Ensimmäinen avautui

Mustialanruusu, Rosa 'Minette', avasi tänään ensimmäisen kukan. Kovasti on kesä myöhässä, kun tämän vuoden kukinta alkaa vasta elokuussa. Erityisen iloinen olen siitä, että nyt kukkii uusi juurivesa, joka kasvaa alkuperäisen pensaan lähistöllä.

Minulla on kaksi perinneruusua, joista olen kirjoittanut täällä. Vahvakasvuinen valamonruusu on levinnyt niin, että sitä on täytynyt rajoittaa välillä rankalla kädellä. Mustialanruusu on heikompikasvuisena pysynyt lähestulkoon paikoillaan, vaikka myös sen luonteeseen kuuluu juurivesojen tekeminen.

Täytyy toivoa, että Minetten avautumattomat nuput eivät pilaannu loppuviikolle luvatuissa sateissa!  

Jotain kukassa tänäänkin

Nyt on se aika kesästä, jolloin tuntuu, että mikään ei kuki pihalla. Jotain on kuitenkin kukassa, ainakin vuoriruusu, Rosa pendulina. Se kukkii yleensä kesäkuun puolivälin paikkeilla, mutta tänä vuonna myös sen kukinta on viivästynyt. Kukinta alkaa tosin olla loppuvaiheessa ja kukat ovat jo huomattavasti hailakampia kuin puhjetessaan.

Vaaleanpunainen pikkusydän jatkaa uskollisesti kukintaa pihalampun juurella ...

... ja valkoinen pikkusydän komppaa lähistöllä.

Valkoisen varjoliljan ensimmäiset kukat ovat avautuneet, mutta punaiset ovat vielä nupulla.

Valkoinen, vaiko sittenkin vihertävä, akileija availee kukkiaan marjapensaan edessä. Olen joskus kylvänyt pihaan vihertäväkukkaisen akileijan Aquilegia x hybrida 'Green Apples' siemeniä. Olisiko tämä sitä? Kukat eivät ole täysin auki, joten siemenpussin kuvan perusteella ei voi arvata. Muistelen kyllä kylväneeni myös valkoisen Nora Barlow -akileijan siemeniä, joten ...
edit: kukat ovat nyt täysin auki, ihan selvä 'Green Apples' 

Tämän väriyhdistelmän mukaisia akileijoja löytyy pihalla kahdesta melko etäällä toisistaan olevasta paikasta. Molemmat paikat ovat sellaisia, joihin en muista akileijoja istuttaneeni/kylväneeni. Voisiko todella olla niin, että molemmat ovat itsestään kylväytyneitä siementaimia? Minä en valita :)

Puhtaan sinistä akileijaa kasvaa myös siellä sun täällä ja ne taitavat suurimmaksi osaksi olla itsestään kylväytyneitä siementaimia.

Keltainen, vanhaa kantaa oleva päivänlilja kukkii runsaasti ja tuoksuu huumaavasti.

Korallikeijunkukkaa pionin edustalla. Pionin kukinta on myöhässä, sillä normaalisti se on täydessä kukassa juuri tähän aikaan ja nyt vasta nuppuasteella.

Mooseksenpalavapensaan ensimmäiset kukat hehkuvat auringossa.



Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun.

Mustialanruusu

Mustialanruusu, Rosa 'Minette' (ruotsiksi mustialaros tai nordisk ros), on ranskalainen neidonruusulajike 1800-luvun alkupuolelta. Suomessa ruusu yleistyi 1900-luvun alussa, jolloin sitä viljeltiin Mustialan maanviljelysopiston taimitarhalla, mistä se levisi ympäri maan. Mustialanruusu kuuluu suomalaisiin 'perinneruusuihin' eikä sitä tunneta pohjoismaiden ulkopuolella, vaikka se on jalostettu Ranskassa.

Oma Minetteni on juurivesa mummolani pihasta. Isäni isä on aikoinaan opiskellut Mustialassa, joten hän on ehkä tuonut ruusun alun sieltä mukanaan. Mustialanruusu on rentokasvuinen ja vähäpiikkinen pensas. Se on helppohoitoinen, kestävä ja vaatimaton kasvupaikan suhteen. Vaaleanroosat kerrannaiset kukat kehittyvät edellisvuoden versoihin.

