Uudet popot

Näin hiljakkoin jollain sivustolla kuvan tällaisista 'puutarhapopoista' ja siitä lähtien olen haikaillut niiden perään. Tänään minulla vihdoin oli tilaisuus piipahtaa tämän tuotemerkin liikkeessä ja olihan siellä onneksi vielä pari myös minun kokoani. Puutarhakausi alkaa olla lopuillaan, joten ehkäpä vien ne talveksi työpaikalle. Olisi varmaan ihan kiva välillä kulkea toimistolla kukkapopot jalassa.

Uudet popot sointuvat väritykseltään hyvin Mustialanruusun kanssa. Pensas on kukkinut melkein koko elokuun ajan, paljon pidempään kuin aiempina vuosina. Tämän viimeisen kukan ikuistin viime sunnuntaina, vaikka se oli jo hiukan nuupahtanut, todisteeksi myöhäisestä kukinnasta.

Mustilanhortensian kuvasin myös sunnuntaina. Pidän kovasti sen siroista ja pitsimäisistä huiskilokukinnoista, jotka ovat monen muun hortensian kukkiin verrattuna luonnollisemman näköisiä. Se onkin ulkomuodoltaan kuulemma lähellä luonnonvaraista japaninhortensiaa.

Ensimmäinen avautui

Mustialanruusu, Rosa 'Minette', avasi tänään ensimmäisen kukan. Kovasti on kesä myöhässä, kun tämän vuoden kukinta alkaa vasta elokuussa. Erityisen iloinen olen siitä, että nyt kukkii uusi juurivesa, joka kasvaa alkuperäisen pensaan lähistöllä.

Minulla on kaksi perinneruusua, joista olen kirjoittanut täällä. Vahvakasvuinen valamonruusu on levinnyt niin, että sitä on täytynyt rajoittaa välillä rankalla kädellä. Mustialanruusu on heikompikasvuisena pysynyt lähestulkoon paikoillaan, vaikka myös sen luonteeseen kuuluu juurivesojen tekeminen.

Täytyy toivoa, että Minetten avautumattomat nuput eivät pilaannu loppuviikolle luvatuissa sateissa!  

Mustialanruusu

Mustialanruusu, Rosa 'Minette' (ruotsiksi mustialaros tai nordisk ros), on ranskalainen neidonruusulajike 1800-luvun alkupuolelta. Suomessa ruusu yleistyi 1900-luvun alussa, jolloin sitä viljeltiin Mustialan maanviljelysopiston taimitarhalla, mistä se levisi ympäri maan. Mustialanruusu kuuluu suomalaisiin 'perinneruusuihin' eikä sitä tunneta pohjoismaiden ulkopuolella, vaikka se on jalostettu Ranskassa.

Oma Minetteni on juurivesa mummolani pihasta. Isäni isä on aikoinaan opiskellut Mustialassa, joten hän on ehkä tuonut ruusun alun sieltä mukanaan. Mustialanruusu on rentokasvuinen ja vähäpiikkinen pensas. Se on helppohoitoinen, kestävä ja vaatimaton kasvupaikan suhteen. Vaaleanroosat kerrannaiset kukat kehittyvät edellisvuoden versoihin.

Mustialanruusu on kauneimmillaan lämpiminä ja aurinkoisina kesinä. Sateisina kesinä nuput mätänevät helposti harmaahomeen vuoksi. Leena Lumi kommentoi muutama vuosi sitten perinneruusu -postaukseeni seuraavasti: 'Minun edesmennyt sukulaiseni, vanha herra, kuori sadekesinä pinseteillä mustialan ruusun kukinnon ylimmät, pilalle menneet terälehdet ja niinpä sadekesinäkin hänellä mustialan ruusu kukki upeasti, kun muilla nuput mätänivät.' Viikko sitten tilanne näytti heikolta, joten minä kuorin muutaman nupun ja yllä oleva kukka aukeni. Tällä viikolla on ilmeisesti ollut suotuisampaa, sillä useita uusia kukkia on avautunut poissaolostani huolimatta. 

Mustialanruusu on panokseni Mansikkatilan mailla -blogin tämän viikon Kukkailotteluun.

Perinneruusut

Mustialanruusu

Valamonruusu

Minulla on pihallani kaksi perinneruusua, vai pitäisikö ehkä sanoa perintöruusua, Mustialanruusu ja Valamonruusu. Ne ovat molemmat alun perin lähtöisin isovanhempieni pihalta, josta ne ovat kulkeutuneet minulle hyvin perinteiseen tapaan, juurivesoja pihasta toiselle siirtäen. Valamonruusun reitti on kulkenut isoäidiltäni hänen sisarelleen, jonka poika, siis isäni serkku, toi joskus aikoinaan juurivesan vanhempieni pihalle. Sieltä minä olen tuonut pienen alun itselleni. Mustialanruusun alun olen itse saanut tädiltäni sieltä isovanhempieni pihalta.

Mustialanruusua levitti viime vuosisadan alussa silloinen Mustialan maanviljelysopiston taimitarha, joka siis antoi ruusulle sen suomenkielisen nimen. Isoisäni on aikoinaan opiskellut Mustialassa, joten ehkä hän on tuonut ruusun sieltä mukanaan. 

Mustialanruusu, Rosa 'Minette', kasvaa runsaan metrin mittaiseksi ja kauniin vihreät versot taipuvat rennosti kukkien painon alla. Kukka on hennon vaaleanpunainen, löyhästi kerrannainen. Sateisena kesänä kukkanuput mätänevät helposti ja koko kukinta voi mennä pilalle. Parhaiten Mustialanruusu viihtyy aurinkoisella ja avoimella paikalla.

Valamonruusu, Rosa 'Splendens', on kestävä ja rotevakasvuinen sekä leviää juurivesoista todella voimakkkaasti. Sen historia ja kasvitieteellinen tausta ovat epäselviä. Sitä ei tavata juuri muualla kuin Suomessa, mikä voi viitata venäläiseen alkuperään. Nimestä on myös kahdenlaista tulkintaa - toisen mukaan ruusu olisi peräisin Valamon luostarista ja toisen mukaan kyseessä on käännösvirhe. Kukka muistuttaa hiukan unikon kukkaa, jota ennen kutsuttiin nimellä valmu, ja nimi tulisi siitä. Kukka on loistavan karmiininpunainen, vaaleakeskustainen, puolikerrannainen tai lähes yksinkertainen.

Valamonruusun versot kohoavat parhaimmillaan noin kolmeen metriin, joten olen joskus suunnitellut sen kasvattamista köynnösruusun tapaan. Ehkäpä sen vielä toteutankin jonain päivänä, kuten eilamar on tehnyt. Tässä linkki aiheeseen hänen blogissaan Illakosta varjoliljaan.