Syyspuuhia

Tänään oli pitkästä aikaa mahdollista harrastaa kotipihalla syyspuuhia. Päivä oli melkoisen harmaa ja pilvinen, mitä nyt aurinko pilkahti ehkä vartin verran jossain välissä. Onneksi sateen tihkutus alkoi vasta iltapäivän puolella, joten sain jopa jotain aikaiseksi, oikeastaan kerrankin kaiken mitä olin tälle lauantaille suunnitellut :)

Vaaleanpunainen calluna pääsi piharuukkuun korvaamaan laventelin valkoisen pelargonin kaverina. Laventelin istutin puutarhaan jo pari viikkoa sitten, toivottavasti hän selviää talven yli ja jää pysyväksi asukiksi. Pelargonioita en vieläkään raaskinut heittää kompostiin (näitä ei ole tarkoitus edes yrittää talvettaa), sillä ne olivat edelleen rehevän vihreitä ja muutama pikkukukka oli vielä ihan tuoreen oloinen. Nuppujakin niissä näkyi, mutta tuskin ne enää näissä keleissä jaksavat avautua.

Syysmyrkkyliljoja on noussut lisää. Ainoa, joka vielä puuttuu, on se valkoinen kerrattu ihanuus. Se on kyllä kukinnaltaan kaikkein myöhäisin, joten vielä ei kannata heittää kaikkea toivoa sen suhteen.

Tämä vaaleanlila kerrottu oli jo melko hyvässä kukassa.


Tämän päivän varsinainen 'tehtävä' oli kukkasipulien istutus. Kovin paljon uusia en tänä syksynä ole aikonutkaan istuttaa, mutta uuden istutusalueen kaivuuta se silti tarkoitti. Kaivoin uuden alueen (eikä mies kertaakaan 'valittanut' siitä, että hävitän hänen nurmialuettaan!) ja istutin siihen pari pussillista uusia ostosipuleita ja myös muualta puutarhasta aiemmin kaivettuja narsissin sipuleita. Tämän alueen unohdin kuvata, mutta korjaan sen ensi keväänä kukinnan aikaan.

Tässä vielä lopuksi '10 kuvaa kesään' -haasteen ensimmäinen A-sarjan kuvani. Kuva on otettu tänään keittiön ikkunasta (tai siis ikkunan edessä pihalla seisten ;). Keittiössä tiskialtaiden ja työpöydän ääressä puuhaillessani edessäni on tämä näkymä pihalle.

Kuvassa näkyvät pihakalusteet kannoimme talvisäilöön tänään. Vasemmalla olevan visakoivun alla olevassa alueessa kasvavat myös syysmyrkkyliljani. Etuoikealla ruusujen jälkeen on uusi kukkasipulien istutusalueeni.

10 kuvaa kesään

Elämää Onnenpähkinässä heitti minulle mukavan kuvahaasteen. Tarkoituksena on kuvata kodin ikkunan maisema nyt, seuraavan kerran kuukauden päästä ja sitten taas samana päivänä seuraavina kuukausina sekä muodostaa näistä kollaasi. Kun kymmenen kuvaa on otettu, onkin jo pian juhannus.

Mikä mainio tapa seurata ja tallentaa vuodenaikojen etenemistä! Ehkäpä seuraava kesäkin tällä tavoin koittaa nopeammin ... tai ainakin tuntuu siltä, kun näkee konkreettisesti pihassa ja luonnossa tapahtuvan muutoksen ja ajan kulumisen uusien kuvien myötä.

Luin haasteen vasta sunnuntai-iltana, joten en ehtinyt ikuistaa kotipihan ikkunamaisemaa siellä vielä ollessani. Päätinkin siis vastata haasteeseen tuplasti. Otan yhden kuvasarjan tämän kerrostalokodin ikkunasta, jossa asun työviikot, ja toisen sitten kotikodin ikkunasta.

Tässä siis ensimmäinen kuva, 1 b. A-sarjan aloitan kuun lopussa seuraavan kerran kotona käydessäni. Kuvan otin parvekkeen ikkunasta, kun siitä oli hiukan helpompaa 'roikkua ulkona' kuvaamassa kuin pienestä tuuletusikkunasta. Ison ikkunan avaaminen taas olisi ollut turhan suuri operaatio.

Lähes puolet pihasta on melkoisen luonnontilaista kalliota. Kuvatessa zoomasin hiukan, sillä en halunnut mukaan viereisiä taloja tai takana siintävää parkkialuetta. Hiukan on jo syksyn merkkejä näkyvissä. Koivussa on kuitenkin vielä runsaasti vihreitäkin lehtiä ja on mielenkiintoista nähdä, joko ne kaikki ovat kuukauden päästä pudonneet. Pikkuinen vaahtera kuvan oikeassa etulaidassa on jo pudottanut joitain ruskaantuneita lehtiä.

