Näytetään tekstit, joissa on tunniste sinivuokko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sinivuokko. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. huhtikuuta 2019

Kaikkialla kukkii


Palasimme eilen kotiin vierailtuamme lasten perheiden luona pääsiäisen ajan ja ilokseni saatoin todeta, että kaikkialla kukkii eikä mitään tärkeää ole mennyt ohi. Kevätlumipisara näyttää vihdoin kotiutuneen, sillä kukkia on enemmän kuin koskaan. Joissakin kukissa on keltainen täplä, toisissa se on vihreä ja yksi on tehnyt kaksi kukkaa samaan varteen.







Onneksi istutin sahramin mukuloita viime syksynä runsaasti, sillä puput parturoivat varhaisimmin nousseet kasvustot melkein kokonaan. Nämä valkoiset ja keltaiset säilyivät ainakin tänä keväänä lähes koskemattomina, joten kukkivat toivottavasti myös tulevina keväinä.




Nämä violetin väriset ovat jäänteitä vuosien takaisesta runsaasta kasvustosta, joka lähes katosi, mutta näyttää pikku hiljaa elpyvän.




Valkoisia, vaaleanpunaisia ja sinisiä kevättähtiä sekä muutama sekaan kylväytynyt sininen scilla.




Muutama sininen idänsinililja värittää pääosin valkoisten scillojen ryhmää. Monia vuosia kesti ennen kuin scillat levisivät kunnolla, mutta nyt niitä kasvaa lähes kaikkialla, myös nurmikolla.




Sinivuokot leviävät muurahaisten kuljettamista siemenistä ja niitä putkahtelee esiin eri puolilla pihaa. Tässä kuvassa on unkarinsinivuokon jälkeläinen.




Tässä kohdassa lumikellojen kukinta on ohi ja nyt on vuorossa valkovuokko. Toisaalla valkovuokot ovat vasta nupulla ja paikoin ei vielä näy edes lehtiä. Kevätkukinta menee usein ohi aivan liian nopeasti, joten erilaisten kasvupaikkojen ansiosta sen pidentäminen onnistuu edes hiukan.









maanantai 7. toukokuuta 2018

Kevät kukkii


Viikonloppuna pääsin vihdoin pihatöihin ja kuvaamaan kevään kukintaa. Ensimmäiset valkovuokot kukkivat ja siniset scillat ovat itsekseen kylväytyneet piristämään mätästä.



Unkarinsinivuokko



Keltavuokot aloittelevat kukintaa syreenipensaan juurella.




Virvaliljojen kukinta on jo loppuvaiheessa, muttä tässä kohtaa valkovuokko on vasta nupulla.



Yksinäinen lumikello



Kerrannaiskukkaisia lumikelloja kukkii mättäinä eri puolilla pihaa.




Yksi kevätlumipisara eli kevätkello kukkii nuppuja kasvattavien koiranhammasliljojen joukossa.




Suikeroesikko aloittelee myös kukintaa, mutta kevätesikot vasta kasvattelevat lehtiruususukkeita.








lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kevätiloa


Täälläkin on kevät, lumikellot kukkivat, tai ainakin osa niistä. Eilen illalla kotiin tullessani olin kyllä hiukan yllättynyt lumen määrästä. Lunta ei pääkaupunkiseudulla enää juurikaan ole, joten kuvittelin kaiken jo täältäkin sulaneen. Ollaanhan noin 400 kilometriä pohjoisempana ja täällä on viime viikkoina tullut vielä lisääkin lunta, joten piha on vielä suurimmalta osaltaan lumen peitossa. Toki tämän päivän keväinen lämpö ja auringonpaiste ovat vauhdilla sulattaneet kinoksia.




Pihan lämpöisimmässä nurkkauksessa kukkii jo näin iso rypäs kerrannaiskukkaisia lumikelloja.




