Kevätiloa

Täälläkin on kevät, lumikellot kukkivat, tai ainakin osa niistä. Eilen illalla kotiin tullessani olin kyllä hiukan yllättynyt lumen määrästä. Lunta ei pääkaupunkiseudulla enää juurikaan ole, joten kuvittelin kaiken jo täältäkin sulaneen. Ollaanhan noin 400 kilometriä pohjoisempana ja täällä on viime viikkoina tullut vielä lisääkin lunta, joten piha on vielä suurimmalta osaltaan lumen peitossa. Toki tämän päivän keväinen lämpö ja auringonpaiste ovat vauhdilla sulattaneet kinoksia.

Pihan lämpöisimmässä nurkkauksessa kukkii jo näin iso rypäs kerrannaiskukkaisia lumikelloja.

Nämä tavalliset puistolumikellot kasvavat aivan noiden kerrannaisten vieressä, mutta ne ovat vasta nupulla. Olen ennenkin tehnyt sen havainnon, että kerrannaiset ovat aikaisempia, vaikka olen usein nähnyt päinvastaisia kommentteja. Lumikelloajikkeiden aikaisuus kyllä vaihtelee, mutta kasvupaikka vaikuttaa mielestäni kuitenkin eniten. Lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa lumikellot ovat jo kukassa, mutta toisaalla saman lajikkeen yksilöt tuskin kurkistelevat maan pinnalle.

Valkoiset idänsinililjat ovat tässä kohdassa jo nupulla ...

... samoin sinivuokko ...

... ja toinenkin.

Kesälumipisaran eli suvikellon versot ilahduttavat, sillä viime kesänä ne eivät kukkineet ja pelkäsin niiden kadonneen kokonaan.

Lumikelloja siellä, lumikelloja täällä, lumikelloja lähes kaikkialla ...

... mutta varsinainen ilopilleri on tämä ensimmäinen kukassa oleva talventähti.




PS  Osallistun tällä postauksella Kukkailotteluun Mansikkatilan mailla -blogissa

Kevään merkkejä

Kevään merkkejä on näkyvissä, mutta todella vähän, ainakin verrattuna muutamaan aikaisempaan vuoteen. Kerrannaiskukkainen puistolumikello 'Flore pleno' on täydessä kukassa ainoastaan tässä tontin suotuisimmassa kohdassa, mutta matalia mättäitä nousee eri puolilla. Sen kukka on suurikokoisena näyttävä ja näkyvä, joten myös kauempana nousevat kasvustot erottuvat selkeästi.

Talventähti (melkein) avasi yhden kukan, mutta lehtiä ja nuppuja oli jo ihan mukavasti. Toivon mukaan tulevina keväinä tämä kohta loistaa niitä keltaisenaan.

Sinivuokoilla oli melko suuria nuppuja, mutta ainoastaan tarhasinivuokko oli avannut yhden kukan.

Tähtilumikellokasvustosta on noussut vasta muutamia kukkia, jotka ovat vielä kovasti matalia ja itse asiassa vasta nupulla. Kevät on tänä vuonna myöhässä useita viikkoja, kuten juuri tänään uutisissakin todettiin.

Tavallinen puistolumikello piti myös vähäiset kukkansa vielä tiukasti kiinni. Pääsiäisen ajan viileä sää oli varmasti osasyy kukkien sulkeutuneisuuteen.

Viime syksynä istutettuja turkinlumikelloja. Olen huomannut, että vanhat ja vakiintuneet lumikellojen ja muidenkin sipulikukkien kasvustot nousevat ja kukkivat aikaisemmin kuin edellisenä syksynä istutetut sipulit. Tässä taitaa olla turkinlumikellolle mieluisa kasvupaikka, sillä ne ovat lähteneet reippaasti kasvuun ja muutama on jo lähes kukassa.

Keväinen viikonloppu

Unkarinsinivuokko

Ihana keväinen viikonloppu takana. Hiukan jo aloittelin puutarhapuuhia, mutta ihan varovasti vasta. Nurmikkoalueella ei vielä voi haravoida, mutta kriikunan alustan putsasin sinne kasaantuneista tammen lehdistä. Pensaiden ja puiden alustoja en yleensä haravoi, vaan annan kasvijätteen jäädä paikoilleen kasvattamaan humuskerrosta. Nyt tammen kovia ja hitaasti maatuvia lehtiä oli alueelle kasaantunut niin runsaasti, että halusin ne pois paikalla kasvavien sipulikukkien päältä.

Tarhasinivuokko

Sinivuokot ovat aloittelemassa kukintaa. Aloituskuvan unkarinsinivuokko on niistä varhaisin ja tarhasinivuokko on myös täydessä kukassa. Tavalliset sinivuokot tulevat hyvää vauhtia perässä, mutta niissä oli vasta muutamia täysin avonaisia kukkia. Kuvat niistä eivät valitettavasti nyt onnistuneet kirkkaasti paistavan auringon häikäistessä liikaa.

Maaliskuun lopun nuppuiset talventähdet olivat jo kukinnan loppuvaiheessa. Onneksi lähistöllä näkyi lisää nuppuja. Nämä varhaiset kevätkukkijat ovat todella tärkeitä ravinnon lähteitä erilaisille pörriäisille, joita lenteli jo runsaasti kasvustoissa.

Virvaliljat eivät ihan vielä uskaltaneet avata nuppuisia kukintojaan, vaikka aurinko lämmitti mukavasti. Virvaliljan sukulaisten syysmyrkkyliljojen lehdet olivat jo melko kookkaita, mutta niitä en huomannut kuvata.

Lumikellot jatkavat kukintaansa ja yhä uusia alkuja nousee maasta monin paikoin. Lumikelloja kuvasin runsaasti ja muutama kuva onnistui ihan kivasti. Niistä enemmän seuraavassa postauksessa.

KEVÄT

Meillä on kevät! Minulle kevät alkaa lumikellojen kukinnasta. Viime päivien lämpö ja auringonpaiste ovat tehneet tehtävänsä ja lumikellot ovat kilvan availleet kukkiaan. Kovasti matalan varren päässä kellot nuokkuvat eivätkä lehdetkään vielä ole kasvaneet täyteen mittaansa, mutta monet kukat ovat auki.

Kovin paljon meillä ei vielä voi puutarhassa tehdä. Maa on monin paikoin vielä lumen peitossa, pinnaltaan jäässä tai litimärkää, joten nurmikolla kulkemistakin yritin välttää, puhumattakaan että olisi voinut haravoida.

Lumikellojen kasvupaikkoja siivoilin varovasti, jotta niiden ei tarvitse kuivuneiden lehtien läpi puskea. Helpostihan ne niiden läpi kasvavat, mutta näyttävät kauniimmilta ilman ruskeaa kauluria. 

Tällainenkin kaveri oli jo liikkeellä.

Kartanopionin verso nousee terhakkaana juuri lumesta vapautuneesta maasta. Tämän päälle kasasin vielä varulta hiukan edellisvuotisia lehtiä katteeksi.

Talventähti uskalsi varovasti vasta raottaa yhtä nuppua.

Lumikelloja kasvaa monessa eri kohdassa ja kasvustot ovat sen mukaisesti eri vaiheissa. Nämä ovat jo melko isolla nupulla, mutta paikoin on vasta pieniä alkuja nousemassa. Sehän on vain mukavaa, koska lumikellojen kausi näin pidentyy mukavasti.

Näiden kuvien myötä julistan Suvipihan puutarha- ja blogikauden 2016 avatuksi!