maanantai 31. joulukuuta 2012
Uusi puutarhavuosi
Valoisaa uutta puutarhavuotta kaikille blogissani vieraileville!
Tässä joulukuun kuva sarjaan kymmenen kuvaa kesään. Kuva on otettu jouluaaton aattona, pari päivää myöhemmin lunta olisi ollut vieläkin enemmän.
perjantai 21. joulukuuta 2012
Joulun tunnelma - haaste
Heidi-Maaria Perennapuutarhurin blogista haastoi kertomaan joulun tunnelmasta:
Vastaa alla oleviin kysymyksiin ja laita haaste eteenpäin neljään blogiin.
Tunnelmakuvia on tietysti mukava liittää joukkoon..
Linkitä blogiin josta sait haasteen.
Lempi joulukukka..
Joululaulu joka virittää joulutunnelmaan..
Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä..
Joulun tuoksu..
Kielo on minulle 'the' joulukukka. Johtunee pitkälti siitä, että vanhempieni hääpäivä on 21.12. ja äidillä oli kieloja hääkimpussa, joten olen usein jouluna vienyt äidille kieloja, mikäli niitä olen sattunut löytämään. Tässä kuvassa parin vuoden takainen asetelma.
Jouluruusu on viime vuosina noussut suosikikseni oman pöydän koristuksena.
Jouluvalmisteluja puuhaillessani minulla on tapana laulella vanhoja tuttuja jo kansakoulussa opittuja suomalaisia joululauluja. Kaikki ne osaltaan virittävät joulun tunnelmaan, kuten esimerkiksi Leevi Madetojan säveltämä ja Alpo Noposen sanoittama
ARKIHUOLESI KAIKKI HEITÄ
”Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles’ nuorena nousta suo!
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa?
Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
viel on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat!”
Minä olen oppinut suhtautumaan myös jouluun rennosti, sillä olen huomannut, että joulu tulee eikä tunnelma ole kiinni siitä, että kaikki 'pakollinen' on tehty.
Joitakin asioita kuitenkin on, jotka mahdollisuuksien mukaan yritän toteuttaa. Yksi niistä on seurata joulurauhan julistusta Suomen Turussa. Perinne on lähtöisin jo lapsuudenkodistani ja yhä vielä pyrin seuraamaan sen televisiosta tai kuuntelemaan radiosta.
Joulu tuoksuu mausteilta, kanelilta ja kaardemummalta, joiden aromi leviää leivonnaisten paistosta tai lämpöisenä hehkuvasta glögistä. Joulu tuoksuu myös kinkulta ja lanttulaatikolta eli uunistahan se joulun tuoksu leviää.
Sain tämän haasteen jo marraskuun lopussa. En ole voinut aiemmin vastata siihen, sillä jouluiset kuvat olivat toisella koneella ja vähän aikaa kadoksissa ihan kokonaan ... onneksi kuitenkin pelastuivat. Voipi olla, että vietän osan joulunpyhien vapaita koneiden ääressä kopioimassa kuvia ja tallentelemassa niitä eri paikkoihin, ihan vain varmuuden vuoksi ;)
Melko moni onkin jo saanut tämän haasteen muuta kautta ja vastannut siihen. Joku voi saada haasteen siis toiseen kertaan, mutta laitan sen nyt kuitenkin eteenpäin seuraaviin blogeihin:
eilamarille blogiin Illakosta varjoliljaan
Irmastiinalle Villa Ruusukumpuun
Joulumantelin Mantelille
Lumiukolle lumiukon joulu -blogiin.
torstai 6. joulukuuta 2012
Itsenäisyyspäivän ilta
Tämän sinivalkoisen kukkakuvan löysin juhlistamaan Itsenäisyyspäivän iltaa. Muistin päivällä, että tänään on blogini yksivuotissynttäripäivä. Pakkohan sitä on juhlistaa jollakin tavoin ;)
Tasan vuosi sitten itsenäisyyspäivänä aloitin blogin kirjoittamisen. Tarkoitukseni oli tallentaa omia puutarhamuistojani ihan itseäni varten, mutta pian huomasin, että monia muitakin kiinnostaa samat asiat kuin itseäni. Monia blogiystäviä olen löytänyt täältä, kiitos teille kaikille mukana kulkemisesta.
Tämän suuremmin en kuitenkaan tänään juhli. Ehkä jonain päivänä keksin jonkin tavan juhlistaa tätä, arpajaiset tai jotain muuta kivaa, mutta siitä sitten joskus myöhemmin.
