Kukkailottelua

Kolme vuotta sitten istuttamani suikeroesikot ovat runsastuneet kivasti ja aloittelemassa kukintaa.

Yksi kevätesikko on myös avannut muutaman kukan ja loputkin aloittanevat lähipäivinä.

Keltavuokot kukkivat syreenin oksien varjojen viiruttamassa auringonpaisteessa.




                    

Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun.

Vihdoinkin vastauksia

Naistenpäivän 8.3.2015 tulput

Sain puutarha-aiheisen haasteen Annilta Hämäläisen puutarhablogista jo noin kuukausi sitten. Kiitos Anni. Silloin lupailin, että vastaan pikapuoliin - hmmm - siis hitaita voivat olla muutkin kuin hämäläiset ;)

Tässä vastauksiani Annin kysymyksiin:

1. Minkä kokoinen puutarha sinulla on?

En ole koskaan kunnolla mitannut pihapiiriä, joten neliömäärää en osaa sanoa. Sanoisin, että kaupunkipihaksi ihan kohtuullisen kokoinen ;) Tämän kuvan olen ottanut kesän alussa muutama vuosi sitten keittiön ikkunasta ja tässä näkyy suunnilleen kolmannes koko pihasta.


2. Kuvaile viidellä sanalla unelmiesi puutarhaa.

kukkiva, luonnonmukainen, monipuolinen, runsas, vehreä


3. Nimeä mielestäsi parhain kevät- ja syyskukkija. Miksi juuri ne?

Kevätkukkijoista ehdottomasti lumikello. Se on kevään ensi airut, joka nousee jopa jään läpi. Minulle kevät alkaa lumikellojen kukinnasta, niitä odotan kaikkein innokkaimmin. Kuvassa on kerrottu lumikello, Galanthus nivalis 'Flore pleno',  joka on hiukan myöhäisempi kuin ensimmäisenä kukkiva 'tavallinen' puistolumikello, Galanthus nivalis.

Syyskukkijoista ihanin on syysvuokko. En tiedä onko se paras kukkija, sillä monet lajikkeet ovat melko myöhäisiä, mutta suotuisina syksyinä syysvuokon kukinnasta voi nauttia pitkään.


4. Lempipuusi? Kasvaako se puutarhassasi?

Rakastan puita ja ne ovat mielestäni ihan välttämätön osa PUUtarhaa. Perustaisin arboretumin, jos vain omistaisin siihen riittävän suuret tilukset. Sinne tulisi myös kirsikkapuulehto, jossa keväisin viettäisimme kirsikankukkajuhlaa eli hanamia.

Pihassamme on toistaiseksi vain yksi kirsikka, suklaakirsikka 'Chokoladnaja', joka kuuluu pensaskirsikoihin. Kokonaista lehtoa en saa pihallemme mahtumaan, mutta toiselle kirsikkapuulle löytynee tilaa.

Pihamme pitämyspuu on tammi, jonka mieheni isä on kasvattanut anoppinsa eli mieheni isoäidin pihalla kasvaneen tammen terhosta. Puu muutti meille vuosia sitten pienenä taimena, mutta on nyt jo melko iso eli lapsenlapsille oiva kiipeilypuu. 

Suvikello eli kesälumipisara

5. Miten puutarhassasi hoituu kastelu?

Kastelu hoituu yleensä luonnonmukaisesti. Tietenkin istutuksen yhteydessä ja jonkin aikaa sen jälkeen on huolehdittava siitä, että taimet saavat riittävästi juotavaa. Tämä hoituu käsipelillä eli kannuilla vettä kantamalla. Muutenkin pyrin siihen, että puutarha pärjää mahdollisimman pitkälle itsekseen, koska voin olla hoitamassa sitä lähinnä vain viikonloppuisin.

Tässä vielä aikanaan julkaisematta jäänyt kuva ystävänpäiväesikosta. Kukinta on jo ohi, mutta yritän pitää kukkasen hengissä siihen saakka kun sen voi istuttaa puutarhaan.

