Piipahdus kesään

Lokakuun loppupuolella teimme pienen piipahduksen kesään tai ainakin kesäisiin maisemiin ja keleihin eli Kaliforniaan. Puutarhoissa emme vierailleet, mutta kuvasin tietenkin myös kukkia aina tilaisuuden tullen.

Lensimme San Franciscon kautta ja viivyimme siellä pari päivää. Lombard Street on ehkä kaupungin kaunein katu. Jyrkempiä ja mutkaisempiakin kaupungista löytyy, mutta tällä muutaman korttelin pätkällä on upeat istutukset pääasiassa hortensiaa. Kukinta oli suurelta osin jo loppuvaiheessa, mutta ihan tuoreitakin kukkia löytyi vielä.

Tuliunikko, Eschscholzia Californica, on osavaltion tunnuskasvi ja lailla rauhoitettu alkuperäisessä elinympäristössään kuivilla kukkuloiden rinteillä ja ruohostomailla sekä aavikoilla. Sitä käytetään tietenkin myös julkisissa istutuksissa ja kasvatetaan puutarhoissa.

Varsinainen matkakohteemme oli San Diego aivan osavaltion eteläosassa. Sää suosi meitä molemmissa kaupungeissa, parhaimmillaan lämpöasteita oli kolmisenkymmentä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Tämä vuosi on ollut Kaliforniassakin erityisen kuuma ja kuiva, juuri näille istutuksille sopivaa.

Kolibrikukka, Strelizia reginae, Bird of Paradise - minun suosikkini.

Tässä hauskannäköinen kanto. En tiedä mikä puu on kyseessä, mutta vielä kasvavienkin puiden runko  on samalla tavalla kierteinen.

Bellis kukki edelleen puistonurmikolla. Olin asiasta kovasti hämmästynyt, sillä nurmikolla kasvavia ja kukkivia kaunokaisia olen nähnyt ainoastaan keväällä.

Halloween oli lähestymässä, joten siihen liittyviä teemoja näkyi eri puolilla. Talojen pihoissa oli aika makaabereitakin luuranko-, hautakivi-, kummitus- yms asetelmia, mutta laitan mieluummin tällaisen liikehuoneiston edessä olevan kurpitsasomisteisen kukkaistutuksen kuvan.

Vielä sananen Kalifornian paloista, jotka alkoivat vasta matkamme jälkeen. Kyse ei ole metsäpaloista, sillä alueilla, joilla palot riehuvat ei edes ole metsiä, vaan kyse on maasto- tai pensaspaloista, brush fire. Palot leviävät kukkuloiden rinteitä ja niiden välissä olevia solia pitkin rutikuivassa aluskasvillisuudessa. Tällaista kasvillisuutta on kaikkialla 'joutomailla' ja muun muassa teiden varsilla. Metsänhoidollisilla toimenpiteillä paloja ei voida ehkäistä, mutta kaavoituksen ja yhdyskuntasuunnittelun avulla olisi paljonkin tehtävissä.

Syksyn merkkejä

Kesäisen lämpöisestä säästä huolimatta syksyn merkkejä on jo näkyvissä ja syysmyrkkyliljojen kukat ovat niistä kauneimpia. Ensimmäinen kukka on jo auki ja lisää nousee.

Vanhaa kantaa oleva syysasteri availee myös ensimmäisiä kukkiaan. Kukat ovat vaaleanvioletteja, vaikka tässä kuvassa ne näyttävät lähes valkoisilta.

Pensaskärhön Clematis recta 'Purpurea' siemenet muodostavat hauskoja ja koristeellisia palleroita.

Kukkasipulien istutuskausi on alkanut - lumikelloista tietenkin. Lumikellojen pienet sipulit kuivuvat herkästi, joten ne on hyvä saada multiin heti, kun ne ovat tulleet kauppoihin. Tänäkin syksynä olen tyytynyt tavallisten kauppojen ja puutarhamyymälöiden valikoimaan, vaikka hiukan houkuttaisi tilata erikoisempia lajikkeita ulkomailta. Maahan olen kätkenyt 30 tavallisen puistolumikellon, 35 turkinlumikellon ja 20 tähtilumikellon sipulia - toistaiseksi. 

Pinkkiä elokuuta

Meillä ei ole tällä hetkellä kukassa paljon mitään, mutta pinkkiä löytyy. Todellinen ihanuus on äitienpäivälahjaksi saamani tarhalyhtykärhö 'Princess Kate'. Istutin kärhön portaalle isoon ruukkuun, missä se on viihtynyt vaihtelevasti. Toukokuun lämmössä se lähti hyvään kasvuun, mutta kesäkuun viileydessä ja tuulisissa säissä se oli hätää kärsimässä. Toinen verso kuihtui pois, mutta kaikeksi onneksi toinen on kasvanut normaalisti ja kukkii kauniisti.

Monissa kuvissa ja kärhön esittelyteksteissä kukkia luonnehditaan liljatulppaanin muotoisiksi, sisäpuolelta valkoisiksi ja ulkopuolelta purppuranpunaisiksi. Muoto on oikea (nämä kukat ovat auenneet jo hiukan yli), mutta nämä ovat ulkopuolelta kyllä enemmänkin pinkkejä.

Vaaleanpunainen mustasilmäsusanna kukkii, kunhan sitä muistaa ja jaksaa kastella.