Nämä tavalliset puistolumikellot kasvavat aivan noiden kerrannaisten vieressä, mutta ne ovat vasta nupulla. Olen ennenkin tehnyt sen havainnon, että kerrannaiset ovat aikaisempia, vaikka olen usein nähnyt päinvastaisia kommentteja. Lumikelloajikkeiden aikaisuus kyllä vaihtelee, mutta kasvupaikka vaikuttaa mielestäni kuitenkin eniten. Lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa lumikellot ovat jo kukassa, mutta toisaalla saman lajikkeen yksilöt tuskin kurkistelevat maan pinnalle.




Valkoiset idänsinililjat ovat tässä kohdassa jo nupulla ...




... samoin sinivuokko ...




... ja toinenkin.




Kesälumipisaran eli suvikellon versot ilahduttavat, sillä viime kesänä ne eivät kukkineet ja pelkäsin niiden kadonneen kokonaan.




Lumikelloja siellä, lumikelloja täällä, lumikelloja lähes kaikkialla ...




... mutta varsinainen ilopilleri on tämä ensimmäinen kukassa oleva talventähti.




PS  Osallistun tällä postauksella Kukkailotteluun Mansikkatilan mailla -blogissa








sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kukkii


Viikonloppu ei meillä ole ollut yhtä lämmin kuin eteläisemmässä Suomessa, mutta kevään kukkaset avautuvat auringon paisteessa - tässä syreenin alla kasvavaa keltavuokkoa. 




Tavallinen valkovuokko on  täydessä kukassa eri puolilla, mutta erikoisemmat lajikkeet ovat vielä enemmän tai vähemmän nuppuisia. 




Valkovuokko 'Green fingers' on lähestulkoon kukassa. 




Sinivuokot kukkivat edelleen monin paikoin, mikä on melko poikkeuksellista. 




Valkoinen ja sininen idänsinililja rehottavat tammen juurella.




Posliinihyasintti on yksi suosikeistani.




Kiven viereen itsekseen kylväytynyt pikkusinililja ilahduttaa suuresti joka vuosi.




Kiurunkannus rehottaa ja leviää vauhdilla -  tämä kuitenkin lähellä alkuperäistä istutuspaikkaa.




Orvokkeja löytyy siementaimina sieltä sun täältä. Tämä on löytänyt kasvupaikan pensasaidan juurelta. Kuvassa värit ovat hiukan muuntuneet, luonnossa koko kukka on purppuranpunainen.

Osallistun näiden kukkakuvien myötä Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun.











sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Pienin askelin


Kevät etenee, pienin askelin, mutta kuitenkin. Virvaliljat ovat nyt kunnolla kukassa ja joitakin uusiakin on noussut pintaan.




Ensimmäiset tavalliset valkovuokot ovat kukassa tässä aurinkoisessa ja lämpimässä nurkkauksessa, mutta muualla nekin ovat vielä odottavalla kannalla. Erikoisemmat lajikkeet ja varjoisammilla paikoilla kasvavat ovat vasta nousemassa maan pinnalle. Keltavuokoissa on isot nuput, mutta avoimia kukkia ei vielä viikonlopun aikana näkynyt.




Sinivuokkojen kukinta on sen sijaan runsaimmillaan juuri nyt, mutta niistä otin vain yhden kuvan. Kuvasin lauantaina aamupäivällä kirkkaassa auringonpaisteessa, viileässä ja tuulisessa säässä, joten se vaikutti kuvien määrään ja laatuun.




Siniset, valkoiset ja vaaleanpunaiset kevättähdet kukassa. Kuva on samasta kohdasta kuin edellisessä postauksessa.




Posliinihyasinttikasvusto on myös tuuheutunut ja joukkoon on noussut lisäksi muutama sininen kevättähti ja idänsinililja.




Idänsinililja on sitten vaikea kuvattava! Kukat nuokkuvat alaspäin ja ne ovat niin matalan varren päässä, että alta päin kuvaaminen on melko mahdotonta vaikka maassa makaisi. Pensasaidan alustalla kasvaa pääasiassa valkoista idänsinililjaa, mutta joukkoon on eksynyt myös muutama sininen perusmuodon yksilö. Scillat ja monet muut pikkusipulikukat kylväytyvat runsaasti ja leviävät muun muassa muurahaisten kuljettamina eri puolille.




