Kukassa tänään

Kerrannaiskukkaisen jasmikkeen rennot oksat eivät jaksa kannattaa kukkien painoa, vaan ne lepäävät kiviaidan päällä.

Yksinkertaiskukkainen pihajasmike on kiivennyt korkeuksiin vieressä kasvavan pihlajan tukemana. Komein kukinta on naapurin puolella, mutta kameran muistikortti oli täynnä siinä vaiheessa kun havaitsin asian. Jasmike ei ole ainoa pihojemme rajavyöhykkeen kasveista, joka  näyttää paremman puolensa naapuriin - naapuri ei ole valittanut asiasta ;)

Tähtililja on täydessä kukassa.

Tähtililja

Pionin viimeinen kukka.

Valamonruusun kukinta jatkuu yhä ja pensaassa on vielä muutamia avautumattomia nuppuja.

Tämä on suosikkinäkymäni pihastamme, varjoliljan valtaama sisäänkäynnin viereinen kuunliljapenkki taustanaan 'metsäpuutarhani' alppiruusut.

Valkoinen varjolilja

Tässä tämän viikon osallistumiseni Mansikkatilan mailla -blogin kukkailotteluun.

Vaihtareita

Liityin Facebookissa ryhmään 'Perennat: Ostetaan, myydään, vaihdetaan'. On muuten vaarallinen ryhmä - kovasti herää mielitekoja, kun tarjontaa katselee! Aika hyvin olen mieleni malttanut, mutta muutaman Hilda-valkovuokon alun olen ostanut.

Minulla on meneillään projekti pihapolulle ryönäävien mahonioiden ja varjoyrtin kuriin saattamiseksi. Mahonioiden osalta se on suhteellisen yksinkertainen operaatio, leikkelen vain pois rangat, joista lehdet ovat tippuneet. Oksat toki näyttävät olevan elossa ja saattaisivat jopa pikku hiljaa tehdä uutta alkua uinuvista silmuista, mutta karsiminen on nyt henkisesti helppoa, kun ne näyttävät kuolleilta.

Varjoyrtti sen sijaan on vihreä ja voimissaan. Minä en hentomielisenä ihmisenä raaski karsimiani rönsyjä kompostiin heittää, joten tarjosin sitä tuohon ryhmään. Kiinnostusta löytyi onneksi sopivasti ja pari satsia lähetin nimellistä korvausta ja postituskuluja vastaan. Yhden pussillisen varjoyrtin rönsytaimia vaihdoin kuunliljan jakopalaan. Kookas taimi oli isossa ruukussa, jossa se on talvehtinut ja oli nyt hyvässä kasvussa. 

Kuunliljan lisäksi sain vaihtarina todella kaunislehtisen kurjenpolven alkuja ja niiden mukana oli penkistä noussut myös harmaakäenkukkaa. Ihanuuksia on kiva saada ja myös jakaa eteenpäin. Itse annoin varjoyrtin lisäksi vaihtarina pari kerrannaiskukkaisen valkovuokon alkua.

Kurjenpolven kukat ovat pienehköt, mutta kaunisväriset. Varret heiluivat tuulisessa säässä, joten kovin tarkkaa kuvaa en niistä saanut. Kurjenpolvet ja harmaakäenkukka ovat vielä ruukussa, sillä mietin vielä niiden istutuspaikkaa. Todennäköisesti ne päätyvät isommalle kotipihalle.

Kuunliljan istutin tänään kerrostalokotini pikkupihalle varjoisaan nurkkaukseen ja tarkoitukseni on laajentaa istutusaluetta, mutta tarkempaa suunnitelmaa sen suhteen ei vielä ole. Tämän kuunliljan kukat ovat valkoiset, joten ehkä nurkkaukseen muodostuu pieni kuutamopuutarha.

Syysvuokko

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Syysvuokko on kaunein kukkija puutarhassani tällä hetkellä. Se on viihtynyt pihallamme jo useita vuosia. Epäilin hiukan syysvuokon talvenkestävyyttä, mutta hyvin se on jaksellut. Hiukan olen syksyllä jotain katetta juuriston päälle laittanut, kompostimultaa taikka kesäkukkaruukkujen pohjamultia tms, mutta sen suurempaa peittelyä en ole harrastanut. Vuosi vuodelta on 'puska' kuitenkin rehevöitynyt ja laajentunut kasvupaikallaan.