Mustialanruusu on kauneimmillaan lämpiminä ja aurinkoisina kesinä. Sateisina kesinä nuput mätänevät helposti harmaahomeen vuoksi. Leena Lumi kommentoi muutama vuosi sitten perinneruusu -postaukseeni seuraavasti: 'Minun edesmennyt sukulaiseni, vanha herra, kuori sadekesinä pinseteillä mustialan ruusun kukinnon ylimmät, pilalle menneet terälehdet ja niinpä sadekesinäkin hänellä mustialan ruusu kukki upeasti, kun muilla nuput mätänivät.' Viikko sitten tilanne näytti heikolta, joten minä kuorin muutaman nupun ja yllä oleva kukka aukeni. Tällä viikolla on ilmeisesti ollut suotuisampaa, sillä useita uusia kukkia on avautunut poissaolostani huolimatta. 

Mustialanruusu on panokseni Mansikkatilan mailla -blogin tämän viikon Kukkailotteluun.

Juhannuskukkia

Tänä juhannuksena ei Suvipihassa kovin runsasta kukintaa ole, sillä moni normaalisti juhannuksen aikoihin kukkiva kasvi on jo ohittanut kukkavaiheen. Yksi valkoinen varjolilja on ilokseni avannut kukkansa, mutta punaiset ovat vasta nuppuvaiheessa. Juhannusaattona oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä. Ruokailimme pihalla ja illalla istuimme vielä parvekkeella 'perinteistä' juhannusglögiä nauttimassa, vaikka nyt sitä ei lämmikkeeksi olisi tarvinnut.

Tänään on ollut koko päivän pilvistä ja sadetta enteilevää, mutta vettä ei ole tullut paria pisaraa enempää. Grillaaminen onnistui, mutta pihalla ateriointi ei innostanut. Perinteinen juhannusruusu onneksi kukkii meillä juuri oikeaan aikaan.

Vuoriruusu on kukkinut jo useita viikkoja ja availee yhä uusia kukkia. Kukat ovat yksinkertaisia, mutta niitä on runsaasti ja ne ovat kauniin värisiä. Syksyllä pensasta koristavat kauniit kiulukat. Vuoriruusu on kovin elinoimainen ja se onkin juurivesojensa avulla levinnyt jo liian laajalle.

Korallikeijunkukka kukkii vielä nuppuisen pionin edustalla.

Vanhaa kantaa oleva ihanan tuoksuinen päivänlilja availee kukkiaan valamonruusun vieressä.

Valkoinen kesäpikkusydän, taustalla valkoista bellistä.

Tämä hempeän vaaleanpunainen akileija oli ainoa, joka soi minun kuvata itsensä tänään. Valkoiset akileijat ovat aivan liian haasteellisia minun pienelle pokkarilleni ;)




Edit: 
Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin Keskikesän kukkailotteluun. 

Äitienpäivän miniruusu ja mysteeripelargonia

Meillä on vuosikaudet ollut tapana, että saan itse valita äitienpäivälahjan. Usein valinta on - yllätys, yllätys - kohdistunut johonkin (puutarha)kirjaan tai kasviin. Monet pihassamme kasvavat perennat ja pensaat ovat näitä äitienpäivälahjoja.

Olen viime aikoina kovasti haaveillut jostakin hiukan erilaisesta pelargonista. Lähiseudulle on keväällä avattu uusi puutarhamyymälä, jossa käynnistä olen myös haaveillut. Niinpä miehen kanssa lähdimme eilen sinne ostoksille. Myymälässä oli paljon kaikenlaista ihanaa, pääasiassa kuitenkin puiden, pensaiden, perennojen ja yrttien taimia sekä myös jonkin verran kesä- ja ruukkukukkia. Pelargonivalikoima ei vain ollut kovin kaksinen. Suurin osa näytti olevan kertakäyttöisiksi kesäkukiksi tarkoitettuja tavallisia tai riippapelargoneja, joita asiakkaat olivat myös siirrelleet hyllyillä, joten ei voisi olla ihan varma mitä ostaa. Yhdessä laatikossa oli kyltin mukaan kirjavalehtisiä pelargoneja, ei siis mitään tarkempaa mainintaa lajikkeesta tms. Ihastuin tämän yksilön lehtiin ja päädyin siihen, vaikka kukkien väristä ei ole tietoa. Jäljellä oli tämä yksi ainoa, jolla on tällaiset lehdet. Sen nuput ovat vielä niin pieniä, että väriä ei voi edes arvailla. Nimesin sen mysteeripelargoniksi ja jään odottelemaan kukintaa. Kaunis se kyllä on tällaisenaankin.

