Mustialanruusu

Mustialanruusu, Rosa 'Minette' (ruotsiksi mustialaros tai nordisk ros), on ranskalainen neidonruusulajike 1800-luvun alkupuolelta. Suomessa ruusu yleistyi 1900-luvun alussa, jolloin sitä viljeltiin Mustialan maanviljelysopiston taimitarhalla, mistä se levisi ympäri maan. Mustialanruusu kuuluu suomalaisiin 'perinneruusuihin' eikä sitä tunneta pohjoismaiden ulkopuolella, vaikka se on jalostettu Ranskassa.

Oma Minetteni on juurivesa mummolani pihasta. Isäni isä on aikoinaan opiskellut Mustialassa, joten hän on ehkä tuonut ruusun alun sieltä mukanaan. Mustialanruusu on rentokasvuinen ja vähäpiikkinen pensas. Se on helppohoitoinen, kestävä ja vaatimaton kasvupaikan suhteen. Vaaleanroosat kerrannaiset kukat kehittyvät edellisvuoden versoihin.

Mustialanruusu on kauneimmillaan lämpiminä ja aurinkoisina kesinä. Sateisina kesinä nuput mätänevät helposti harmaahomeen vuoksi. Leena Lumi kommentoi muutama vuosi sitten perinneruusu -postaukseeni seuraavasti: 'Minun edesmennyt sukulaiseni, vanha herra, kuori sadekesinä pinseteillä mustialan ruusun kukinnon ylimmät, pilalle menneet terälehdet ja niinpä sadekesinäkin hänellä mustialan ruusu kukki upeasti, kun muilla nuput mätänivät.' Viikko sitten tilanne näytti heikolta, joten minä kuorin muutaman nupun ja yllä oleva kukka aukeni. Tällä viikolla on ilmeisesti ollut suotuisampaa, sillä useita uusia kukkia on avautunut poissaolostani huolimatta. 

Mustialanruusu on panokseni Mansikkatilan mailla -blogin tämän viikon Kukkailotteluun.

Kukassa tänään

Kerrannaiskukkaisen jasmikkeen rennot oksat eivät jaksa kannattaa kukkien painoa, vaan ne lepäävät kiviaidan päällä.

Yksinkertaiskukkainen pihajasmike on kiivennyt korkeuksiin vieressä kasvavan pihlajan tukemana. Komein kukinta on naapurin puolella, mutta kameran muistikortti oli täynnä siinä vaiheessa kun havaitsin asian. Jasmike ei ole ainoa pihojemme rajavyöhykkeen kasveista, joka  näyttää paremman puolensa naapuriin - naapuri ei ole valittanut asiasta ;)

Tähtililja on täydessä kukassa.

Tähtililja

Pionin viimeinen kukka.

Valamonruusun kukinta jatkuu yhä ja pensaassa on vielä muutamia avautumattomia nuppuja.

Tämä on suosikkinäkymäni pihastamme, varjoliljan valtaama sisäänkäynnin viereinen kuunliljapenkki taustanaan 'metsäpuutarhani' alppiruusut.

Valkoinen varjolilja

Tässä tämän viikon osallistumiseni Mansikkatilan mailla -blogin kukkailotteluun.

Päivän (onnistuneet) kukkakuvat

Päivällä kuvasin kukkia ja ajattelin osallistua kukkailotteluun varjoliljojen kuvilla. Varjoliljat eivät kuitenkaan suostuneet tänään yhteistyöhön minun ja kamerani kanssa, joten tämä on ainoa julkaisukelpoinen otos. Erityisesti harmittelen valkoisen varjoliljan yhteistyöhaluttomuutta, sillä  se kukkii juuri nyt erityisen kauniisti japaninmarjakuusen edustalla. 

Valkoinen kurjenkello on yksi pihani vaeltajista. Tämä yksilö on löytänyt paikkansa kääpiövuorimännyn kainalosta.

Tähtililja aloittelee kukintaa. Kukat ovat aika vaatimattoman kokoiset ja näköiset, mutta niitä on runsaasti. Tähtililjan tieteellinen nimi on Zigadenus elegans ja elegantti tämä siro pieni lilja onkin.

Raparperin ja viinimarjapensaan vaiheille ilmestyi keväällä siementaimi, jota en tunnistanut. Annoin sen kasvaa ja nyt yhden kukan avauduttua se näyttäisi olevan jättipalsami eli taitaa olla parasta kitkeä kasvi ennen siementen valmistumista.

Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin tämän viikon Kukkailotteluun.

Joitakin on kukassa

Aika vähissä ovat kukat tällä hetkellä. Pionin kukinta ei onneksi mennyt kokonaan ohi, vaikka olin sitä pelännyt. Minulla on ainoastaan yksi jalopioni ja jos huonosti sattuu, kukinta saattaa osua juuri kotoa poissaolon aikaan. Kukkia ei tänä vuonna ole ihan yhtä paljon kuin viime vuonna, mutta ne ovat todella kookkaita.

Valamonruusun kukinta on myös vaatimattomampaa kuin aikaisempina vuosina. Tosin leikkasin pensasta melko rankasti keväällä, joten sekin saattaa vaikuttaa asiaan.

Varjoliljat vasta aloittelevat kukintaa.

 

Kesäpikkusydän sentään jaksaa jatkaa.

Mooseksenpalavapensaassa on myös vain muutama kukkavana.