Tässä yksi hieman ajankohtaisempi kuva, kuurankukkia pesuhuoneen ikkunassa.
tiistai 4. joulukuuta 2012
Syyskuvat ja hyvä kiertää
Kymmenen kuvaa kesään -haasteesta minulla on jäänyt muutama kuva laittamatta esille, joten tein kollaasit molempien ikkunanäkymien syksystä eli kolmesta ensimmäisestä kuvasta.
Lokakuun kuva keittiön ikkunasta on hiukan talvisempi kuin marraskuun kuva. Se ei liene yllätys kenellekään, sillä vielä on hyvin muistissa marraskuun lämpimät kelit. Ja taisi juuri tuona lokakuun kuvausviikonloppuna olla ne muutamat lumiset päivät. Ruoho (tai sammal;) on vielä vihreää marraskuussa, mutta muutoin vihreyttä tuovat lähinnä muutamat havupensaat.
Kakkoskodin parvekkeelta otetussa kuvassa näkyy syksyn eteneminen ainakin valoisuuden vähenemisessä. Marraskuun kuvauspäivä oli pilvinen ja harmaa, joten kuva on melko synkkä, vaikka se on otettu alkuiltapäivästä. (edit. lipsahti takaperoiseen järjestykseen tämä kollaasi ;)
Ihan tarkalleen en pysty kuvausväliä pitämään kuukauden mittaisena, mutta pyrin joka kuukaudelle kuvan kuitenkin saamaan.
Rikkaruohoelämää-blogista otin lokakuussa vastaan Anna hyvän kiertää -haasteen. Betweenland lähetti lupaamansa paketin jo pari viikkoa sitten. Varsinainen joulupaketti se olikin, täynnä toinen toistaan ihanampia juttuja! Suurkiitokset sinulle, Betweenland
Paketissa oli Betweenlandin itse tekemiä sydänkoristeita, joista tuo pieni punainen on kirjanmerkki, sekä hänen kirjomiaan ristipistotöitä. Hänen taiteilijaystävänsä Helena Laurikaisen tekemä keramiikkaperhonen pääsi lentelemään keittiöni seinälle.
Suloinen karkkipussi ja ristipistotyöllä somistettu kortti
Pyyheliinan koko alareunan levyinen ristipistosomiste. Ei valmistu tuollainen ihan hetkessä, ei! Taitoa, tarkkuutta ja kärsivällisyyttä tarvitaan näiden tekemiseen.
Olen niin iloinen, että osallistuin haasteeseen ja sain näin ihastuttavan paketin! Hiukan kyllä tuli paineita itselle, sillä oma postitukseni on vielä hiukan vaiheessa ... mutta tarkoitushan onkin, että jokainen laittaa kiertämään hyvää oman osaamisensa puitteissa
perjantai 23. marraskuuta 2012
Marras maa
Valkoinen syysmyrkkylilja on viimeinen kukkija marraskuun marrossa maassa.
Kymmenen kuvaa kesään -haasteessa ollaan marraskuun kuvissa. Minä en täysin pysty pitämään kuvauspäivää samana, mutta pyrin kuitenkin saamaan kuvan joka kuukaudelle.
Tämä kuva keittiön ikkunasta on viime viikonlopulta. Mies ehti kuin ehtikin haravoida nurmikon edellisellä viikolla, joten pakkaskeli ja pieni lumikerros saisi vapaasti tulla valaisemaan maisemaa.
Olen usein suunnitellut, että olisi kiva kokeilla kielon hyötämistä jouluksi kukkaan. Maa oli vielä sopivasti sula, joten juurakoiden kaivaminen omalta pihalta onnistui hyvin. Silmuista en vain oikein osannut katsoa, ovatko mahdollisesti kukkivia vai tuottavatko vain lehtiä. Minulle riittää, jos edes yksi kukkii, sillä siitä tulee ihan riittävästi tuoksua.
Kielon juurakoita kaivaessani nousi mukana myös valkovuokon maavarren paloja. Ensin ajattelin upottaa ne takaisin maahan, mutta sitten päätin kokeilla myös niiden kukittamista ja laitoin ne samaan astiaan kielon juurakoiden kanssa.
Kuvaan nostin piristykseksi kukkaan puhjenneen marraskuun kaktuksen. Kaktus pääsi takaisin ikkunalaudalle, mutta tuo istutusastia odottaa nyt ulkona, että ilma viilenee ja suo juurakolle riittävän kylmäkäsittelyn ennen sisälle tuontia.