Valkoisia isokevättähtiä metsäpuutarhassa. Haaveeni villistä kevätpihasta, jossa sekä nurmikko että pensaiden alustat kukkivat perennapenkkien lisäksi, näyttää vihdoinkin olevan toteutumassa.







lauantai 29. huhtikuuta 2017

Tulee se


Kevät tulee tänäkin vuonna, hitaasti mutta varmasti. Pikkusipulikukat nostavat päätään ja osa on jo täydessä kukassa. Erityisen iloinen olen siitä, että krookuksia nousee eri puolilla, sillä niiden kukinta on viime vuosina ollut melko vähäistä. Pupu on monena keväänä parturoinut sekä lehdet että nuput maata myöten ja olen pelännyt, että ne katoavat kokonaan. Uusia en ole istuttanut, joten ainakin osa mukuloista on säilyttänyt elinkelpoisuutensa.




Krookus ja talventähti muodostavat kivan väriparin.




Tähtilumikello, joka pari viikkoa sitten oli vielä nuppuinen, on avannut kukkansa, joista kaksi poikkeaa tavanomaisesta.




Kukissa on kolmen sijasta neljä ulompaa kehälehteä ja sisempiäkin kehälehtiä on enemmän kuin normaalisti. Ehkä tällaiset mutaatiot eivät ole kovin harvinaisia, sillä kaksi vuotta sitten löytyi puistolumikello, jolla myös oli neljä ulompaa kehälehteä. 




Siniset, valkoiset ja vaaleanpunaiset kevättähdet ovat jo osittain kukassa. Muutama aurinkoinen ja lämmin päivä ja ne olisivat täydessä kukassa, mutta sellaisia ei ole tiedossa vappuviikonloppuna.




Suurin osa posliinihyasinttien kukista on jo avautunut lämpöisessä paikassa kiven kupeessa.




Sinivuokot ovat yleensä tähän aikaan jo kukinnan loppuvaiheessa, mutta nyt niiden kukinta on juuri parhaimmillaan, tässä tarhasinivuokko.




 Virvaliljatkin ovat vielä melko nuppuisia, mutta pari kukkaa oli jo uskaltanut avautua.








tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kevään merkkejä



Kevään merkkejä on näkyvissä, mutta todella vähän, ainakin verrattuna muutamaan aikaisempaan vuoteen. Kerrannaiskukkainen puistolumikello 'Flore pleno' on täydessä kukassa ainoastaan tässä tontin suotuisimmassa kohdassa, mutta matalia mättäitä nousee eri puolilla. Sen kukka on suurikokoisena näyttävä ja näkyvä, joten myös kauempana nousevat kasvustot erottuvat selkeästi.






Talventähti (melkein) avasi yhden kukan, mutta lehtiä ja nuppuja oli jo ihan mukavasti. Toivon mukaan tulevina keväinä tämä kohta loistaa niitä keltaisenaan.






Sinivuokoilla oli melko suuria nuppuja, mutta ainoastaan tarhasinivuokko oli avannut yhden kukan.






Tähtilumikellokasvustosta on noussut vasta muutamia kukkia, jotka ovat vielä kovasti matalia ja itse asiassa vasta nupulla. Kevät on tänä vuonna myöhässä useita viikkoja, kuten juuri tänään uutisissakin todettiin.





Tavallinen puistolumikello piti myös vähäiset kukkansa vielä tiukasti kiinni. Pääsiäisen ajan viileä sää oli varmasti osasyy kukkien sulkeutuneisuuteen.






Viime syksynä istutettuja turkinlumikelloja. Olen huomannut, että vanhat ja vakiintuneet lumikellojen ja muidenkin sipulikukkien kasvustot nousevat ja kukkivat aikaisemmin kuin edellisenä syksynä istutetut sipulit. Tässä taitaa olla turkinlumikellolle mieluisa kasvupaikka, sillä ne ovat lähteneet reippaasti kasvuun ja muutama on jo lähes kukassa.