perjantai 30. maaliskuuta 2012

Puutarhamatkani Blogistaniin





Geraniumilta blogista Tontti 559 m2 sain Inspiroiva Puutarha Blogi -tunnustuksen pari päivää sitten. Kaunis kiitos siitä! Kiva, jos joku on saanut inspiraatioita minunkin kirjoituksistani :) Itse olen saanut innoitusta ja uusia näkökulmia monesta blogista.

Tunnustukseen liittyy kolme kysymystä, joihin vastauksia kirjailen alle parhaani mukaan.

1) Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
2) Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
3) Mikä on puutarhafilosofiasi?

 Nykyiseen kotiimme muuttaessani parisenkymmentä vuotta sitten olin täydellinen noviisi puutarhan suhteen. Olin kyllä jo pikkutyttönä mökillä 'kasvattanut kauneutta' kylvämällä kehäkukan ja unikon siemeniä kivillä reunustamaani kukkapenkkiin, mutta paljon muuta kokemusta ei ollut, mitä nyt hiukan porkkanapenkkien kitkemisestä/harventamisesta. Pari vuotta meni harjoitellessa ja lähikirjaston laajaan puutarhakirjavalikoimaan perehtyessä. Sittemmin on puutarhalehtiä ja -kirjoja kertynyt itsellekin melkoiset määrät, ja innokkaana lukijana olen imenyt niistä tietoa itseeni.

Luulen kuitenkin, että geeneissäni ja syvällä sisälläni on aina asunut pieni hortonomi, joka vain on vihdoin päässyt toteuttamaan luontoaan. Mummula oli maalaistalo, jonka pihapiiri tarjosi virikettä sekä kauneuden kasvattamisen että hyötyviljelyn suhteen. Pappa oli puutarhakoulun käynyt ja mummu muuten vain viherpeukalo. Vasta nyttemmin uusia ja vanhoja puutarhakirjoja lukeneena olen ymmärtänyt, että siellä oli kaikki heidän aikansa puutarhakäsityksen elementit. Papalla oli kaksi kasvihuonetta, toinen kurkulle ja toinen tomaatille. Voi miten ihanaa oli, kun sai käydä 'pruuttailemassa' vettä kasvihuoneen kattoon! Mummun joriinit (daaliat) kukoistivat pitkissä penkeissä. Keväällä kasvilavoissa pienet orvokin ja petunian taimet kasvoivat oman pihan tarpeisiin ja myös myyntiin. Pihan laitamalta löytyi jopa lampi pohjassa talvehtivine ruutanoineen! Ja paljon muuta, oi mitä ihania muistoja!

Blogistan onkin sitten uudempi tuttavuus. Olen kyllä pitkään tiennyt, että monet ihmiset 'pitävät blogia', mutta varsinaisesti vasta viime syksynä löysin blogimaailman. Ensimmäinen aktiivisemmin seuraamani blogi oli tyttäreni ystävän blogi Chicling . Siinä Hanna nykyään bloggaa lähinnä ruoasta, suosittelen!

Siitä sitten pikkuhiljaa löysin myös puutarhablogit.Viime vuoden lopulla ajattelin aloittaa oman päiväkirjatyyppisen blogin pitämisen ihan vain itselleni, mutta melko pian huomasin linkittäneeni itseni eri puolille ja sitten olinkin jo osa Blogistania...

Lempikasveja minulla on lukemattomia. Rakastan sipulikukkia, niiden aikaista kasvuun lähtöä keväällä, kesän kukoistusta ja viimeisiä syksyn myrkkyliljoja. Toinen rakkauteni ovat kuunliljat, sittemmin myös vuokot ja akileijat sekä kurjenpolvet ...jne ... jne ...

Pihaani olen hankkinut myös erikoisuuksia, sillä en ole voinut vastustaa, jos joku harvinaisempi kasvin taimi on ollu taimitarhalla tarjolla. Pihallani kasvaa tähtililja, koiranhampaita, monenlaisia pikarililjoja jne. Rakkaimpia ovat kuitenkin ne kasvit, joihin liittyy jokin tarina. Pihamme pitämyspuu on tammi, appiukon aikanaan terhosta kasvattamasta taimesta jo puun kokoon kasvanut. Valamonruusu on vanhempieni pihalta, sinne isän serkun tuoma, kuulemma mummolani pihasta alun perin lähtöisin. Mustialan ruusu (Rosa 'Minette') on myös alkujaan mummulan pihapiiristä. Varjoliljakasvusto taas on peräisin yhdestä (hajonneesta) varjoliljan sipulista, jonka kaivoin miehen isoäidin puutarhasta (nehän lähtevät jopa yksittäisestä sipulisuomusta). Lapin akileija puolestaan on peräisin kummitätini pihalta Rovaniemeltä.