En tällä kertaa jatka haastetta kenellekään erityisesti tai keksi uusia kysymyksiä, mutta jos innostut, voit vapaasti napata haasteen itsellesi ja vastata näihin samoihin kysymyksiin.

Kysy mitä tahansa - vastaan mitätahansa

Täällä blogeissa on viime aikoina kierrellyt viiden kysymyksen haaste, jonka minäkin olen saanut peräti kahdesta eri blogista ja vastailen tässä pienellä viiveellä molempien kysymyksiin.


Lilium blogista Pihan elämää Country living kyseli seuraavia:

1. Mikä on ollut puutarhablogin pitämisessä antoisinta?/työläintä?

Antoisinta on ollut se, että olen löytänyt niin paljon samanhenkisiä puutarhailuun hurahtaneita ihania blogiystäviä. Olen päässyt 'keskustelemaan' heidän kanssaan, jakamaan omia kokemuksiani ja puutarhahetkiäni samoin kuin lukemaan heidän mietteitään ja ihailemaan kauniita kuviaan. Työläänä en ole blogia kokenut, koska tämä on harrastus ja teen postauksia 'slow blogging' -hengessä.

2. Mitä hankkisit pihaasi, jos saisit yhden toiveen?

Orangerian, sellaisen 1700-1800 -luvun tyylisen, jossa on tiiliseinä pohjoiseen päin ja lasitetut seinät etelään. Kaunis kaakeliuuni tuottaisi lämpöä talvikuukausina ja minä kasvattaisin ja talvettaisin siellä oleantereita, mimosia, sitrus- ja mulperipuita sekä muita eteläisiä ihanuuksia. Puutarhakutsuja siellä voisi järjestää ympäri vuoden ... mutta taitaisi olla aika vaikea huollettava, eikä sellainen oikeasti meidän pihalle mahtuisikaan ;)

3. Jos saisit tavata yhden puutarhagurun, kenet haluaisit tavata?

Hän ei ehkä ollut varsinaisesti puutarhaguru, mutta olisi ollut mielenkiintoista tavata Tasha Tudor; kulkea kukkarunsauden keskellä hänen puutarhassaan ja keskustella hänen kanssaan kasveista ja hänen puutarhafilosofiastaan. 

4. Harrastatko kasveja myös sisällä?

Minulla on jonkin verran myös sisäkukkasia, mutta täytyy tunnustaa, että jostain syystä onnistun kasvien kanssa ulkona paljon paremmin.

5. Mitä uutta hyötykasvia haluaisit kokeilla kasvattaa?

Viiniköynnöksen kasvattaminen on kiehtonut mieltäni jo monta vuotta.

Puutarhalehdet ovat heikkouteni - puutarhakirjojen ohella. Kotimaisista tilaan paria ja muita ostan säännöllisen epäsäännöllisesti ;) ulkomaisia ostan satunnaisesti. Kuvassa oleva tuli vastaan alkuviikosta Stockalla - kevätpuutarhan sipulikasvit ja valkoinen 'kuupuutarha' ovat juuri nyt mielessäni, joten ostopäätös oli helppo :) 



KesäKukka blogista Kosmosta ja leijonankitaa esitti seuraavat kysymykset:

 
1. Kirja joka teki sinuun lähtemättömän vaikutuksen. 

Yksi varhaisimmista kirjoista, joka 'kolahti' on Yrjö Kokon Pessi ja Illusia, jonka sain muistaakseni yhdeksänvuotiaana. Siitä kirjasta lienee ainakin osittain peräisin rakkauteni luontoon ja keijuihin. Olen lukenut metsänpeikko Pessin ja keijukainen Illusian tarinan lukuisia kertoja - ensin itsekseni ja sittemmin lapsilleni. Nyt odotan, että lapsenlapseni varttuvat hiukan, jotta saan lukea sen heille.

