Näytetään tekstit, joissa on tunniste sinililja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sinililja. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 28. huhtikuuta 2019
Sama kasvi ( ? ! )
Nämä pikkusinililjat (Scilla bifolia) olen istuttanut vuosia sitten. Sipulit olivat pikkiriikkisiä ja mietin mahtavatko ne edes lähteä kasvuun. Niin kukkia vain putkahti maasta seuraavana keväänä ja sittemmin ne ovat kukkineet joka vuosi. Kovin paljoa ne eivät ole lisääntyneet, mutta muutama siementaimikin on ilmestynyt toisaalle. Kasvi on todella pieni, noin viisi senttimetriä korkea.
Nämä pikkusinililjat olen istuttanut pari vuotta sitten. Sipulit olivat aivan eri kokoluokkaa ja niin on myös koko kasvi. Kukka on suunnilleen saman kokoinen kuin tuolla miniversiolla, mutta niitä on jokaisessa kukkavarressa todella monta. Varret ovat rotevia ja noin kymmensenttisiä, samoin lehdet.
Näitä kasveja katsoessa tulee ensimmäisenä mieleen, että ne eivät voi olla samaa lajia. Luonnonvaraisena pikkusinililja on levinnyt keskisessä Euroopassa laajalle. Doradin puutarhasivuilla kerrotaan, että laji on luonnossa erittäin vaihteleva koon ja kukan värin suhteen. Lajista on nimetty kymmeniä alalajeja ja muotoja, jotka kuitenkin summataan kaikki päälajin alle. Lajikkeita on tunnettu toistakymmentä, mutta ne näyttävät pääosin kadonneen.
Pikkusinililjan vaihtelevuus tulee erittäin hyvin esiin näiden eri kantaa olevien yksilöiden kautta. Kukan väri on molemmissa suunnilleen sama (tuo ylemmässä kuvassa oleva vain näyttää hiukan haalealta ilta-auringon valossa), mutta kooltaan ne ovat aivan eri suuruusluokkaa. Olen tarkoituksella istuttanut ne eri kohtiin, mutta saattavathan ne siitä huolimatta risteytyä keskenään ja tuottaa taas erilaisia jälkeläisiä. Tänä keväänä hankin isosinililjoja. Ne ovat vielä ruukussa ja täytyy miettiä tarkkaan, mihin kohtaan ne kannattaa istuttaa.
torstai 25. huhtikuuta 2019
Kaikkialla kukkii
Palasimme eilen kotiin vierailtuamme lasten perheiden luona pääsiäisen ajan ja ilokseni saatoin todeta, että kaikkialla kukkii eikä mitään tärkeää ole mennyt ohi. Kevätlumipisara näyttää vihdoin kotiutuneen, sillä kukkia on enemmän kuin koskaan. Joissakin kukissa on keltainen täplä, toisissa se on vihreä ja yksi on tehnyt kaksi kukkaa samaan varteen.
Onneksi istutin sahramin mukuloita viime syksynä runsaasti, sillä puput parturoivat varhaisimmin nousseet kasvustot melkein kokonaan. Nämä valkoiset ja keltaiset säilyivät ainakin tänä keväänä lähes koskemattomina, joten kukkivat toivottavasti myös tulevina keväinä.
Nämä violetin väriset ovat jäänteitä vuosien takaisesta runsaasta kasvustosta, joka lähes katosi, mutta näyttää pikku hiljaa elpyvän.
Valkoisia, vaaleanpunaisia ja sinisiä kevättähtiä sekä muutama sekaan kylväytynyt sininen scilla.
Muutama sininen idänsinililja värittää pääosin valkoisten scillojen ryhmää. Monia vuosia kesti ennen kuin scillat levisivät kunnolla, mutta nyt niitä kasvaa lähes kaikkialla, myös nurmikolla.
Sinivuokot leviävät muurahaisten kuljettamista siemenistä ja niitä putkahtelee esiin eri puolilla pihaa. Tässä kuvassa on unkarinsinivuokon jälkeläinen.
Tässä kohdassa lumikellojen kukinta on ohi ja nyt on vuorossa valkovuokko. Toisaalla valkovuokot ovat vasta nupulla ja paikoin ei vielä näy edes lehtiä. Kevätkukinta menee usein ohi aivan liian nopeasti, joten erilaisten kasvupaikkojen ansiosta sen pidentäminen onnistuu edes hiukan.
maanantai 7. toukokuuta 2018
Kevät kukkii
Viikonloppuna pääsin vihdoin pihatöihin ja kuvaamaan kevään kukintaa. Ensimmäiset valkovuokot kukkivat ja siniset scillat ovat itsekseen kylväytyneet piristämään mätästä.
| Unkarinsinivuokko |
Keltavuokot aloittelevat kukintaa syreenipensaan juurella.
