysmyrkkyliljojen lehdet olivat jo melko kookkaita, mutta niitä en huomannut kuvata.

Lumikellot jatkavat kukintaansa ja yhä uusia alkuja nousee maasta monin paikoin. Lumikelloja kuvasin runsaasti ja muutama kuva onnistui ihan kivasti. Niistä enemmän seuraavassa postauksessa.