2. Mistä olit tänään viimeksi kiitollinen? 

Perheestäni olen kiitollinen varmaankin joka ikinen päivä. Tänään viimeksi pojan soittamasta Face time - puhelusta, jossa mukana myös 1 v 3 kk pojantytär, joka tosin vilahti välillä omiin juttuihinsa ... 

3. Jos voisit tavata jonkun kuuluisuuden, kenet tapaisit ja miksi?

Olen joskus ennenkin miettinyt, kenet haluaisin tavata, jos sellaista mahdollisuutta tarjottaisiin.
Luulen, että tilaisuuden tullen valintani olisi Paul McCartney. Olen alakouluikäisenä 60-luvun puolivälissä 'rakastunut' häneen, hän oli mielestäni kaikkein söötein 'piitles'. Olen aina pitänyt hänen musiikistaan ja kymmenen vuotta sitten olin konsertissa Helsingin Olympiastadionilla :)

4. Oletko koskaan kärsinyt ikäkriiseistä?

En, vielä ;) Yllättävää kyllä, olen tuntenut aina meneillään olevan ikäkauden itselleni parhaiten sopivaksi, mutta nyt kasvoryppyjen lisääntyessä en ole ihan varma, olenko valmis 'vanhuuteen' ...  

5. Jos voisit ihan vaan sormia napsauttamalla muuttaa luonteessasi jonkin ominaisuuden, niin mitä muuttaisit?

Äkkipikaisuuden jos voisin muuttaa kärsivällisyydeksi ... sitä olen yrittänyt jalostaa ja puutarhuroinnin myötä olen osittain siihen kouliintunutkin ... mutta vielä on matkaa jäljellä ...





Valkoinen helmililja ' Muscari aucheri 'White Magic' ruukussa parvekepöydällä. 


Haasteeseen kuuluu lähettää se eteenpäin, mutta en juuri nyt keksi uusia kysymyksiä ja haaste on kiertänyt jo jonkin aikaa ... joten en nyt jatka tätä eteenpäin kenellekään erityisesti, mutta yllä oleviin kysymyksiin vastaten voi jokainen halukas osallistua.




 

Syyskuvat ja hyvä kiertää

Kymmenen kuvaa kesään -haasteesta minulla on jäänyt muutama kuva laittamatta esille, joten tein kollaasit molempien ikkunanäkymien syksystä eli kolmesta ensimmäisestä kuvasta.

Lokakuun kuva keittiön ikkunasta on hiukan talvisempi kuin marraskuun kuva. Se ei liene yllätys kenellekään, sillä vielä on hyvin muistissa marraskuun lämpimät kelit. Ja taisi juuri tuona lokakuun kuvausviikonloppuna olla ne muutamat lumiset päivät. Ruoho (tai sammal;) on vielä vihreää marraskuussa, mutta muutoin vihreyttä tuovat lähinnä muutamat havupensaat.

Kakkoskodin parvekkeelta otetussa kuvassa näkyy syksyn eteneminen ainakin valoisuuden vähenemisessä. Marraskuun kuvauspäivä oli pilvinen ja harmaa, joten kuva on melko synkkä, vaikka se on otettu alkuiltapäivästä. (edit. lipsahti takaperoiseen järjestykseen tämä kollaasi ;)

Ihan tarkalleen en pysty kuvausväliä pitämään kuukauden mittaisena, mutta pyrin joka kuukaudelle kuvan kuitenkin saamaan.

                                                                           


Rikkaruohoelämää-blogista otin lokakuussa vastaan Anna hyvän kiertää -haasteen. Betweenland lähetti lupaamansa paketin jo pari viikkoa sitten. Varsinainen joulupaketti se olikin, täynnä toinen toistaan ihanampia juttuja! Suurkiitokset sinulle, Betweenland

Paketissa oli Betweenlandin itse tekemiä sydänkoristeita, joista tuo pieni punainen on kirjanmerkki, sekä hänen kirjomiaan ristipistotöitä. Hänen taiteilijaystävänsä Helena Laurikaisen tekemä keramiikkaperhonen pääsi lentelemään keittiöni seinälle.