Sarin joulublogista löytyy parin vuoden takaiset ohjeet siitä miten voi kukittaa kieloja jouluksi.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Kesä kuudessa kuvassa
Täällä blogeissa on marraskuun aikana kiertänyt Kuusi kuvaa kesästä -haaste, jonka Pirkko laittoi alulle mökkipuutarhassa-blogissaan. Aihe on muutoin täysin vapaa, mutta kuvien täytyy olla viime kesältä.
Leena Lumi lähetti haasteen minulle. Linkistä pääsee katsomaan hänen 'noin kuusi' kuvaansa eli saahan niitä kuvia laittaa useampiakin!
Kevät on puutarhassa ehkä ihaninta aikaa. Sipuli- ja mukulakasveista varhaisimmat nousevat vielä kohmeisesta maasta ja lumen alta ilahduttamaan uuden kasvun ihmeellä. Tässä kerrottua valkovuokkoa ja taustalla hyasintteja. Tuota valkovuokkoa tilasin vuosia sitten postimyynnistä. Kukin sai ostaa ainoastaan yhden maavarren palasen ja hinta oli suolainen. Onneksi se lähti kasvamaan ja leviämään. Olen levitellyt sitä jo useampaan paikkaan pieniksi kasvustoiksi.
Haagan Alppiruusupuistossa vierailin vihdoin menneenä kesänä. Olen usein ajatellut, että siellä olisi kiva käydä ja nyt vihdoin siihen oli tilaisuus parhaaseen kukinta-aikaan. Jos kenellä tilaisuus joskus tulee, suosittelen! Tässä linkki kesäkuun juttuuni.
Äiti täytti heinäkuun alussa 85 vuotta. Päivää vietimme hyvin pienimuotoisesti hänen kotonaan. Vein onnittelukimppuna omalta pihalta poimimiani pioneja, kahdeksan ja puoli kappaletta. Tuo 'puolikas' oli yhdessä kukkavarressa ollut lisänuppu ;)
Kesäkuussa syntyi tyttärentyttäreni, suloinen sunnuntailapsi. Hänen ristiäisjuhlaansa vietimme elokuussa ja minua pyydettiin tekemään kukkakoristelut. Pyyntö tosin tuli hiukan viime tipassa. Ristiäispäivän aamuna sitten keräsin kukkia mummin eli isoäitikollegani pihalta, joka on samalla paikkakunnalla. Jokaisessa kimpussa oli hortensian oksa ja sen lisäksi ruusuja, liljoja tai muita kukkasia sekä vihreänä kuunliljan tai vuorenkilven lehtiä. Vauhdilla niitä rakentelin maljakoihin ilman sidontalankaa, joten tämä kastepöydässä ollut on jo hiukan levinnyt kuvaamisen aikaan. Se on valitettavasti ainoa, josta minulla on kuva.
tiistai 30. lokakuuta 2012
Siemeniä
Keräsin viikonlopun aikana siemeniä. Siementen keräilyä ja kylvöä en ole juurikaan harrastanut. Mitä nyt olen satunnaisia siemenkotia syksyllä tai seuraavana keväänä irrottanut ja toisaalle pihalla heitellyt siinä toivossa, että jokunen siemen itäisi. Luulen, että on itänytkin, sillä ainakin varjoliljaa ja akileijoja kasvaa siellä, minne olen siemeniä ripotellut.
Varjoliljassa oli paljon kukkia ja siten myös paljon siemenkotia. Keräsin niitä melkoisen määrän, mutta paljon jätin paikoilleen. Ne ovat mielestäni niin hauskoja talventörröttäjiä.
Valkoinen varjolilja on hennompi ja sitä minulla kasvaa vain pari yksilöä, joten siemensatokin on vaatimattomampi.
Mooseksen palavapensas oli viskellyt ympärilleen melkein kaikki siemenensä, vain avonaisia siemenkotia oli jäljellä. Onneksi joidenkin uumenissa oli vielä muutama siemen paikoillaan.
Tähtililja (Zigadenus elegans) oli myös tehnyt pientä heinämäistä siementä ja muutamia siemenkotia oli kukkavarsissa edelleen kiinni.
Näitä siis olisi tarjolla ja postitan niitä niin monelle halukkaalle kuin siemeniä riittää. Laittakaahan toiveita alle, niin katsotaan tilanne.
