Näytetään tekstit, joissa on tunniste syklaami. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syklaami. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Lipsuu, lipsuu



Kukkasipuleita olen tänä syksynä päättänyt hankkia maltillisesti. Aika hyvin olen siinä onnistunut eikä tämäkään kovin pahaa lipsumista vielä ole, eihän.

Minä asun työni takia viikot toisella paikkakunnalla. Nykyinen kakkosasuntoni on kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ja asuntoon kuuluu pikkuinen oma piha, sellainen rivitalopihatyyppinen. Olen asunut tässä jo jonkin aikaa, mutta kesällä ei aika taikka energia riittänyt pihan laittamiseen. Piha on suurimmaksi osaksi voikukan ja muiden rikkaruohojen valtaamaa nurmikkoa. Terassin vieressä on kapea kukkapenkki, jossa kasvoi pelkästään vuorenkilpeä. Pihan nurkassa kasvaa pieni puu, jota en tunnista varmuudella.

Kukkapenkistä raivasin aiemmin syksyllä puolet vuorenkilvistä pois ja istutin tilalle Suvipihalta muutaman pikkusydämen ja keijunkukan alun. Pihalla vieraillut pupu söi heti pikkusydämistä lehdet, mutta ne näyttävät olevan hengissä ja pukkaavat uutta alkua. Niiden joukkoon olin suunnitellut istuttavani kevään iloksi lumikelloja, mutta asia oli vain jäänyt. Onneksi löysin vielä sipuleita, jotka tuntuivat ihan kiinteiltä. Lumikello on ehdoton suosikkini ja halusin tähän nimenomaan ihan tavallista puistolumikelloa ja toiveena on, että ne kukkivat tässä suotuisassa paikassa todella aikaisin.






Päivän heräteostos oli kaksi syklaamin mukulaa. Ne istutin sen pienen puun juurelle, jossa on entuudestaan myös joitain pikkusipuleita. Laji on Cyclamen cilicium 'Rosea' eli kilikiansyklaami. Talvehtiminen on epävarmaa, sillä laji ei ole yhtä kestävä kuin murattisyklaami tai balkaninsyklaami. Kokeillaan nyt kuitenkin, kun niitä on Suomeen myyntiin tuotu, eikä mahdollinen tappiokaan ole kuin nelisen euroa. Murattisyklaami lienee kaikkein kestävin ja se on menestynyt jo useita vuosia ja kukkinut Suvipihalla.








tiistai 22. syyskuuta 2015

Auringonkukkapelto


Sunnuntailenkki kulki auringonkukkapellon ohi. Minulla ei valitettavasti ole kuvaa pellosta, sillä mukana ei ollut sen paremmin kameraa kuin puhelintakaan. Kukkia oli lupa poimia omaan käyttöön, joten muutama kukkanen täytyi mukaan taittaa.




Minä joudun olemaan yhtäjaksoisesti poissa kotipihalta useita viikkoja. Mies lähti sinne tänään muutamaksi päiväksi haravoimaan ja hoitelemaan muita syyspuuhia. Pyynnöstäni hän tutkaili myös kasvien tilannetta ja lähetti pari kännykkäkuvaa. Yläkuvassa tammen oksaa pitkin kietoutuneen lumikärhön ensimmäiset kukat.




Toisen kuvan mies nappasi myrkkyliljoista, joille hän antoi uuden kasvitieteellisen nimen 'Lilius Poisonicus' :) Ensimmäisenä auenneet kukat ovat jo laonneet, mutta onneksi ihan runsas rypäs kukkia on vielä pystyssä. Edellisissä kuvissa vain pieninä alkuina näkyneet myöhäisempien lajikkeiden versot ovat nekin jo availemassa kukkiaan.

Tähän kohtaan sopii pieni tunnustus. Yhden kasvitilauksen tein, kun 'vahingossa' huomasin valkovuokko 'Bracteata Plenifloran' KodinKukkien nettikaupassa. Lähetys saapui tänään, mutta maavarren palaset saavat odottaa turpeen seassa vielä muutaman viikon ennen kuin pääsevät todennäköisesti juuri tämän istutusalueen multiin odottelemaan kevättä.




Sunnuntaina istutin myös eri sävyisiä syklaameja tuomaan hiukan väriä terassin kulmalle.







maanantai 30. syyskuuta 2013

Kukkii - yhä / jo / ehkä


Auringonkukka ehti kuin ehtikin avata kukkansa, vaikka alkukuusta sitä kovasti epäilin.



Keväällä ruukkuun istuttamani pikkuorvokit jaksavat yhä kukkia. Ei taida olla ainakaan fengshuin mukaista antaa kuolevien kasvien kasvaa ovensuussa, mutta en vielä raaskinut niitä kompostiin kantaa. Istutin vain sypressin orvokkien taakse ja vaihdan ne vasta myöhemmin callunoihin tms.



Ruukkusyklaami kukkii runsaana, niinhän ostotaimilla on tapana :)



Murattisyklaamin mukuloita olen joskus hankkinut puutarhamessuilta ja istuttanut pihaan. Tämä sama (?) yksilö on tehnyt yhden kukan kaksi vuotta sitten. Silloin kuvasin sen marraskuun alussa ja niissä kuvissa oli lehtiäkin enemmän.  Nyt siinä on taas yksi nuppu, joka toivottavasti ehtii vielä avautua. Ja saattaahan maasta työntyä niitä vielä lisääkin, kuiskaa ikuinen puutarhaoptimisti. 




