Pinkkiä elokuuta

Meillä ei ole tällä hetkellä kukassa paljon mitään, mutta pinkkiä löytyy. Todellinen ihanuus on äitienpäivälahjaksi saamani tarhalyhtykärhö 'Princess Kate'. Istutin kärhön portaalle isoon ruukkuun, missä se on viihtynyt vaihtelevasti. Toukokuun lämmössä se lähti hyvään kasvuun, mutta kesäkuun viileydessä ja tuulisissa säissä se oli hätää kärsimässä. Toinen verso kuihtui pois, mutta kaikeksi onneksi toinen on kasvanut normaalisti ja kukkii kauniisti.

Monissa kuvissa ja kärhön esittelyteksteissä kukkia luonnehditaan liljatulppaanin muotoisiksi, sisäpuolelta valkoisiksi ja ulkopuolelta purppuranpunaisiksi. Muoto on oikea (nämä kukat ovat auenneet jo hiukan yli), mutta nämä ovat ulkopuolelta kyllä enemmänkin pinkkejä.

Vaaleanpunainen mustasilmäsusanna kukkii, kunhan sitä muistaa ja jaksaa kastella.

Syysleimu ei kastelua kaipaa, vaan se rehottaa ja kukinta on runsaampaa kuin vuosiin.

Ehtii sittenkin

Viikonloppuna huomasin, että pagodikärhö ehtii sittenkin kukkia myös tänä vuonna. Siinä on kolme isohkoa ja kaksi minipientä nuppua. Kasvusto on tänä vuonna tosi rehevä, joten on mahdollista, että nuppuja on siellä seassa enemmänkin.

Nämä isot nuput avautuvat ihan lähipäivinä, ainakin jos lämpötilat pysyvät kohtuullisina. Minulta kukinta taitaa kuitenkin mennä ohi, sillä olen poissa seuraavat kolme viikkoa. 

Syysmyrkkyliljojen kukinta jatkuu upeana ...

... ja uusia yksilöitä nousee edelleen maasta.

Vanhaa kantaa oleva syysleimu on kukkinut elokuun alusta lähtien ja uusia tuoreita kukkia avautuu yhä edelleen.

Arovuokko on lämpimän syksyn innoittamana avannut yhden kukan. En tiedä kuinka yleistä arovuokon syyskukinta on, mutta meillä sitä ei ole ennen tapahtunut.





 

Hiljaiseloa

Hiljaista on ollut täällä blogissa jo piiiitkääään, mutta hengissä kuitenkin ollaan  ;)  Lueskelemassa muiden postauksia olen käynyt, mutta juurikaan en edes kommentteja ole kirjoitellut ja omaa blogia en ole päivittänyt heinäkuun puolivälin jälkeen :( 

Täytyy siis hiukan ryhdistäytyä, jotta edes yksi postaus tulisi elokuulle. Tässä muutama pari viikkoa sitten näppäämäni kuva kotipihalta - käytännössä nämä olivat ainoat 'kuvauskuntoiset' kukkivat kasvit.
  
Yläkuvassa on mustilanhortensia, Hydrangea paniculata 'Mustila'. Se on löydetty, kuten nimestäkin voi päätellä, Mustilan arboretumin vanhoista istutuksista.  Ulkomuodoltaan se muistuttaa luonnonvaraista japaninhortensiaa. Pystyt ja kartiomaiset valkoiset huiskilokukinnot näyttävät pitsimäisiltä, suuret steriilit laitakukat ympäröivät harvakseltaan kukinnon keskellä olevia pikkukukkia.

Alemman kuvan syysleimu ei värinsä puolesta ole lemppareitani, mutta se puolustaa hyvin paikkaansa loppukesän väripilkkuna.

Syysmaraton

Syksyinen oli tämä syyskuun ensimmäinen päivä, varsinkin aamupäivällä. Iltapäivän mittaan ilma hiukan kirkastui ja lämpeni, onneksi.

Viitisen tuntia seisoskelimme urheilukentän liepeillä kannustusjoukoissa, kun poika juoksi elämänsä ensimmäisen maratonin. Aika kova suoritus! Pojan juoksu siis, ei meidän seisoskelu ;)  Puolimaratoonarit juoksivat lenkin kahdesti ja koko matkan taivaltavat neljästi eli juoksijat kulkivat kentän kautta keskimäärin noin tunnin välein. Me seisoskelimme kentän laidalla ohijuoksuja ja tietenkin maaliin saapumista odotellen.

Puolenpäivän aikaan tihkutteli vettä ja ilma oli kolea. Eihän huonompikaan sää meitä lämpimästi pukeutuneita katsojia olisi haitannut, mutta juoksijoiden puolesta hiukan harmitti. Onneksi sade taukosi ja lämpötilakin kohosi hiukan. Taisi loppujen lopuksi olla ihan hyvä juoksukeli, sillä sateen jälkeen ilmassa oli runsaasti happea.

Puutarhassa ei ole paljon kuvattavaa tällä hetkellä, sillä sade on piessyt viimeisetkin kukkijat lähestulkoon lakoon. Syysleimusta sain kuitenkin yhden onnistuneen kuvan. Syysmyrkkyliljoja yritin kovasti etsiskellä, mutta pilkahdustakaan ei vielä näy mullan pinnalla. Mahtavatkohan ehtiä kukkia lainkaan tänä vuonna?