Sipulikasvikirjasta luin, että varjoliljan siemenet tulisi kylvää syksyllä. Siemenestä lisätyt kasvit tosin kukkivat vasta neljän tai viiden vuoden kuluttua! Samoin tähtililjasta sanottiin, että siemen kylvetään heti sen valmistuttua. Mooseksenpalavapensas näyttää ainakin itse hoitavan siemenkylvön syksyllä. Hiukan kiire on siis kylvöjen kanssa, mikäli sen aikoo avomaalle tehdä.
Niin, ja itävyystakuuta näillä siemenillä ei sitten ole!! Ainakin varjoliljan siemenistä osa oli niin 'hengettömiä', että hiukan epäilen, josko kaikkien sisällä varsinaista siementä onkaan.
Itse ripottelin hajakylvönä reilun määrän valkoisen varjoliljan ja tähtililjan siemeniä pieniin kylvöastioihin, jotka upotin pihalla oleviin kasvulaatikoihin. Päälle haravoin vielä lumensekaisia lehtiä. Toivon kovasti, että edes muutama siemen itää keväällä!
perjantai 26. lokakuuta 2012
Talven hipaisu ja tunnustus
Talven ensi hipaisu tuntui myös meillä. Tässä 10 kuvaa kesään -haasteen A-sarjan toinen kuva, tänään puoliltapäivin otettu. Kovasti on muuttunut piha kuukaudessa (tai muutama päivä aiemmin, sillä en ihan tarkasti pysty pitämään kuvausväliä). Suurin osa puista ja pensaista on pudottanut lehtensä. Taustalla syreenissä on vielä aika paljon vihreää, samoin kuin visakoivun takana valamonruusussa. Kellokärhössä lehdet ovat myös edelleen tallella, mutta kukinta on jo ohi.
Syysmyrkkyliljat näyttävät melkoisen palelevilta. Yksinkertainen valkoinen ehti tehdä pari kukkasta, mutta kerrottu valkoinen ihanuus taitaa edelleen uinua maan povessa eikä ehdi kukkia tänä vuonna.
Tuoksumatara (Galium odoratum) säilyy lumipeitteen alla vihreänä talven yli.

Pirkko blogista elämää ja elämyksiä lähetti minulle uudelleen tuunatun sunshine-tunnustuksen. Aurinkoinen kiitos hänelle! Näitä tunnustuksia on aina yhtä kiva saada, mutta tällä kerralla kysymykset ovat hiukan haasteellisempia.
Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:
1. Elämäsi parhain saavutus? En tiedä, kuinka paljon voin omaksi saavutuksekseni lukea, mutta parasta on ollut saada kaksi ihanaa lasta, jotka ovat löytäneet oman paikkansa elämässä. Heidän toimestaan olen saanut mukavan vävyn ja ihanan miniän sekä päässyt mummuksi.
2. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi? perhe, hyvin laajassa merkityksessä, merkitsee jo useampaakin
3. Minkä näistä kaupungeista valitsisit matkakohteeksesi Pariisi, Rooma, Lontoo, New York? Jokaiseen niistä matkustaisin mielelläni koska tahansa, mutta ehkä juuri Rooma kiehtoo tällä hetkellä eniten.
4. Lempi liikuntamuotosi, kirjailijasi, musiikkisi ja taiteilijasi? pilates, ei yhtä suosikkia ylitse muiden, 70-luvun melodinen pop, ?
5. Harrastuksesi? puutarhailu ja mummoilu
Hauska osuus näissä tunnustuksissa on myös se, että niitä kuuluu jakaa eteenpäin.Tässä siis tunnustus osalle niistä blogeista, jotka viime jaossa jäivät mainitsematta:
Elämää Onnenpähkinässä
Illakosta varjoliljaan
Jokivarren Maaretta
Laiska puutarhuri
Leena Lumi
Min skärgårdsträdgård
Syysmyrkkyliljat näyttävät melkoisen palelevilta. Yksinkertainen valkoinen ehti tehdä pari kukkasta, mutta kerrottu valkoinen ihanuus taitaa edelleen uinua maan povessa eikä ehdi kukkia tänä vuonna.
Tuoksumatara (Galium odoratum) säilyy lumipeitteen alla vihreänä talven yli.