Puutarhafilosofiani on vuosien mittaan kiteytynyt lähinnä sanoihin luonnonmukainen ja monimuotoinen. Pyrin vaalimaan pihallani luonnosta peräisin olevia elementtejä ja siten säilyttämään monimuotoisuutta. Siihen kuuluu myös sellaisten kasvien vaaliminen, jotka tarjoavat ravintoa lähipiirin eläimille. Perhoset ovat erityisesti lähellä sydäntäni, mutta myös muut hyönteiset, linnut, siilit jne. Tänään sepelkyyhkypari ruokaili pihallani ja alla olevassa kuvassa ovat 'ruokalevolla'. 





Tunnustukseen liittyy myös sen lähettäminen edelleen. Lähetän sen tässä vaiheessa Anulle blogiin Pientä piharemonttia sekä Katjalle blogiin Viherpiiperrystä sun muuta  eli sieltä löytyy kasvien lisäksi myös käsitöitä.











maanantai 26. maaliskuuta 2012

Slow Gardening


Luin lehdestä, että Slow Gardening on nyt maailmalla trendikästä. Ihan vahingossa taidan siis minäkin olla trendikäs ;) Itse asiassa 'hitaan' puutarhanhoidon periaatteet ovat minun pihassani kuuluneet asiaan jo pitkään.

Yllä olevassa kuvassa on mökkipihamme kalliolla kasvava mänty, luonnon bonsai. Se kuvastaa mielestäni termiä aika osuvasti. Se on itse valinnut kasvupaikkansa ja sinnittelee siinä olosuhteisiin sopeutuen.

Slow gardening on jatkumoa italiasta alkunsa saaneelle hidastamisen tai leppoistamisen, kuten sitä meillä nykyään usein kutsutaan, liikkeelle. Aluksi oli Slow Food, sitten Slow Life, Cittaslow-kaupungit jne. Etenkin Felder Rushing on edistänyt tämän puutarhafilosofian tunnetuksi tekemistä. Mikäli asia kiinnostaa enemmän, tästä linkistä löytyy englanninkielistä tekstiä puutarhanhoidon leppoistamisesta: Some ways of slowing down in the garden.

Slow gardening ei ole laiskaa tai passiivista puutarhanhoitoa. Ennemminkin on kyse siitä, että ei ole 'pakko' tehdä sitä tai tätä tiettyyn aikaan, vaan tulisi tehdä vain niitä asioita, jotka omassa puutarhassa ovat juuri silloin tarpeen. Tai olla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu, ja vain nauttia puutarhastaan, sekä myös toisten puutarhoista. Jos puutarhan hoito aiheuttaa stressiä, silloin on jotain pielessä ja on syytä hidastaa. Harrastuksen pitäisi olla keino rentoutua.

Näin keväällä, uuden kasvukauden kynnyksellä, on suuri riski ahnehtia liikaa, enemmän kuin mitenkään ehtii yhden kesän aikana toteuttaa. Ammattiviljelmillä on varmasti kevään ja (alku)kesän aikana pakko tehdä enemmän kuin oikeastaan ehtisi, jotta homma toimii, mutta meillä harrastajilla on vapaus valita ja tehdä vain se, minkä kohtuudella jaksaa ja pitää tekeminen nautinnollisena.

Kiinalaisessa puutarhafilosofiassa on tämä hitauden aspekti ollut aina mukana. Siellä puutarhaa rakennetaan vuosisatojen tai jopa -tuhansien aikajänteellä eikä puutarhan tarvitse olla 'valmis' ensi kesänä tai seuraavana. Itse asiassa puutarha ei ole lopullisesti valmis koskaan, vaan kasvaa ja muuttuu jatkuvasti. Onneksi!