Tämän '10 kuvaa kesään' -haasteen laitan eteenpäin seuraaville:

      Anun puutarha
      Leena Lumi
      Suvikumpu 
      Tontti 559 m2
      Viherpiiperrystä sun muuta

Odottelen innolla ikkunanäkymiänne! Ja yritän muistaa omat kuvauspäiväni ;)

Syysmyrkkylilja

En oikein ymmärrä, miksi näin kauniilla kasvilla on noin ruma nimi. Tai siis, sehän on myrkyllinen kasvi, mutta onhan noita muitakin, eikä sitä erikseen nimessä mainita. Kenelläpä tulisi mieleen näitä syksyn viimeisiä kukkasia rouskutella, paitsi pienillä lapsilla ehkä. Löysin netistä tiedon, että jo kolmen kukan syöminen voi lapsella aiheuttaa kohtalokkaan myrkytystilan.

En siis suosittele lapsiperheiden pihaan, vaikka kaunis onkin! Mutta kyllähän pikkuisille pitää muutenkin opettaa, että mitään ei maistella oma-aloitteisesti. Piste.

Romanttisella 1800-luvun kukkien kielellä myrkkyliljoihin liitettiin viesti "Sydämessäni on syttynyt rakkaus sinuun ja haluan seurata tätä taivaallista tunnetta." Hmm ... monenlaisia taka-ajatuksia voisi kuvitella näiden kukkasten lähettäjällä olevan ...

Tämän yksilön kuvasin kotipihalla eilen. Lisääkin niitä pitäisi olla nousemassa. Toivottavasti lämmintä syksyä riittää pitkälle lokakuun puolelle, jotta myöhäisimmätkin ehtisivät kukkia, myös se kaikkein ihanin, kerrottu valkokukkainen.

Minulla ei ole tapana paljon putsailla perennapenkkejä näin syksyisin. Jätän kuihtuvat lehdet ja varret lumenkerääjiksi suojaamaan istutuksia pakkaselta ja poistan vasta keväällä ne, jotka eivät talven aikana ole jo maatuneet. Tämä penkki on poikkeus. Leikkelin surutta pois myrkkyliljojen kasvupaikalla jäljellä olevat perennojen maanpäälliset osat, jotta nämä kaunottaret pääsisivät kunnolla esiin. Ne tosin ovat melko herkkiä kaatuilemaan, joten ehkä olisi ollut hyvä jättää joitakin varsia niitä tukemaan.

Syklaamit ja tunnustus

Sunnuntaina päätin antaa periksi syksylle ja istutin ruukkuun ensimmäiset syyskukkaset. Eipä silti, pidän syklaameista todella paljon ja tahtoisin ostaa niitä heti kun ne kauppoihin tulevat. Lähdimme puutarhamyymälään ostamaan valkoisia syklaameja. Kukkapöytien äärellä tuntui, että ne ovat yksinään liian värittömiä, joten otin kaveriksi pari eri sävyistä punaista. Sitä paitsi tuossa vaaleanpunaisessa on todella kauniit lehdet, joten senkin takia halusin juuri sellaisen.

Tarkoitukseni oli ostaa ainoastaan syklaameja, mutta - yllätys yllätys - mukaan tarttui muutama pussillinen sipuleita. Ja vielä suurempi yllätys oli, ainakin itselleni, että se tapahtui miehen aloitteesta. Hän ihastui yhteen villitulppaanilajikkeeseen ja ehdotti, että ostaisimme niitä. Kukkasipuleita myytiin irtotavarana eli itse saattoi pussiin kerätä haluamaansa lajiketta itselle sopivan määrän. Tarjolla oli hyvä valikoima erilaisia sipuleita, mutta pidin pääni kylmänä ja valitsin vain yhtä uutuustulppaania sekä kerrottua valkonarsissia.





Viherpiiperrystä sun muuta -blogin Katja on itse ideoinut Tsemppaava blogiystävä -tunnustuksen, jonka hänen taiteellisesti lahjakas Julia-tyttärensä on kuvittanut. Myös minulla oli ilo ja kunnia saada häneltä tämä tunnustus lauantaina. Lämmin kiitos siitä Katjalle!

Katja lupasi, että tunnustusta voi halutessaan jakaa eteenpäin. Eija Päärynäpuun varjosta  jakoi sunnuntaina tunnustuksen eteenpäin ja myös minä olin vastaanottajien joukossa. Kaunis kiitos myös Eijalle!

On lämmittävää huomata, että omat kirjoitukset ja kommentit ovat tuottaneet iloa ja kannustusta toisille. Itse aloitin blogini noin yhdeksän kuukautta sitten vain omaksi ilokseni ja puutarha-päiväkirjaksi. Kun sitten blogille ilmestyi lukijoita ja sain kirjoituksiini kommentteja,  oli se todella kannustavaa ja innosti kirjoittelemaan lisää.

Eija liittyi lukijakseni ensimmäisenä ja Katja myös ensimmäisten joukossa. Te olette molemmat ihania ja aktiivisia bloggaajia ja näin ollen ansaitsette saada tunnustuksen minulta myös itsellenne :D

On ollut hauska huomata, että tekstejä ja kommentteja lukemalla oppii pikku hiljaa 'tuntemaan' toisia bloggaajia ja heistä tulee ystäviä, joiden postauksia odottaa innolla. Täytyy tunnustaa, että minä olen melko laiska kommentoimaan teksteihin, mutta seuraamiani puutarhablogeja varsinkin luen tiiviisti. Teidän kaikkien postaukset antavat innoitusta ja inspiraatiota myös omaan puutarhurointiin.