Pirkko blogista elämää ja elämyksiä lähetti minulle uudelleen tuunatun sunshine-tunnustuksen. Aurinkoinen kiitos hänelle! Näitä tunnustuksia on aina yhtä kiva saada, mutta tällä kerralla kysymykset ovat hiukan haasteellisempia.
Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:
1. Elämäsi parhain saavutus? En tiedä, kuinka paljon voin omaksi saavutuksekseni lukea, mutta parasta on ollut saada kaksi ihanaa lasta, jotka ovat löytäneet oman paikkansa elämässä. Heidän toimestaan olen saanut mukavan vävyn ja ihanan miniän sekä päässyt mummuksi.
2. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi? perhe, hyvin laajassa merkityksessä, merkitsee jo useampaakin
3. Minkä näistä kaupungeista valitsisit matkakohteeksesi Pariisi, Rooma, Lontoo, New York? Jokaiseen niistä matkustaisin mielelläni koska tahansa, mutta ehkä juuri Rooma kiehtoo tällä hetkellä eniten.
4. Lempi liikuntamuotosi, kirjailijasi, musiikkisi ja taiteilijasi? pilates, ei yhtä suosikkia ylitse muiden, 70-luvun melodinen pop, ?
5. Harrastuksesi? puutarhailu ja mummoilu
Hauska osuus näissä tunnustuksissa on myös se, että niitä kuuluu jakaa eteenpäin.Tässä siis tunnustus osalle niistä blogeista, jotka viime jaossa jäivät mainitsematta:
Elämää Onnenpähkinässä
Illakosta varjoliljaan
Jokivarren Maaretta
Laiska puutarhuri
Leena Lumi
Min skärgårdsträdgård
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Lehtikuusi ja linkkivinkki
Olen aina tykännyt lehtikuusesta. Sen keväinen viherrys on uskomattoman herkkää ja kaunista vaaleanvihreää, ihan eri sävyä kuin esimerkiksi koivun hiirenkorvissa. Syksyn keltainen ruska on myös upea.
Lehtikuusi kasvaa nopeasti niin isoksi, että sitä en voi kuvitellakaan istuttavani omalle pihalle. Tämän yksilön kuvasin viikko sitten naapurin pihalle zoomaten. Onneksi heillä on enemmän tilaa ja tämä komea puu pihallaan. Näin minäkin voin nauttia lehtikuusesta ihan 'ilmaiseksi'.
Ja sitten se linkkivinkki.
Akileija on noin viikko sitten aloittanut Kolmen kuukauden kukka- ja kakkuterapian täällä. Meitä jäseniä terapiassa on vasta neljä (tiedä sitten kuinka moni seuraa blogia salassa;). Ihania kukka- ja kakkukuvia sekä viisaita ajatuksia. Suosittelen.
tiistai 16. lokakuuta 2012
Kissoja
Olen havainnut, että seuraamissani blogeissa on paljon kissoja ja kissojen ystäviä. Teille kaikille ja muillekin blogiystäville tässä harmaan syksyn piristyksenä kesäinen kuva intialaisista koristekissoista.
Näitä on juuri ottanut valikoimiinsa oululainen nettikauppa Silk it, jolla on Oulun keskustassa myös pieni myymälä. Heillä on valikoimissaan upeita kankaita ja valmiita silkkituotteita - päiväpeitteitä, tyynyjä ja verhoja - joita he teettävät Bangaloressa, Intiassa ja tuovat sieltä Suomeen.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Haaste ja tunnustuksia
Otin vastaan Anna hyvän kiertää -haasteen blogista Rikkaruohoelämää.
Tarkoituksena on laittaa hyvä kiertämään sekä sanoin että teoin.
Haasteen säännöt ovat tällaiset:
- laita hyvä kiertämään sanoin ja teoin
- kolme ensimmäistä kommentoijaa voi osallistua haasteeseen
- jokainen heistä saa minulta jouluun mennessä pienen yllätyspaketin
- jatka haastetta omassa blogissa eteenpäin
Haaste on kiertänyt mm. neulontablogeissa, joten yllätyspaketeissa on usein ollut jotain omaneulomaa, mutta muutakin omatekemää voi pakettiin laittaa. Saa nähdä mitä itse keksin!
Kommentoida voivat toki muutkin kuin haasteeseen vastaavat, mutta mainitsethan kommentissasi, jos et osallistu haasteeseen.