Sarin puutarhat -blogissa on arvonta, jossa on aivan ihanat palkinnot.



Kuvassa olevan siemenpussilajitelman lisäksi arvonnassa on kaksi muuta palkintoa, Puutarhurin luomusaippuaa sekä Else ja Vesa Leivon aivan hurmaava kirja Tulppaanitarhan lumo. Minulla tuo(kin) kirja jo on, joten toivon itse voittavani siemeniä tai saippuaa. Käykäähän muutkin osallistumassa! Arvontaan osallistutaan kommentoimalla, mikä on nyt ihaninta omalla pihalla - taikka toisten pihoilla tai puistoissa.

Ei liene vaikea arvata, että minun pihallani ihanin juuri nyt on tuo syysvuokko. Hyvänä kakkosena tulevat kuunliljat. Tuo pienilehtinen kuunlilja kuvan keskellä on japaninkuunlilja. Se on minun suosikkini, vaikka ei olekaan yhtä näyttävä kuin isompilehtiset. Se on todella myöhäinen, mutta ehtii kyllä kukkia joka syksy lähes viimeisenä pihallani. Kuten kuvassa näkyy, sen nuput ovat jo kovaa vauhtia kasvamassa.

Pojan pihalla

Viikonloppuna olimme vierailulla pojan luona. Olin luvannut mennä auttamaan hiukan pihan laitossa ja siinä lauantaipäivä vierähti iltamyöhään saakka. Tosin aloittelimme hommia vasta iltapäivän puolella, sillä ensin piti hiukan shoppailla. Mullat, koristekatteen ja istutusalueen rajaukseen käytetyt kivet poika oli hommannut ennakkoon, mutta kasvit haimme vasta lauantaina.

Minulle haimme miehen äitienpäivälahjaksi lupaaman kannettavan pojan toimiessa konsulttina (ja hoitaessa sitten myös kaikki käyttöönottoon liittyvät 'muodollisuudet'). Mies on tainnut viime aikoina päästä liian harvoin yhteiselle koneelle, joten katsoi kai parhaaksi hommata minulle oman laitteen puutarhasivujen lueskeluun ja bloggailuun. Kunhan sitten vielä opin laitettani käyttämään - tuo valokuva täytyi ainakin vielä toisella koneella liittää kun en sitä kamerasta tälle laitteelle saanut siirtymään ;)

MacBookin lisäksi sain itselleni valkoisen ruusunnuppupelargonin, Maryn, taimen. Sellaista olen tänä keväänä etsiskellyt ja nyt löytyi. Taimi oli vielä aika pikkuinen, mutta toivottavasti lähtee kasvuun ja saan siitä kukkivana kuvia myöhemmin.

Takaisin pojan pihalle. Heidän rivitalokotinsa etupiha oli kovasti kunnostuksen tarpeessa. Asvaltoidun pihapolun vieressä oli pieni istutusalue, johon rakennusvaiheessa oli istutettu pari pientä marjakuusta nurmikon keskelle. Marjakuuset olivat melko heikossa kunnossa ja huonokuntoinen  nurmikko pahasti voikukan, nokkosen, rönsyleinikin ym. rikkakasvien valloittama. Melkein harmittaa, että en huomannut ottaa kuvaa tilanteesta 'ennen'.

Suurin urakka oli siis alueen putsaaminen kaikesta entisestä kasvustosta, tai ainakin suurimmasta osasta, sillä tuntui olevan täysin mahdotonta löytää kaikkia juurenpätkiä. Kasvualustaan oli tuotu ohut kerros kunnon multaa ja sen alla oli tiivistä varsinaissuomalaista savimaata. Varsinkin nokkosen ja voikukan juuret katkeilivat, vaikka kuinka syvään kaivoi ja taitaa siellä moni pieni juurenpätkä jo kovaa vauhtia takaisin maan pinnalle kasvua suunnata.

Timanttituijaa, pallotuijaa ja kuunliljoja betonisella sauvakivellä rajattuun alueeseen istutimme. Vielä ovat hiukan harvassa nuo uudet kasvit, sillä budjetti ei antanut myöden suurempikokoisten taimien hankintaa. Aika kuitenkin hoitaa sen ongelman ja etupiha on nyt huomattavasti huolitellumman näköinen. Selkeänä ja pelkistettynä se on mielestäni oikein tyylikäs.