Tämän Tsemppaava blogiystävä -tunnustuksen tahdon kuitenkin lähettää erityisesti kahdelle blogiystävälle.

Teresa Maria blogista An amateur's ventures on life on rakas ystäväni vuosikymmenten ajalta myös 'oikeassa' elämässä. Elämän pieniä ja suuria iloja ja suruja on jaettu opiskeluvuosista saakka. Ja tsempattu on, puolin ja toisin, aina tarpeen mukaan. Jos tykkäätte lukea englanniksi, kannattaa vierailla hänen blogissaan. Sisältö on monipuolista ja mielenkiintoista. Ja kuvat kauniita!

Leena Lumi on blogiystävä, jonka olen alusta alkaen kokenut 'sielunsisareksi', niin paljon ovat ajatukset käyneet yksiin monessa asiassa. Meillä on (ainakin) kaksi yhteistä intohimon kohdetta, kirjat ja puutarha. Ja erityiskiitoksen voisin hänelle lähettää siitä, että vuosien tauon jälkeen olen hänen innoittamanaan löytänyt taas runouden.

Arvontavinkkejä

Tämän viikonlopun vietän taas vaihteeksi työpaikkakunnalla, joten oman pihan kuulumisia en voi päivittää. Viimeisimpiä kuviakaan en ole ennättänyt tälle koneelle siirtää, joten tässä heinäkuussa napattu kuva jättipoimulehdestä.

Suhteeni tuohon kasviin on hiukan ristiriitainen. Toisaalta pidän siitä aivan valtavasti, sillä se on reheväkasvuinen, näyttää hyvältä melkein koko kesän ajan ja limenvärinen kukinta kestää pitkään. Kukat myös valaisevat kivasti melko varjoisen kasvupaikkansa.

Mutta ... en koskaan ehdi katkoa kukkavarsia ennen kuin ne ehtivät siementää ja niinpä pikkutaimia löytyy kaikkialta. Ne pikkutaimet viihtyvät ihan joka paikassa eikä niitä kaikkia ehdi tai huomaa kitkeä pois ennen kuin ne ovatkin jo melko isoja. Niin poimulehteä sitten kasvaa pihallamme vähän siellä sun täällä.

Ruusuruoho ja jasmike

Ja sitten tämän postauksen pääasiaan. Taas on meneillään ihania arvontoja, joissa on upeita palkintoja. En onnistunut liittämään linkkejä sivupalkkiin, joten linkit arvontoihin löytyvät kuvien alapuolelta.

Käykäähän kurkkaamassa näitä blogeja muutenkin, molemmista löytyy arvontojen lisäksi paljon mielenkiintoista luettavaa.




Pirkolla on blogissaan Elämää ja elämyksiä arvonta syyskuun loppuun saakka. Arvonnassa voi voittaa kirjan, fengsuikristallin, koristeperhosen tai puutarha-aiheisia muistilappuja.





Leena Lumi järjestää arvonnan sen kunniaksi, että blogissa on vierailtu yli puoli miljoonaa kertaa. Aika huikea saavutus!! Arvontaan voi osallistua sunnuntaihin 7.10. klo 12 saakka. Palkintoina on kirjoja ja elokuvia. Tarjolla on lista, josta voittajat voivat valita mieleisensä.

Syysmaraton

Syksyinen oli tämä syyskuun ensimmäinen päivä, varsinkin aamupäivällä. Iltapäivän mittaan ilma hiukan kirkastui ja lämpeni, onneksi.

Viitisen tuntia seisoskelimme urheilukentän liepeillä kannustusjoukoissa, kun poika juoksi elämänsä ensimmäisen maratonin. Aika kova suoritus! Pojan juoksu siis, ei meidän seisoskelu ;)  Puolimaratoonarit juoksivat lenkin kahdesti ja koko matkan taivaltavat neljästi eli juoksijat kulkivat kentän kautta keskimäärin noin tunnin välein. Me seisoskelimme kentän laidalla ohijuoksuja ja tietenkin maaliin saapumista odotellen.

Puolenpäivän aikaan tihkutteli vettä ja ilma oli kolea. Eihän huonompikaan sää meitä lämpimästi pukeutuneita katsojia olisi haitannut, mutta juoksijoiden puolesta hiukan harmitti. Onneksi sade taukosi ja lämpötilakin kohosi hiukan. Taisi loppujen lopuksi olla ihan hyvä juoksukeli, sillä sateen jälkeen ilmassa oli runsaasti happea.

Puutarhassa ei ole paljon kuvattavaa tällä hetkellä, sillä sade on piessyt viimeisetkin kukkijat lähestulkoon lakoon. Syysleimusta sain kuitenkin yhden onnistuneen kuvan. Syysmyrkkyliljoja yritin kovasti etsiskellä, mutta pilkahdustakaan ei vielä näy mullan pinnalla. Mahtavatkohan ehtiä kukkia lainkaan tänä vuonna?