Haasteen sanallisena hyvänä tahdon jakaa pari pientä lainausta Tuulia Ahon ja Minna Kurjenluoman kirjasta PUUTARHAN AIKA. Kirja on ilmestynyt tänä vuonna (WSOY) ja sain sen keväällä tyttären perheeltä syntymäpäivälahjaksi. Tämä kirja on taikaa! kirjoittaa Leena Lumi omassa esittelyssään.
Kirjan viimeinen luku on nimeltään SALLITTU ILO ja alkaa näin ... "Puutarhan perimmäinen tarkoitus on tuottaa iloa. Ilo on terveellistä. Puutarhassa voin helposti yhdistää huvin ja hyödyn: istutan kukkivan hedelmäpuun - kirsikan, omenan, päärynän - ja nautin vuosikausia työni hedelmistä. Kuinka makeita ne ovatkaan!" ... ja jatkuu myöhemmin samalla sivulla ... "Puutarhanhoidossa nautinto on tekemisessä. Kiireettömyydessä. Ikuisessa keskeneräisyydessä. Hitaassa matkassa siemenestä kukkivaksi sinivaleunikoksi. Puutarhurin hapuilevasta ajatuksesta reheväksi paratiisiksi."

Laura blogista Kukkapajalla ja Omalla pihalla antoi minulle tämän tunnustuksen jo jonkin aikaa sitten. Suurkiitos! Tunnustus ilahduttaa aina, "vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla" (lainaus tunnustuksen säännöistä).
Tällä kertaa en kuitenkaan jaa tätä tunnustusta eteenpäin erikseen nimetyille blogeille, sillä sen olen tehnyt jo aiemmin. Totean vain, että jokainen sivupalkissani oleva blogi ansaitsee sen, muuten ette siellä olisi!
Aurinkoisen tunnustuksen minulle antoi betweenland. Sekin lämmitti suuresti, varsinkin kun itse olen hymyileväinen ja aurinkoinen persoona. Positiivisuutta yritän myös blogissani viljellä.
Tunnustuksen saaneen täytyy vastata seitsemään kysymykseen, jakaa tunnustusta eteenpäin muille blogeille sekä tiedottaa valituille asiasta.
Alla kysymykset ja vastaukseni niihin:
Lempinumero: 3
Alkoholiton suosikkijuoma: raikas vesi
Lempieläin: siili
Facebook vai Twitter: naamakirjassa olen, twiitata en osaa
Intohimoni: puutarhailu ja mummuilu
Suosikkiviikonpäivä: olen sunnuntailapsi
Suosikkikukka: niitä tulee koko ajan lisää, mutta pitkäaikaisin on kielo
Tunnustus lähtee minulta seuraaville aurinkoisille blogeille:
Anun puutarha
elämää ja elämyksiä
Kädet mullassa
Salaisessa puutarhassa
Tontti 559 m2
Vaalean Vihreää
Ja lopuksi vielä hyvää Suomalaisen kirjallisuuden / Aleksis Kiven päivän iltaa kaikille!
maanantai 8. lokakuuta 2012
Lokakuun kihlat
Viikonloppuna oli pitkästä aikaa hieno ulkoilusää, ainakin täällä etelässä, missä viikonvaihdetta vietimme. Otin lenkille kameran mukaan kuvatakseni syksyn väriloistoa, mutta taitaa paras ruska olla kuitenkin jo ohi ja myrskytuulet pudottaneet suuren osan lehdistä. Pihlajissa onneksi vielä marjoja riittää pikkulintujen syys- ja talvimurkinaksi.
Pohojammaa tulvii, mutta riittää sitä vettä Vantaanjoessakin. Vantaankoskessa virtaus oli todella voimakas, varsinkin tuon alakuvan kosken kohdalla.
| Kuninkaantien sillalta yläjuoksulle päin |
| Kuninkaantien sillan alapuolinen koski |
Vanhan Nurmijärventien varrelta bongasin tämän pensaan, jota en tunnistanut, vaikka tuntui, että olisi pitänyt ;)
Jotenkin tuli sellainen olo, että se on nyt aivan väärässä vaiheessa. Kukinnoissa oli suuria nuppuja ja osa kukkasista oli jo avautunut. Varmasti joku tunnistaa pensaan ja osaa kertoa, josko tämä kumminkin on jokin minulle tuntematon syyskukkija, vai onko pensasparka todella jo luullut kevään koittaneen.
Kuten kuvasta näkyy, koko pensas on kohtapuoliin täydessä kukassa.
Ja tässä vielä kesän viimeinen villi lupiini.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



