Kukassa tänään

Kerrannaiskukkaisen jasmikkeen rennot oksat eivät jaksa kannattaa kukkien painoa, vaan ne lepäävät kiviaidan päällä.

Yksinkertaiskukkainen pihajasmike on kiivennyt korkeuksiin vieressä kasvavan pihlajan tukemana. Komein kukinta on naapurin puolella, mutta kameran muistikortti oli täynnä siinä vaiheessa kun havaitsin asian. Jasmike ei ole ainoa pihojemme rajavyöhykkeen kasveista, joka  näyttää paremman puolensa naapuriin - naapuri ei ole valittanut asiasta ;)

Tähtililja on täydessä kukassa.

Tähtililja

Pionin viimeinen kukka.

Valamonruusun kukinta jatkuu yhä ja pensaassa on vielä muutamia avautumattomia nuppuja.

Tämä on suosikkinäkymäni pihastamme, varjoliljan valtaama sisäänkäynnin viereinen kuunliljapenkki taustanaan 'metsäpuutarhani' alppiruusut.

Valkoinen varjolilja

Tässä tämän viikon osallistumiseni Mansikkatilan mailla -blogin kukkailotteluun.

Suvi tuli kahdessa viikossa

Suomen suvi tulee yleensä nopeasti, mutta tänä vuonna se tuli ylinopeasti. Minä olen ottanut näitä 'kymmenen kuvaa kesään' -kuvia hiukan vaihtelevasti. Yllä olevan kuvan otin vajaa kaksi viikkoa sitten eli 19.5. ja alla olevan tänään. Siinä välissä kesä tuli Suvipihalle. 

Toukokuun kuvassa visakoivussa on pieni lehti ja narsissit kukkivat. Pöydän ja tuolit olimme tuoneet varastosta edellisenä päivänä. Melkoisen paljas on ympäristö vielä tässä kuvassa.

Vajaassa kahdessa viikossa on piha rehevöitynyt huomattavasti. Puissa ja pensaissa on täysi lehti. Omenapuun kukinta on jo ohi ja taustalla valkoinen pihasyreeni availee kukintojaan. Suvi ei ole vielä ihan suloisimmillaan, mutta kesäkuun ensimmäisenä päivänä on KESÄ. 

Syyskuvat ja hyvä kiertää

Kymmenen kuvaa kesään -haasteesta minulla on jäänyt muutama kuva laittamatta esille, joten tein kollaasit molempien ikkunanäkymien syksystä eli kolmesta ensimmäisestä kuvasta.

Lokakuun kuva keittiön ikkunasta on hiukan talvisempi kuin marraskuun kuva. Se ei liene yllätys kenellekään, sillä vielä on hyvin muistissa marraskuun lämpimät kelit. Ja taisi juuri tuona lokakuun kuvausviikonloppuna olla ne muutamat lumiset päivät. Ruoho (tai sammal;) on vielä vihreää marraskuussa, mutta muutoin vihreyttä tuovat lähinnä muutamat havupensaat.

Kakkoskodin parvekkeelta otetussa kuvassa näkyy syksyn eteneminen ainakin valoisuuden vähenemisessä. Marraskuun kuvauspäivä oli pilvinen ja harmaa, joten kuva on melko synkkä, vaikka se on otettu alkuiltapäivästä. (edit. lipsahti takaperoiseen järjestykseen tämä kollaasi ;)

Ihan tarkalleen en pysty kuvausväliä pitämään kuukauden mittaisena, mutta pyrin joka kuukaudelle kuvan kuitenkin saamaan.

                                                                           


Rikkaruohoelämää-blogista otin lokakuussa vastaan Anna hyvän kiertää -haasteen. Betweenland lähetti lupaamansa paketin jo pari viikkoa sitten. Varsinainen joulupaketti se olikin, täynnä toinen toistaan ihanampia juttuja! Suurkiitokset sinulle, Betweenland

Paketissa oli Betweenlandin itse tekemiä sydänkoristeita, joista tuo pieni punainen on kirjanmerkki, sekä hänen kirjomiaan ristipistotöitä. Hänen taiteilijaystävänsä Helena Laurikaisen tekemä keramiikkaperhonen pääsi lentelemään keittiöni seinälle.