Suloinen karkkipussi ja ristipistotyöllä somistettu kortti

Pyyheliinan koko alareunan levyinen ristipistosomiste. Ei valmistu tuollainen ihan hetkessä, ei! Taitoa, tarkkuutta ja kärsivällisyyttä tarvitaan näiden tekemiseen.

Olen niin iloinen, että osallistuin haasteeseen ja sain näin ihastuttavan paketin! Hiukan kyllä tuli paineita itselle, sillä oma postitukseni on vielä hiukan vaiheessa ... mutta tarkoitushan onkin, että jokainen laittaa kiertämään hyvää oman osaamisensa puitteissa

Marras maa

Valkoinen syysmyrkkylilja on viimeinen kukkija marraskuun marrossa maassa.

Kymmenen kuvaa kesään -haasteessa ollaan marraskuun kuvissa. Minä en täysin pysty pitämään kuvauspäivää samana, mutta pyrin kuitenkin saamaan kuvan joka kuukaudelle.

Tämä kuva keittiön ikkunasta on viime viikonlopulta. Mies ehti kuin ehtikin haravoida nurmikon edellisellä viikolla,  joten pakkaskeli ja pieni lumikerros saisi vapaasti tulla valaisemaan maisemaa.

Olen usein suunnitellut, että olisi kiva kokeilla kielon hyötämistä jouluksi kukkaan. Maa oli vielä sopivasti sula, joten juurakoiden kaivaminen omalta pihalta onnistui hyvin. Silmuista en vain oikein osannut katsoa, ovatko mahdollisesti kukkivia vai tuottavatko vain lehtiä. Minulle riittää, jos edes yksi kukkii, sillä siitä tulee ihan riittävästi tuoksua. 

Kielon juurakoita kaivaessani nousi mukana myös valkovuokon maavarren paloja. Ensin ajattelin upottaa ne takaisin maahan, mutta sitten päätin kokeilla myös niiden kukittamista ja laitoin ne samaan astiaan kielon juurakoiden kanssa.

Kuvaan nostin piristykseksi kukkaan puhjenneen marraskuun kaktuksen. Kaktus pääsi takaisin ikkunalaudalle, mutta tuo istutusastia odottaa nyt ulkona, että ilma viilenee ja suo juurakolle riittävän kylmäkäsittelyn ennen sisälle tuontia.

Sarin joulublogista löytyy parin vuoden takaiset ohjeet siitä miten voi kukittaa kieloja jouluksi.

Talven hipaisu ja tunnustus

Talven ensi hipaisu tuntui myös meillä. Tässä 10 kuvaa kesään -haasteen A-sarjan toinen kuva, tänään puoliltapäivin otettu. Kovasti on muuttunut piha kuukaudessa (tai muutama päivä aiemmin, sillä en ihan tarkasti pysty pitämään kuvausväliä). Suurin osa puista ja pensaista on pudottanut lehtensä. Taustalla syreenissä on vielä aika paljon vihreää, samoin kuin visakoivun takana valamonruusussa. Kellokärhössä lehdet ovat myös edelleen tallella, mutta kukinta on jo ohi.

Syysmyrkkyliljat näyttävät melkoisen palelevilta. Yksinkertainen valkoinen ehti tehdä pari kukkasta, mutta kerrottu valkoinen ihanuus taitaa edelleen uinua maan povessa eikä ehdi kukkia tänä vuonna. 

Tuoksumatara (Galium odoratum) säilyy lumipeitteen alla vihreänä talven yli.






Pirkko blogista elämää ja elämyksiä lähetti minulle uudelleen tuunatun sunshine-tunnustuksen. Aurinkoinen kiitos hänelle! Näitä tunnustuksia on aina yhtä kiva saada, mutta tällä kerralla kysymykset ovat hiukan haasteellisempia.

Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Elämäsi parhain saavutus?   En tiedä, kuinka paljon voin omaksi saavutuksekseni lukea, mutta parasta on ollut saada kaksi ihanaa lasta, jotka ovat löytäneet oman paikkansa elämässä. Heidän toimestaan olen saanut mukavan vävyn ja ihanan miniän sekä päässyt mummuksi.
2. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?  perhe, hyvin laajassa merkityksessä, merkitsee jo useampaakin
3. Minkä näistä kaupungeista valitsisit matkakohteeksesi Pariisi, Rooma, Lontoo, New York?  Jokaiseen niistä matkustaisin mielelläni koska tahansa, mutta ehkä juuri Rooma kiehtoo tällä hetkellä eniten.
4. Lempi liikuntamuotosi, kirjailijasi, musiikkisi ja taiteilijasi?  pilates, ei yhtä suosikkia ylitse muiden, 70-luvun melodinen pop, ?
5. Harrastuksesi? puutarhailu ja mummoilu

Hauska osuus näissä tunnustuksissa on myös se, että niitä kuuluu jakaa eteenpäin.Tässä siis tunnustus osalle niistä blogeista, jotka viime jaossa jäivät mainitsematta:

Elämää Onnenpähkinässä
Illakosta varjoliljaan
Jokivarren Maaretta
Laiska puutarhuri
Leena Lumi
Min skärgårdsträdgård

Haaste ja tunnustuksia

Otin vastaan Anna hyvän kiertää -haasteen blogista  Rikkaruohoelämää.
Tarkoituksena on laittaa hyvä kiertämään sekä sanoin että teoin.

Haasteen säännöt ovat tällaiset:

• laita hyvä kiertämään sanoin ja teoin
• kolme ensimmäistä kommentoijaa voi osallistua haasteeseen
• jokainen heistä saa minulta jouluun mennessä pienen yllätyspaketin
• jatka haastetta omassa blogissa eteenpäin 

Haaste on kiertänyt mm. neulontablogeissa, joten yllätyspaketeissa on usein ollut jotain omaneulomaa, mutta muutakin omatekemää voi pakettiin laittaa. Saa nähdä mitä itse keksin!

Kommentoida voivat toki muutkin kuin haasteeseen vastaavat, mutta mainitsethan kommentissasi, jos et osallistu haasteeseen.

Haasteen sanallisena hyvänä tahdon jakaa pari pientä lainausta Tuulia Ahon ja Minna Kurjenluoman kirjasta PUUTARHAN AIKA. Kirja on ilmestynyt tänä vuonna (WSOY) ja sain sen keväällä tyttären perheeltä syntymäpäivälahjaksi. Tämä kirja on taikaa! kirjoittaa Leena Lumi omassa esittelyssään.

Kirjan viimeinen luku on nimeltään SALLITTU ILO ja alkaa näin ...  "Puutarhan perimmäinen tarkoitus on tuottaa iloa. Ilo on terveellistä. Puutarhassa voin helposti yhdistää huvin ja hyödyn: istutan kukkivan hedelmäpuun - kirsikan, omenan, päärynän - ja nautin vuosikausia työni hedelmistä. Kuinka makeita ne ovatkaan!"  ...  ja jatkuu myöhemmin samalla sivulla ...  "Puutarhanhoidossa nautinto on tekemisessä. Kiireettömyydessä. Ikuisessa keskeneräisyydessä. Hitaassa matkassa siemenestä kukkivaksi sinivaleunikoksi. Puutarhurin hapuilevasta ajatuksesta reheväksi paratiisiksi."



 
 
Laura blogista Kukkapajalla ja Omalla pihalla antoi minulle tämän tunnustuksen jo jonkin aikaa sitten. Suurkiitos! Tunnustus ilahduttaa aina, "vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla" (lainaus tunnustuksen säännöistä).

Tällä kertaa en kuitenkaan jaa tätä tunnustusta eteenpäin erikseen nimetyille blogeille, sillä sen olen tehnyt jo aiemmin. Totean vain, että jokainen sivupalkissani oleva blogi ansaitsee sen, muuten ette siellä olisi!



