Pioni kukkii

Pioni 'Karl Rosenfield' avasi kukkansa eilen. Kukkia on tänä vuonna huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin ja lähes kaikki kukat avautuivat samaan aikaan. Kukissa käy melkoinen kuhina, kun kimalaiset keräävät siitepölyä vasuihinsa. Tämä pörriäinen ehti kesken kuvan ottamisen jo lähteä kohti seuraavaa kukkaa, mutta usein samassa kukassa pyöri useampia kimalaisia yhtä aikaa.

Juhannuskukka

Ostin itselleni juhannuskukaksi japaninunikon, Papaver miyabeanum 'Pacino'. Taimimyymälässä se oli nimellä kuriilienunikko ruotsinkielisen nimen mukaan. Etsin kasvista tietoa netistä ja englanninkielisillä sivuilla sitä kutsuttiin myös nimellä Iceland Poppy, islanninunikko.

Taimessa oli yksi vaaleankeltainen kukka avoinna ja paljon nuppuja. Tällä kääpiöunikolla on harmaanvihreä pyöreä lehtiruusuke, josta kukkavarret nousevat. Se sopii kivikkopuutarhaan, houkuttelee hyönteisiä ja kylväytyy itsekseen. Istutin juhannuskukkaseni toistaiseksi ruukkuun terassille ja mietin sille sopivan kasvupaikan myöhemmin.

Uusi unikko sopiikin hyvin tämän viereisessä ruukussa kasvavan keltaisen pikkupetunian viereen.

Valkoinen varjolilja on kukkinut läpi juhannuksen, tai siis yksi niistä, mutta kaikki punaiset ovat vielä nupulla. Minulla on ollut varjoliljoja vuosikaudet, mutta vain kaksi valkoista. Punaiset ovat lisääntyneet sivusipuleista ja myös kukkivia siementaimia on putkahdellut eri puolilta. Kaikki siementaimet ovat kuitenkin toistaiseksi olleet punaisia. Tänä kesänä olen vihdoin löytänyt kolme siementaimea, jonka nupuista näkee, että ne ovat valkoisia. Jippii!

Akileija 'Green Apples' on kotiutunut marjakuusen edustalle ja kasvaa suurena puskana. Olen kasvattanut sen siemenestä ja tähän saakka se on tehnyt vain yksittäisiä kukkavanoja, mutta näyttää nyt vihdoin saavuttaneen sille tyypillisen pensasmaisen kasvutavan.

Kukat muistuttavat kärhön kukkia. Nuput avautuvat vihertävinä, mutta kukat muuttuvat vähitellen kermanvalkoisiksi. Todella viehättävä lajike.

Haravoin naapurissa

Tänään kävin naapurissa hiukan heiluttelemassa haravaa. Tarkoituksena ei ollut naapurin auttaminen haravoinnissa - he ovat tänäkin keväänä haravoineet pihansa paljon perusteellisemmin kuin me omamme. Olen käynyt naapurissa haravoimassa ennenkin ja aina yhdessä tietyssä kohdassa. Heidän pihassaan on monta isoa ihanaa mäntyä, joiden juurelle varisee neulasia, varsinkin tuulen heilutellessa oksia. Naapurilla ei ole käyttöä neulasille, eikä meillä ole mäntyjä, joten minä haen heiltä neulassatoa metsäpuutarhani tarpeisiin.

Minulla on kaksi alppiruusua, joista varsinkin kuvissa oleva 'Helsingin Yliopisto' kukki tänä vuonna todella upeasti. Neulaskatetta olen laittanut alppiruusuille useasti aiemmin ja niiden kasvualusta on nykyisin 'oppikirjamainen' eli niin kuohkea, että jopa pelkkä käsi uppoaa siihen vaivattomasti.

Tällä kertaa en lisännyt katetta alppiruusujen alle, vaan levitin neulasia metsäpuutarhani polkujen katteeksi. Olen aiemmin käyttänyt katteena poluilla ja muuallakin kuorikatetta. Nyt olen lukenut, että mesisieni saattaa levitä kuorikatteen mukana, joten varon sen käyttämistä jatkossa. Muutenkin neulaspolku vaikuttaa mukavalta, sillä sellaisiahan oikeatkin metsäpolut ovat.

Pieniä ilonaiheita

Kevään kukinta eteni niin vauhdikkaasti, että paljon meni ohi. Onneksi uudet kukat ovat nyt vuorossa. Vuorijumaltenkukassa on kaksi kukkavartta, joissa molemmissa on tällä hetkellä auki kolme ylintä kukkaa niin tiiviinä ryppäänä, että niistä on vaikea saada selkeää kuvaa.

Kartanopionin viimeinen kukka, hiukan on jo ränsistynyt raukka.

Tulikellukat sen sijaan availevat ensimmäisiä melkeinpä liian räiskyvän oransseja kukkia.

Paratiisililjat ovat myös aloittamassa kukintaa. Viime kesänä kitkin vahingossa näiden siementaimia, mutta onneksi huomasin virheeni ajoissa ja työnsin pienet sipulit takaisin multiin. Vieressä nousee useita taimia, jotka tuskin kukkivat vielä tänä vuonna, mutta näyttävät hyvinvoivilta.

Hempeän vaaleanpunaisen akileijan terälehtien kärjet vihertävät hauskasti.

Valkoinen korallikeijunkukka taitaa juuri nyt olla se suurin ilonaihe. Olen istuttanut sen kesällä 2015 ja pelkäsin sen jo kadonneen, koska kukkia ei näkynyt viime kesänä. Lehdet ovat ihan saman näköiset kuin vieressä kasvavalla tavallisella korallikeijunkukalla, joten pelkästään niistä ei voinut päätellä, että reunimmainen kasvi on tämä valkoinen muoto.