Virvaliljojen kukinta on jo loppuvaiheessa, muttä tässä kohtaa valkovuokko on vasta nupulla.
| Yksinäinen lumikello |
Kerrannaiskukkaisia lumikelloja kukkii mättäinä eri puolilla pihaa.
Yksi kevätlumipisara eli kevätkello kukkii nuppuja kasvattavien koiranhammasliljojen joukossa.
Suikeroesikko aloittelee myös kukintaa, mutta kevätesikot vasta kasvattelevat lehtiruususukkeita.
lauantai 14. huhtikuuta 2018
Kevätiloa
Täälläkin on kevät, lumikellot kukkivat, tai ainakin osa niistä. Eilen illalla kotiin tullessani olin kyllä hiukan yllättynyt lumen määrästä. Lunta ei pääkaupunkiseudulla enää juurikaan ole, joten kuvittelin kaiken jo täältäkin sulaneen. Ollaanhan noin 400 kilometriä pohjoisempana ja täällä on viime viikkoina tullut vielä lisääkin lunta, joten piha on vielä suurimmalta osaltaan lumen peitossa. Toki tämän päivän keväinen lämpö ja auringonpaiste ovat vauhdilla sulattaneet kinoksia.
Pihan lämpöisimmässä nurkkauksessa kukkii jo näin iso rypäs kerrannaiskukkaisia lumikelloja.
Nämä tavalliset puistolumikellot kasvavat aivan noiden kerrannaisten vieressä, mutta ne ovat vasta nupulla. Olen ennenkin tehnyt sen havainnon, että kerrannaiset ovat aikaisempia, vaikka olen usein nähnyt päinvastaisia kommentteja. Lumikelloajikkeiden aikaisuus kyllä vaihtelee, mutta kasvupaikka vaikuttaa mielestäni kuitenkin eniten. Lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa lumikellot ovat jo kukassa, mutta toisaalla saman lajikkeen yksilöt tuskin kurkistelevat maan pinnalle.
Valkoiset idänsinililjat ovat tässä kohdassa jo nupulla ...
... samoin sinivuokko ...
... ja toinenkin.
Kesälumipisaran eli suvikellon versot ilahduttavat, sillä viime kesänä ne eivät kukkineet ja pelkäsin niiden kadonneen kokonaan.
Lumikelloja siellä, lumikelloja täällä, lumikelloja lähes kaikkialla ...
... mutta varsinainen ilopilleri on tämä ensimmäinen kukassa oleva talventähti.
PS Osallistun tällä postauksella Kukkailotteluun Mansikkatilan mailla -blogissa
sunnuntai 21. toukokuuta 2017
Kukkii
Viikonloppu ei meillä ole ollut yhtä lämmin kuin eteläisemmässä Suomessa, mutta kevään kukkaset avautuvat auringon paisteessa - tässä syreenin alla kasvavaa keltavuokkoa.
Tavallinen valkovuokko on täydessä kukassa eri puolilla, mutta erikoisemmat lajikkeet ovat vielä enemmän tai vähemmän nuppuisia.
Valkovuokko 'Green fingers' on lähestulkoon kukassa.
Sinivuokot kukkivat edelleen monin paikoin, mikä on melko poikkeuksellista.
Valkoinen ja sininen idänsinililja rehottavat tammen juurella.
Posliinihyasintti on yksi suosikeistani.
Kiven viereen itsekseen kylväytynyt pikkusinililja ilahduttaa suuresti joka vuosi.
Kiurunkannus rehottaa ja leviää vauhdilla - tämä kuitenkin lähellä alkuperäistä istutuspaikkaa.
Orvokkeja löytyy siementaimina sieltä sun täältä. Tämä on löytänyt kasvupaikan pensasaidan juurelta. Kuvassa värit ovat hiukan muuntuneet, luonnossa koko kukka on purppuranpunainen.
Osallistun näiden kukkakuvien myötä Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun.
sunnuntai 7. toukokuuta 2017
Pienin askelin
Kevät etenee, pienin askelin, mutta kuitenkin. Virvaliljat ovat nyt kunnolla kukassa ja joitakin uusiakin on noussut pintaan.