 

Aurinkoisen tunnustuksen minulle antoi betweenland. Sekin lämmitti suuresti, varsinkin kun itse olen hymyileväinen ja aurinkoinen persoona. Positiivisuutta yritän myös blogissani viljellä.

Tunnustuksen saaneen täytyy vastata seitsemään kysymykseen, jakaa tunnustusta eteenpäin muille blogeille sekä tiedottaa valituille asiasta.

Alla kysymykset ja vastaukseni niihin:

Lempinumero: 3
Alkoholiton suosikkijuoma: raikas vesi
Lempieläin: siili
Facebook vai Twitter: naamakirjassa olen, twiitata en osaa
Intohimoni: puutarhailu ja mummuilu
Suosikkiviikonpäivä: olen sunnuntailapsi
Suosikkikukka: niitä tulee koko ajan lisää, mutta pitkäaikaisin on kielo


Tunnustus lähtee minulta seuraaville aurinkoisille blogeille:

Anun puutarha
elämää ja elämyksiä
Kädet mullassa
Salaisessa puutarhassa
Tontti 559 m2
Vaalean Vihreää


Ja lopuksi vielä hyvää Suomalaisen kirjallisuuden / Aleksis Kiven päivän iltaa kaikille!

Syyspuuhia

Tänään oli pitkästä aikaa mahdollista harrastaa kotipihalla syyspuuhia. Päivä oli melkoisen harmaa ja pilvinen, mitä nyt aurinko pilkahti ehkä vartin verran jossain välissä. Onneksi sateen tihkutus alkoi vasta iltapäivän puolella, joten sain jopa jotain aikaiseksi, oikeastaan kerrankin kaiken mitä olin tälle lauantaille suunnitellut :)

Vaaleanpunainen calluna pääsi piharuukkuun korvaamaan laventelin valkoisen pelargonin kaverina. Laventelin istutin puutarhaan jo pari viikkoa sitten, toivottavasti hän selviää talven yli ja jää pysyväksi asukiksi. Pelargonioita en vieläkään raaskinut heittää kompostiin (näitä ei ole tarkoitus edes yrittää talvettaa), sillä ne olivat edelleen rehevän vihreitä ja muutama pikkukukka oli vielä ihan tuoreen oloinen. Nuppujakin niissä näkyi, mutta tuskin ne enää näissä keleissä jaksavat avautua.

Syysmyrkkyliljoja on noussut lisää. Ainoa, joka vielä puuttuu, on se valkoinen kerrattu ihanuus. Se on kyllä kukinnaltaan kaikkein myöhäisin, joten vielä ei kannata heittää kaikkea toivoa sen suhteen.

Tämä vaaleanlila kerrottu oli jo melko hyvässä kukassa.


Tämän päivän varsinainen 'tehtävä' oli kukkasipulien istutus. Kovin paljon uusia en tänä syksynä ole aikonutkaan istuttaa, mutta uuden istutusalueen kaivuuta se silti tarkoitti. Kaivoin uuden alueen (eikä mies kertaakaan 'valittanut' siitä, että hävitän hänen nurmialuettaan!) ja istutin siihen pari pussillista uusia ostosipuleita ja myös muualta puutarhasta aiemmin kaivettuja narsissin sipuleita. Tämän alueen unohdin kuvata, mutta korjaan sen ensi keväänä kukinnan aikaan.

Tässä vielä lopuksi '10 kuvaa kesään' -haasteen ensimmäinen A-sarjan kuvani. Kuva on otettu tänään keittiön ikkunasta (tai siis ikkunan edessä pihalla seisten ;). Keittiössä tiskialtaiden ja työpöydän ääressä puuhaillessani edessäni on tämä näkymä pihalle.