Elokuussa istuttamistani suikeroesikoista yksi on ottanut pikkuisen varaslähdön kevääseen ja avannut kaksi kukkaa. Toivottavasti se jaksaa siitä huolimatta kukkia myös ensi keväänä.




Tämän pagodikärhön olen kasvattanut siemenestä ja istuttanut pihaan useita vuosia sitten. Se ei ole vielä kertaakaan kukkinut, mutta nyt siinä vihdoinkin on yksi nuppu!

Pagodikärhö kukkii sekä edellisen vuoden että saman vuoden versoilla. Edellisen vuoden versot ovat aina paleltuneet tai keväällä repeytyneet irti/poikki, mutta nyt pitkän ja lämpöisen syksyn ansiosta uudet versot ehtivät kukkia - tai siis tämä yksi. Saaripalstalla Sailan pagodikärhö(kin) kukkii (klick) runsaammin.







tiistai 11. syyskuuta 2012

Syklaamit ja tunnustus


Sunnuntaina päätin antaa periksi syksylle ja istutin ruukkuun ensimmäiset syyskukkaset. Eipä silti, pidän syklaameista todella paljon ja tahtoisin ostaa niitä heti kun ne kauppoihin tulevat. Lähdimme puutarhamyymälään ostamaan valkoisia syklaameja. Kukkapöytien äärellä tuntui, että ne ovat yksinään liian värittömiä, joten otin kaveriksi pari eri sävyistä punaista. Sitä paitsi tuossa vaaleanpunaisessa on todella kauniit lehdet, joten senkin takia halusin juuri sellaisen.

Tarkoitukseni oli ostaa ainoastaan syklaameja, mutta - yllätys yllätys - mukaan tarttui muutama pussillinen sipuleita. Ja vielä suurempi yllätys oli, ainakin itselleni, että se tapahtui miehen aloitteesta. Hän ihastui yhteen villitulppaanilajikkeeseen ja ehdotti, että ostaisimme niitä. Kukkasipuleita myytiin irtotavarana eli itse saattoi pussiin kerätä haluamaansa lajiketta itselle sopivan määrän. Tarjolla oli hyvä valikoima erilaisia sipuleita, mutta pidin pääni kylmänä ja valitsin vain yhtä uutuustulppaania sekä kerrottua valkonarsissia.





Viherpiiperrystä sun muuta -blogin Katja on itse ideoinut Tsemppaava blogiystävä -tunnustuksen, jonka hänen taiteellisesti lahjakas Julia-tyttärensä on kuvittanut. Myös minulla oli ilo ja kunnia saada häneltä tämä tunnustus lauantaina. Lämmin kiitos siitä Katjalle!

Katja lupasi, että tunnustusta voi halutessaan jakaa eteenpäin. Eija Päärynäpuun varjosta  jakoi sunnuntaina tunnustuksen eteenpäin ja myös minä olin vastaanottajien joukossa. Kaunis kiitos myös Eijalle!

On lämmittävää huomata, että omat kirjoitukset ja kommentit ovat tuottaneet iloa ja kannustusta toisille. Itse aloitin blogini noin yhdeksän kuukautta sitten vain omaksi ilokseni ja puutarha-päiväkirjaksi. Kun sitten blogille ilmestyi lukijoita ja sain kirjoituksiini kommentteja,  oli se todella kannustavaa ja innosti kirjoittelemaan lisää.

Eija liittyi lukijakseni ensimmäisenä ja Katja myös ensimmäisten joukossa. Te olette molemmat ihania ja aktiivisia bloggaajia ja näin ollen ansaitsette saada tunnustuksen minulta myös itsellenne :D

On ollut hauska huomata, että tekstejä ja kommentteja lukemalla oppii pikku hiljaa 'tuntemaan' toisia bloggaajia ja heistä tulee ystäviä, joiden postauksia odottaa innolla. Täytyy tunnustaa, että minä olen melko laiska kommentoimaan teksteihin, mutta seuraamiani puutarhablogeja varsinkin luen tiiviisti. Teidän kaikkien postaukset antavat innoitusta ja inspiraatiota myös omaan puutarhurointiin.

Tämän Tsemppaava blogiystävä -tunnustuksen tahdon kuitenkin lähettää erityisesti kahdelle blogiystävälle.

Teresa Maria blogista An amateur's ventures on life on rakas ystäväni vuosikymmenten ajalta myös 'oikeassa' elämässä. Elämän pieniä ja suuria iloja ja suruja on jaettu opiskeluvuosista saakka. Ja tsempattu on, puolin ja toisin, aina tarpeen mukaan. Jos tykkäätte lukea englanniksi, kannattaa vierailla hänen blogissaan. Sisältö on monipuolista ja mielenkiintoista. Ja kuvat kauniita!

Leena Lumi on blogiystävä, jonka olen alusta alkaen kokenut 'sielunsisareksi', niin paljon ovat ajatukset käyneet yksiin monessa asiassa. Meillä on (ainakin) kaksi yhteistä intohimon kohdetta, kirjat ja puutarha. Ja erityiskiitoksen voisin hänelle lähettää siitä, että vuosien tauon jälkeen olen hänen innoittamanaan löytänyt taas runouden.