Jotta en jäisi täysin ilman kukkivaa kukkaa, osti mies vielä tällaisen minipienen ruukkuruusun.

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille! 

Perinneruusut

Mustialanruusu

Valamonruusu

Minulla on pihallani kaksi perinneruusua, vai pitäisikö ehkä sanoa perintöruusua, Mustialanruusu ja Valamonruusu. Ne ovat molemmat alun perin lähtöisin isovanhempieni pihalta, josta ne ovat kulkeutuneet minulle hyvin perinteiseen tapaan, juurivesoja pihasta toiselle siirtäen. Valamonruusun reitti on kulkenut isoäidiltäni hänen sisarelleen, jonka poika, siis isäni serkku, toi joskus aikoinaan juurivesan vanhempieni pihalle. Sieltä minä olen tuonut pienen alun itselleni. Mustialanruusun alun olen itse saanut tädiltäni sieltä isovanhempieni pihalta.

Mustialanruusua levitti viime vuosisadan alussa silloinen Mustialan maanviljelysopiston taimitarha, joka siis antoi ruusulle sen suomenkielisen nimen. Isoisäni on aikoinaan opiskellut Mustialassa, joten ehkä hän on tuonut ruusun sieltä mukanaan. 

Mustialanruusu, Rosa 'Minette', kasvaa runsaan metrin mittaiseksi ja kauniin vihreät versot taipuvat rennosti kukkien painon alla. Kukka on hennon vaaleanpunainen, löyhästi kerrannainen. Sateisena kesänä kukkanuput mätänevät helposti ja koko kukinta voi mennä pilalle. Parhaiten Mustialanruusu viihtyy aurinkoisella ja avoimella paikalla.

Valamonruusu, Rosa 'Splendens', on kestävä ja rotevakasvuinen sekä leviää juurivesoista todella voimakkkaasti. Sen historia ja kasvitieteellinen tausta ovat epäselviä. Sitä ei tavata juuri muualla kuin Suomessa, mikä voi viitata venäläiseen alkuperään. Nimestä on myös kahdenlaista tulkintaa - toisen mukaan ruusu olisi peräisin Valamon luostarista ja toisen mukaan kyseessä on käännösvirhe. Kukka muistuttaa hiukan unikon kukkaa, jota ennen kutsuttiin nimellä valmu, ja nimi tulisi siitä. Kukka on loistavan karmiininpunainen, vaaleakeskustainen, puolikerrannainen tai lähes yksinkertainen.

Valamonruusun versot kohoavat parhaimmillaan noin kolmeen metriin, joten olen joskus suunnitellut sen kasvattamista köynnösruusun tapaan. Ehkäpä sen vielä toteutankin jonain päivänä, kuten eilamar on tehnyt. Tässä linkki aiheeseen hänen blogissaan Illakosta varjoliljaan.

Lokakuun kihlat

Tänään on kolmekymmentäviisi vuotta siitä kun kihlauduimme.  Töistä palatessani minua odotti juhlapäivän kunniaksi miehen ostama tummanpunainen ruusu sekä hänen valmistamansa herkkupäivällinen leivoskahveineen

Viikonloppuna oli pitkästä aikaa hieno ulkoilusää, ainakin täällä etelässä, missä viikonvaihdetta vietimme. Otin lenkille kameran mukaan kuvatakseni syksyn väriloistoa, mutta taitaa paras ruska olla kuitenkin jo ohi ja myrskytuulet pudottaneet suuren osan lehdistä. Pihlajissa onneksi vielä marjoja riittää pikkulintujen syys- ja talvimurkinaksi.

Pohojammaa tulvii, mutta riittää sitä vettä Vantaanjoessakin. Vantaankoskessa virtaus oli todella voimakas, varsinkin tuon alakuvan kosken kohdalla.

Kuninkaantien sillalta yläjuoksulle päin

Kuninkaantien sillan alapuolinen koski

Vanhan Nurmijärventien varrelta bongasin tämän pensaan, jota en tunnistanut, vaikka tuntui, että olisi pitänyt ;)

Jotenkin tuli sellainen olo, että se on nyt aivan väärässä vaiheessa. Kukinnoissa oli suuria nuppuja ja osa kukkasista oli jo avautunut. Varmasti joku tunnistaa pensaan ja osaa kertoa, josko tämä kumminkin on jokin minulle tuntematon syyskukkija, vai onko pensasparka todella jo luullut kevään koittaneen.