Kuvassa näkyvät pihakalusteet kannoimme talvisäilöön tänään. Vasemmalla olevan visakoivun alla olevassa alueessa kasvavat myös syysmyrkkyliljani. Etuoikealla ruusujen jälkeen on uusi kukkasipulien istutusalueeni.

10 kuvaa kesään

Elämää Onnenpähkinässä heitti minulle mukavan kuvahaasteen. Tarkoituksena on kuvata kodin ikkunan maisema nyt, seuraavan kerran kuukauden päästä ja sitten taas samana päivänä seuraavina kuukausina sekä muodostaa näistä kollaasi. Kun kymmenen kuvaa on otettu, onkin jo pian juhannus.

Mikä mainio tapa seurata ja tallentaa vuodenaikojen etenemistä! Ehkäpä seuraava kesäkin tällä tavoin koittaa nopeammin ... tai ainakin tuntuu siltä, kun näkee konkreettisesti pihassa ja luonnossa tapahtuvan muutoksen ja ajan kulumisen uusien kuvien myötä.

Luin haasteen vasta sunnuntai-iltana, joten en ehtinyt ikuistaa kotipihan ikkunamaisemaa siellä vielä ollessani. Päätinkin siis vastata haasteeseen tuplasti. Otan yhden kuvasarjan tämän kerrostalokodin ikkunasta, jossa asun työviikot, ja toisen sitten kotikodin ikkunasta.

Tässä siis ensimmäinen kuva, 1 b. A-sarjan aloitan kuun lopussa seuraavan kerran kotona käydessäni. Kuvan otin parvekkeen ikkunasta, kun siitä oli hiukan helpompaa 'roikkua ulkona' kuvaamassa kuin pienestä tuuletusikkunasta. Ison ikkunan avaaminen taas olisi ollut turhan suuri operaatio.

Lähes puolet pihasta on melkoisen luonnontilaista kalliota. Kuvatessa zoomasin hiukan, sillä en halunnut mukaan viereisiä taloja tai takana siintävää parkkialuetta. Hiukan on jo syksyn merkkejä näkyvissä. Koivussa on kuitenkin vielä runsaasti vihreitäkin lehtiä ja on mielenkiintoista nähdä, joko ne kaikki ovat kuukauden päästä pudonneet. Pikkuinen vaahtera kuvan oikeassa etulaidassa on jo pudottanut joitain ruskaantuneita lehtiä.

Tämän '10 kuvaa kesään' -haasteen laitan eteenpäin seuraaville:

      Anun puutarha
      Leena Lumi
      Suvikumpu 
      Tontti 559 m2
      Viherpiiperrystä sun muuta

Odottelen innolla ikkunanäkymiänne! Ja yritän muistaa omat kuvauspäiväni ;)

Alppiruusuja ja vastauksia

Tänään vierailin Haagan Alppiruusupuistossa. Olen jo useita vuosia halunnut käydä siellä juuri näin kesän alkupuolella, mutta aiemmin ei ollut ole tilaisuutta. Nyt kun asun osittain pääkaupunki-seudulla, ei ole enää mitään tekosyytä jättää käyntiä väliin. Lomallakin olen, joten pääsin kiertelemään puistossa aamupäivällä, jolloin siellä ei ollut suurempaa tungosta.

Aivan mielettömän upea paikka se onkin. Alueella kasvaa tuhansia alppiruusuja, joista ensimmäiset on istutettu vuonna 1975 tutkimustarkoituksessa. Tämän jalostusohjelman ansiosta meillä on tarjolla ilmastoomme sopeutuneita lajikkeita. Paikka on ainutlaatuinen myös siinä mielessä, että vaikka se on kasvinjalostuksen tutkimusaluetta, puisto on myös koko ajan ollut avoinna yleisölle.

Keväällä 2006 Alppiruusupuistoa on laajennettu istuttamalla tuhansia, uusia keltaisia alppiruusuja sekä puistoatsaleaa. Myös nämä taimet ovat osa laajempaa risteytysaineistoa.