Ensimmäiset tavalliset valkovuokot ovat kukassa tässä aurinkoisessa ja lämpimässä nurkkauksessa, mutta muualla nekin ovat vielä odottavalla kannalla. Erikoisemmat lajikkeet ja varjoisammilla paikoilla kasvavat ovat vasta nousemassa maan pinnalle. Keltavuokoissa on isot nuput, mutta avoimia kukkia ei vielä viikonlopun aikana näkynyt.
Sinivuokkojen kukinta on sen sijaan runsaimmillaan juuri nyt, mutta niistä otin vain yhden kuvan. Kuvasin lauantaina aamupäivällä kirkkaassa auringonpaisteessa, viileässä ja tuulisessa säässä, joten se vaikutti kuvien määrään ja laatuun.
Siniset, valkoiset ja vaaleanpunaiset kevättähdet kukassa. Kuva on samasta kohdasta kuin edellisessä postauksessa.
Posliinihyasinttikasvusto on myös tuuheutunut ja joukkoon on noussut lisäksi muutama sininen kevättähti ja idänsinililja.
Idänsinililja on sitten vaikea kuvattava! Kukat nuokkuvat alaspäin ja ne ovat niin matalan varren päässä, että alta päin kuvaaminen on melko mahdotonta vaikka maassa makaisi. Pensasaidan alustalla kasvaa pääasiassa valkoista idänsinililjaa, mutta joukkoon on eksynyt myös muutama sininen perusmuodon yksilö. Scillat ja monet muut pikkusipulikukat kylväytyvat runsaasti ja leviävät muun muassa muurahaisten kuljettamina eri puolille.
Valkoisia isokevättähtiä metsäpuutarhassa. Haaveeni villistä kevätpihasta, jossa sekä nurmikko että pensaiden alustat kukkivat perennapenkkien lisäksi, näyttää vihdoinkin olevan toteutumassa.
tiistai 3. toukokuuta 2016
Parasta lomailua
Toukokuun alku ei välttämättä ole parasta aikaa pitää kesälomaa, mutta tämän viikon kelejä ei voi moittia. Päätin käyttää yhden viikon kesälomastani puutarhan kevätkunnostuksen merkeissä ja ajoitus osui aivan nappiin. Sää on juuri sopiva pihapuuhasteluun, on lämmintä ja aurinkoista, mutta ei liian kuumaa. Tänään aamupäivällä kevyt pilviharso taittoi kirkkaimman auringon- paisteen, joten valo-olosuhteet olivat otolliset kukkien kuvaamiselle.
Kuunliljat nousevat keväällä kovin hitaasti, joten olen istuttanut kuunliljapenkkiin erilaisia sipulikukkia. Olen laittanut penkkiin monta eri lajia ja lajiketta krookuksia, pääasiassa sinisen ja violetin sävyisiä. Monena vuonna puput ovat syöneet krookusten alut maata myöten jo ennen kukintaa ja olen pelännyt niiden taantuvan kokonaan kun eivät lehdettöminä pysty keräämään mukuloihin ravintoa seuraavaa vuotta varten. Tänä vuonna krookuksia ei ole syöty ja penkistä nousee ilahduttavan monen eri lajikkeen kukkia.
Yksi vakoinenkin krookuslajike on penkkiin päässyt. Lumikellot nousevat tässä varjoisassa penkissä hiukan myöhemmin, joten sekä tavallinen että kerrottu puistolumikello kukkivat myös edelleen.
Lämpimät ja aurinkoiset päivät ovat saaneet valkoiset ja siniset scillat suorastaan ryöpsähtämään kukkaan.
Jokunen sinivuokko kukkii edelleen ja suurin osa tavallisista valkovuokoista on myös kukassa.
Posliinihyasintteja, taustalla pari sinistä kevättähteä.
Vaaleanpunaisia kevättähtiä, taustalla muutama valkoinen ja sininen.
Itsekseen kiven kupeeseen kylväytynyt pikkusinililjan siementaimi avasi tänään pari ylimmäistä kukkaa. Varsinaisella kasvupaikalla pikkusinililjat ovat vielä nuppuisia.
Olen joitakin vuosia sitten istuttanut pihalle yhden pystykiurunkannuksen taimen. Se tuntuu viihtyvän hyvin ja siementaimia putkahtelee joka kevät entistä enemmän. Niistä ei ole haittaa nurmikollakaan, sillä kasvi kukkii aikaisin ja kuihtuu pian kukinnan jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)