Kukassa tänään

Kerrannaiskukkaisen jasmikkeen rennot oksat eivät jaksa kannattaa kukkien painoa, vaan ne lepäävät kiviaidan päällä.

Yksinkertaiskukkainen pihajasmike on kiivennyt korkeuksiin vieressä kasvavan pihlajan tukemana. Komein kukinta on naapurin puolella, mutta kameran muistikortti oli täynnä siinä vaiheessa kun havaitsin asian. Jasmike ei ole ainoa pihojemme rajavyöhykkeen kasveista, joka  näyttää paremman puolensa naapuriin - naapuri ei ole valittanut asiasta ;)

Tähtililja on täydessä kukassa.

Tähtililja

Pionin viimeinen kukka.

Valamonruusun kukinta jatkuu yhä ja pensaassa on vielä muutamia avautumattomia nuppuja.

Tämä on suosikkinäkymäni pihastamme, varjoliljan valtaama sisäänkäynnin viereinen kuunliljapenkki taustanaan 'metsäpuutarhani' alppiruusut.

Valkoinen varjolilja

Tässä tämän viikon osallistumiseni Mansikkatilan mailla -blogin kukkailotteluun.

Joitakin on kukassa

Aika vähissä ovat kukat tällä hetkellä. Pionin kukinta ei onneksi mennyt kokonaan ohi, vaikka olin sitä pelännyt. Minulla on ainoastaan yksi jalopioni ja jos huonosti sattuu, kukinta saattaa osua juuri kotoa poissaolon aikaan. Kukkia ei tänä vuonna ole ihan yhtä paljon kuin viime vuonna, mutta ne ovat todella kookkaita.

Valamonruusun kukinta on myös vaatimattomampaa kuin aikaisempina vuosina. Tosin leikkasin pensasta melko rankasti keväällä, joten sekin saattaa vaikuttaa asiaan.

Varjoliljat vasta aloittelevat kukintaa.

 

Kesäpikkusydän sentään jaksaa jatkaa.

Mooseksenpalavapensaassa on myös vain muutama kukkavana.

Perinneruusut

Mustialanruusu

Valamonruusu

Minulla on pihallani kaksi perinneruusua, vai pitäisikö ehkä sanoa perintöruusua, Mustialanruusu ja Valamonruusu. Ne ovat molemmat alun perin lähtöisin isovanhempieni pihalta, josta ne ovat kulkeutuneet minulle hyvin perinteiseen tapaan, juurivesoja pihasta toiselle siirtäen. Valamonruusun reitti on kulkenut isoäidiltäni hänen sisarelleen, jonka poika, siis isäni serkku, toi joskus aikoinaan juurivesan vanhempieni pihalle. Sieltä minä olen tuonut pienen alun itselleni. Mustialanruusun alun olen itse saanut tädiltäni sieltä isovanhempieni pihalta.

Mustialanruusua levitti viime vuosisadan alussa silloinen Mustialan maanviljelysopiston taimitarha, joka siis antoi ruusulle sen suomenkielisen nimen. Isoisäni on aikoinaan opiskellut Mustialassa, joten ehkä hän on tuonut ruusun sieltä mukanaan. 

Mustialanruusu, Rosa 'Minette', kasvaa runsaan metrin mittaiseksi ja kauniin vihreät versot taipuvat rennosti kukkien painon alla. Kukka on hennon vaaleanpunainen, löyhästi kerrannainen. Sateisena kesänä kukkanuput mätänevät helposti ja koko kukinta voi mennä pilalle. Parhaiten Mustialanruusu viihtyy aurinkoisella ja avoimella paikalla.

Valamonruusu, Rosa 'Splendens', on kestävä ja rotevakasvuinen sekä leviää juurivesoista todella voimakkkaasti. Sen historia ja kasvitieteellinen tausta ovat epäselviä. Sitä ei tavata juuri muualla kuin Suomessa, mikä voi viitata venäläiseen alkuperään. Nimestä on myös kahdenlaista tulkintaa - toisen mukaan ruusu olisi peräisin Valamon luostarista ja toisen mukaan kyseessä on käännösvirhe. Kukka muistuttaa hiukan unikon kukkaa, jota ennen kutsuttiin nimellä valmu, ja nimi tulisi siitä. Kukka on loistavan karmiininpunainen, vaaleakeskustainen, puolikerrannainen tai lähes yksinkertainen.

Valamonruusun versot kohoavat parhaimmillaan noin kolmeen metriin, joten olen joskus suunnitellut sen kasvattamista köynnösruusun tapaan. Ehkäpä sen vielä toteutankin jonain päivänä, kuten eilamar on tehnyt. Tässä linkki aiheeseen hänen blogissaan Illakosta varjoliljaan.

Keskikesän kukintaa

Valkoinen varjolilja

Lyhyen mökkiloman ja pienen kesäretken jälkeen olen vihdoin päässyt pihapuuhien pariin. Kaikki kasvaa kohisten ja varsinkin rikkaruohot rehottavat, sillä en ole tänä kesänä juurikaan ehtinyt niitä kitkemään - ja melko huonosti sen homman hoidin viime vuonnakin ;) Tässä pätee kyllä paremmin kuin hyvin vanha sananlasku 'Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää'.

Keskikesän kukintaa kuvasin hiukan tänään. Moni kukkanen jäi tänä kesänä kuvaamatta kun en ajoissa ollut asialla. Onneksi moni on vielä kukassa ja syyskukkijatkin ovat vielä tulossa.

Morsiusleinikki jaksaa edelleen kukkia Valamonruusun katveessa. Todella huikea suoritus, sillä ensimmäiset kukat avautuivat toukokuun loppupuolella eli niitä on riittänyt jo yli kuukauden ajan.

Yksi varjoliljakin on hakeutunut Valamonruusun helmoihin. Näitä siementaimia putkahtelee eri paikoista, mikäs sen mukavampaa. 

Tässä varjoliljaa kuunliljapenkissä, jonne sen alun perin olen istuttanut. Yhdestä sipulista on vuosien mittaan tullut rehevä kasvusto.

Jättipoimulehti

Jasmike

Likusterisyreeni