Suloinen karkkipussi ja ristipistotyöllä somistettu kortti

Pyyheliinan koko alareunan levyinen ristipistosomiste. Ei valmistu tuollainen ihan hetkessä, ei! Taitoa, tarkkuutta ja kärsivällisyyttä tarvitaan näiden tekemiseen.

Olen niin iloinen, että osallistuin haasteeseen ja sain näin ihastuttavan paketin! Hiukan kyllä tuli paineita itselle, sillä oma postitukseni on vielä hiukan vaiheessa ... mutta tarkoitushan onkin, että jokainen laittaa kiertämään hyvää oman osaamisensa puitteissa

Marras maa

Valkoinen syysmyrkkylilja on viimeinen kukkija marraskuun marrossa maassa.

Kymmenen kuvaa kesään -haasteessa ollaan marraskuun kuvissa. Minä en täysin pysty pitämään kuvauspäivää samana, mutta pyrin kuitenkin saamaan kuvan joka kuukaudelle.

Tämä kuva keittiön ikkunasta on viime viikonlopulta. Mies ehti kuin ehtikin haravoida nurmikon edellisellä viikolla,  joten pakkaskeli ja pieni lumikerros saisi vapaasti tulla valaisemaan maisemaa.

Olen usein suunnitellut, että olisi kiva kokeilla kielon hyötämistä jouluksi kukkaan. Maa oli vielä sopivasti sula, joten juurakoiden kaivaminen omalta pihalta onnistui hyvin. Silmuista en vain oikein osannut katsoa, ovatko mahdollisesti kukkivia vai tuottavatko vain lehtiä. Minulle riittää, jos edes yksi kukkii, sillä siitä tulee ihan riittävästi tuoksua. 

Kielon juurakoita kaivaessani nousi mukana myös valkovuokon maavarren paloja. Ensin ajattelin upottaa ne takaisin maahan, mutta sitten päätin kokeilla myös niiden kukittamista ja laitoin ne samaan astiaan kielon juurakoiden kanssa.

Kuvaan nostin piristykseksi kukkaan puhjenneen marraskuun kaktuksen. Kaktus pääsi takaisin ikkunalaudalle, mutta tuo istutusastia odottaa nyt ulkona, että ilma viilenee ja suo juurakolle riittävän kylmäkäsittelyn ennen sisälle tuontia.

Sarin joulublogista löytyy parin vuoden takaiset ohjeet siitä miten voi kukittaa kieloja jouluksi.

Suven suloisuutta

Juhannuksena oli suvi suloisimmillaan - niin kuin kuuluu ollakin. Tämän viikon alku on puolestaan palauttanut maan pinnalle ja antanut muistutuksen Suomen suven toisesta puolesta. Vielä on kesää jäljellä, joten eiköhän tässä suven kauniimmasta ja lämpöisemmästäkin puolesta päästä nauttimaan, ehkä jo ensi viikonloppuna.

Jonkin verran kuvasin pihassa. Osa kuvista onnistui, niitä tässä ilman sen suurempia selvityksiä. Osa jäi taas valitettavasti epäselviksi tai kukkaset niissä eivät olleet edukseen. Esimerkiksi siniset akileijat, joita pihassani on monenmoisia, eivät olleet halukkaita yhteistyöhön minun ja kamerani kanssa! 

Siperiankurjenmiekat

Vuorikaunokki

Vuoriruusu aloittelee kukintaa

Akileijoja

Nora Barlow akileijan jälkeläinen

Japaninruusukvitteni

Kultatyräkki

Lemmikkejä likusterisyreenin juurella