Valkoinen syysmyrkkylilja on viimeinen kukkija marraskuun marrossa maassa.
Kymmenen kuvaa kesään -haasteessa ollaan marraskuun kuvissa. Minä en täysin pysty pitämään kuvauspäivää samana, mutta pyrin kuitenkin saamaan kuvan joka kuukaudelle.
Tämä kuva keittiön ikkunasta on viime viikonlopulta. Mies ehti kuin ehtikin haravoida nurmikon edellisellä viikolla, joten pakkaskeli ja pieni lumikerros saisi vapaasti tulla valaisemaan maisemaa.
Olen usein suunnitellut, että olisi kiva kokeilla kielon hyötämistä jouluksi kukkaan. Maa oli vielä sopivasti sula, joten juurakoiden kaivaminen omalta pihalta onnistui hyvin. Silmuista en vain oikein osannut katsoa, ovatko mahdollisesti kukkivia vai tuottavatko vain lehtiä. Minulle riittää, jos edes yksi kukkii, sillä siitä tulee ihan riittävästi tuoksua.
Kielon juurakoita kaivaessani nousi mukana myös valkovuokon maavarren paloja. Ensin ajattelin upottaa ne takaisin maahan, mutta sitten päätin kokeilla myös niiden kukittamista ja laitoin ne samaan astiaan kielon juurakoiden kanssa.
Kuvaan nostin piristykseksi kukkaan puhjenneen marraskuun kaktuksen. Kaktus pääsi takaisin ikkunalaudalle, mutta tuo istutusastia odottaa nyt ulkona, että ilma viilenee ja suo juurakolle riittävän kylmäkäsittelyn ennen sisälle tuontia.
Sarin joulublogista löytyy parin vuoden takaiset ohjeet siitä miten voi kukittaa
kieloja jouluksi.