Kukkaloisto on juuri nyt parhaimmillaan. Osalla kasveista kukinta oli jo loppupuolella ja osa vasta availi nuppujaan, mutta suurin osa oli täydessä loistossa. Lämmin sää varmasti nopeuttaa kukkien kuihtumista, joten kannattaa olla nopea, mikäli tämän kesän kukkaloistosta haluaa nauttia.

Puiston reuna-alueella kasvaa myös kotimaista alppiruusun sukulaista suopursua, kuulemma ihan luonnonvaraisena. Alueella kukki luonnonkasveista ainakin myös hilla (lakka) sekä metsätähti ja paikoin mustikan varvut kasvoivat rehevänä.

Paikka on aivan uskomaton. Usean hehtaarin alueella alppiruusut kasvavat metsänä ja osa on niin korkeita, että ei uskoisi Suomessa sellaisia olevan (huom: en ole käynyt Arboretum Mustilassa). 

Ja sitten niihin vastauksiin

Sain yhdentoista kysymyksen haasteen Viherpiiperrystä sun muuta -blogin  Katjalta jo useita viikkoja sitten. Vaikeita kyseli hän, mutta se ei ole syynä hitaaseen vastaamiseen, vaan muutoin on vain aina jäänyt. Yritän nyt vihdoin kuitenkin vastauksia rustailla. 

Ja aina väliin lisää alppiruusukuvia.

1. Puuttuuko elämästäsi jotakin? Mitä ajattelisit sen olevan?
    - en koe niin, että jotain puuttuisi; olen saanut elämältä niin paljon että enempää en uskalla vaatia, mutta vastaan toki otan kaiken vielä eteen tulevan

2. Mikä inspiroi ja innostaa sinua puutarhanhoidossa?
    - kasvatan kauneutta eli silmää miellyttävät näkymät ja tietenkin kasvun ihme itsessään

3. Mitä sellaista osaat nyt, mitä et vielä vuosi sitten osannut?
    - ainakin blogia olen oppinut pitämään ja siis monia tietsikka-asioita siihen liittyen 

4. Millä kolmella sanalla kuvailisit puutarhaasi nyt?
   - runsas, luonnonmukainen ja villiintymässä oleva

5. Onko sinulla erityistaito, josta olet ylpeä?
    - ei tule ainakaan mieleen mitään erityisen poikkeuksellista taitoa

6. Onko sinulla paljon ystäviä?
    - myös ystävien suhteen olen sitä mieltä, että laatu korvaa määrän

7. Jos saisit elää uusiksi jonkin elämäsi päivän, niin mikä se olisi?
    - jokainen päivä on ainutkertainen enkä tahtoisi mitään niistä uusiksi ottaa - ainahan on myös se riski, että aika on kullannut muistot ja uusinta olisikin pienoinen pettymys ;) 

8. Oletko pihassasi jättänyt tekemättä jotain mistä olet sinne haaveillut? Miksi?
    - on monia asioita ja kasveja, joista olen pihaani haaveillut, mutta tilanpuutteen, kasvuolosuhteiden tms. takia en ole toteuttanut - huvimaja, pihalampi, ruusutarha, yrttitarha jne. - ehkä jonkin niistä vielä toteutankin

9. Paras kuulemasi vitsi?
    - olen surkea vitsinkertoja, koska en koskaan muista niitä oikein - eiku - eli siis paras että en edes yritä

10. Kolme lempielokuvaasi?
      - lempielokuvia en osaa luetella, mutta muutaman suosikkinäyttelijän voin mainita - esim. Dustin Hoffman ja Meryl Streep - ja kaikki heidän elokuvansa katson koska tahansa myös toiseen kertaan ja kolmanteen ja ...

11. Puutarhasi häpeäpilkku?
      - ainakin pihapolun kohta, jossa varjoyrtti rönsyää turveharkkoreunuksen yli lähes polun puoliväliin saakka  - ehkä tänä kesänä vihdoin sen raivaan ja silloin löytyy pistokkaita kaikille kiinnostuneille