Kuten kuvasta näkyy, koko pensas on kohtapuoliin täydessä kukassa.

Ja tässä vielä kesän viimeinen villi lupiini.

Pioni ja ruusuja

Eilisen hellepäivän ansiosta pionin nuput avautuivat tänään, tai siis ensimmäiset niistä. Nuppuja on todella paljon, enemmän kuin moniin vuosiin. Pioni on 'Karl Rosenfield', se klassinen punainen pioni, jonka saa jos ostaa pionin nimettömänä tummanpunaisena lajikkeena.  Se on kerrattukukallinen tai usein hieman vajavaisesti kerrattu lajike. Omani  on tuollainen vajavaisesti kerrattu. Kukat hiukan vaihtelevat ja saman kasvin kukissa osassa on keskellä täysin keltaiset heteet, osassa pieniä terälehtiä myös heteiden keskellä. 

 

 

Pihassani kasvaa ainoastaan pensasruusuja, ryhmäruusuja en ole koskaan harrastanut. Tällä hetkellä parhaassa kukassa ovat punalehtiruusu ja vuoriruusu. 

Punalehtiruusu

Ruusuni kasvavat melkoisen 'hoitamattomina', sillä vanhoilla pensasruusuilla leikkaamisen tarve on yleensä melko vähäinen. Nyt kuitenkin huomasin punalehtiruusussani ruusunruostetta. Tautia tavataan eniten kylminä ja kosteina kesinä, jollainen tämän kesän alku on ollut. Aikaisempina vuosina en ole sitä omissa pensaissani huomannut. Punalehtiruusu on erityisen herkkä tälle sienitaudille, mutta esimerkiksi kurtturuusua se ei yleensä vaivaa. Leikkasin punalehtiruususta kaikki taudin vaivaamat oksat ja lisäksi poistin muitakin kuolleita versoja. Ehkä olisi syytä käydä joka vuosi puskat läpi ja poistaa kuolleet tai huonokuntoiset versot, kasvitaudit kun yleensä juuri sellaisiin ensimmäiseksi iskevät. 

Toinen tällä hetkellä kukassa oleva ruusuni on Harisoninkeltaruusu. Se on pimpinellaruusuja ja on siis kova vaeltamaan eli leviää juuriversoista. Kuvassa taustalla on vuosi sitten istuttamani kirsikkapuu 'Chokoladnaja'. Sen kukinnan valitettavasti menetin tänä keväänä, mutta raakileiden määrästä päätellen kukinta on ollut ylenpalttista. Vaikka kukinnan menetinkin, toivottavasti en menetä koko satoa linnuille! 

Mooseksenpalavapensas ei ole sen paremmin pioni kuin ruusukaan, mutta pääsi mukaan kuvitukseen, koska kasvaa kurtturuusun kupeessa. Kurtturuususta kun ei itsestään satu juuri nyt kuvaa olemaan käsillä, vaikka myös ne kukkivat parhaillaan.  

Suven suloisuutta

Juhannuksena oli suvi suloisimmillaan - niin kuin kuuluu ollakin. Tämän viikon alku on puolestaan palauttanut maan pinnalle ja antanut muistutuksen Suomen suven toisesta puolesta. Vielä on kesää jäljellä, joten eiköhän tässä suven kauniimmasta ja lämpöisemmästäkin puolesta päästä nauttimaan, ehkä jo ensi viikonloppuna.

Jonkin verran kuvasin pihassa. Osa kuvista onnistui, niitä tässä ilman sen suurempia selvityksiä. Osa jäi taas valitettavasti epäselviksi tai kukkaset niissä eivät olleet edukseen. Esimerkiksi siniset akileijat, joita pihassani on monenmoisia, eivät olleet halukkaita yhteistyöhön minun ja kamerani kanssa! 

Siperiankurjenmiekat

Vuorikaunokki

Vuoriruusu aloittelee kukintaa

Akileijoja

Nora Barlow akileijan jälkeläinen

Japaninruusukvitteni

Kultatyräkki

Lemmikkejä likusterisyreenin juurella