Syysleimu ei kastelua kaipaa, vaan se rehottaa ja kukinta on runsaampaa kuin vuosiin.

Juhlapäivä

Meillä oli eilen juhlapäivä, nimittäin 40 v. hääpäivä. Juhlistimme asiaa pienellä ulkomaanmatkalla eli päiväristeilyllä Tallinnaan. Laivamatkan aikana merituuli vilvoitti mukavasti, mutta Tallinnassa oli yhtä kuumaa kuin täällä kotimaassakin.

Emme olleet suunnitelleet mitään erityistä ohjelmaa, paitsi pöytävarauksen olimme tehneet etukäteen. Varaus ei olisi ollut tarpeen, sillä paikassa oli hyvin tilaa, mutta halusimme varmistaa, että pääsemme syömään tiettyyn ravintolaan. Ruokailimme kapealla 'sisäpihalla', jolla oli koristeena pelargoneja amppeleissa ja ruukuissa. Ruoka-annoskin oli koristeltu kukkasin.

Kiertelimme Vanhankaupungin kaduilla ja välillä istuimme varjoon huolehtimaan nesteytyksestä. Kaupoihin ei tehnyt mieli astua sisään, mutta kukkakojuilla täytyi tietenkin pysähtyä.

Mies halusi ostaa minulle kukkia ja valitsin tietenkin lempikukkani strelizian. Yhden vain, mutta mies pyysi myyjää lisäämään pakettiin vielä toisen ja sopihan kaksi paratiisilinnun kukkaa paremmin päivän teemaankin.

Opettelua

Muutaman vuoden uuden kameran ostoa tuumailin ja nyt vihdoin toteutin asian. Yli kymmenen vuotta vanhalla pienellä pokkarilla on varsinkin lähikuvien ottaminen ollut melkoista sattuman kauppaa. Hankin pienen järjestelmäkameran ja pienen objektiivin, joilla opettelen kuvaamaan. 

Olen vasta hiukan kokeillut kuvaamista ja ihan vain kameran automatiikalla. Opettelua sekin tuntuu vaativan, sillä vain muutama kuva on 'julkaisukelpoinen'. Tosin en kovin monta kuvaa ottanutkaan. 

Kolme vuotta sitten pienen pienenä taimena istuttamani pensaskärhö Clematis recta 'Purpurea' on vihdoin tuuheutunut ja pienten valkoisten kukkien pilviä on todella runsaasti. 

Pioni kukkii

Pioni 'Karl Rosenfield' avasi kukkansa eilen. Kukkia on tänä vuonna huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin ja lähes kaikki kukat avautuivat samaan aikaan. Kukissa käy melkoinen kuhina, kun kimalaiset keräävät siitepölyä vasuihinsa. Tämä pörriäinen ehti kesken kuvan ottamisen jo lähteä kohti seuraavaa kukkaa, mutta usein samassa kukassa pyöri useampia kimalaisia yhtä aikaa.

Juhannuskukka

Ostin itselleni juhannuskukaksi japaninunikon, Papaver miyabeanum 'Pacino'. Taimimyymälässä se oli nimellä kuriilienunikko ruotsinkielisen nimen mukaan. Etsin kasvista tietoa netistä ja englanninkielisillä sivuilla sitä kutsuttiin myös nimellä Iceland Poppy, islanninunikko.

Taimessa oli yksi vaaleankeltainen kukka avoinna ja paljon nuppuja. Tällä kääpiöunikolla on harmaanvihreä pyöreä lehtiruusuke, josta kukkavarret nousevat. Se sopii kivikkopuutarhaan, houkuttelee hyönteisiä ja kylväytyy itsekseen. Istutin juhannuskukkaseni toistaiseksi ruukkuun terassille ja mietin sille sopivan kasvupaikan myöhemmin.

Uusi unikko sopiikin hyvin tämän viereisessä ruukussa kasvavan keltaisen pikkupetunian viereen.

Valkoinen varjolilja on kukkinut läpi juhannuksen, tai siis yksi niistä, mutta kaikki punaiset ovat vielä nupulla. Minulla on ollut varjoliljoja vuosikaudet, mutta vain kaksi valkoista. Punaiset ovat lisääntyneet sivusipuleista ja myös kukkivia siementaimia on putkahdellut eri puolilta. Kaikki siementaimet ovat kuitenkin toistaiseksi olleet punaisia. Tänä kesänä olen vihdoin löytänyt kolme siementaimea, jonka nupuista näkee, että ne ovat valkoisia. Jippii!

Akileija 'Green Apples' on kotiutunut marjakuusen edustalle ja kasvaa suurena puskana. Olen kasvattanut sen siemenestä ja tähän saakka se on tehnyt vain yksittäisiä kukkavanoja, mutta näyttää nyt vihdoin saavuttaneen sille tyypillisen pensasmaisen kasvutavan.

Kukat muistuttavat kärhön kukkia. Nuput avautuvat vihertävinä, mutta kukat muuttuvat vähitellen kermanvalkoisiksi. Todella viehättävä lajike.

Haravoin naapurissa

Tänään kävin naapurissa hiukan heiluttelemassa haravaa. Tarkoituksena ei ollut naapurin auttaminen haravoinnissa - he ovat tänäkin keväänä haravoineet pihansa paljon perusteellisemmin kuin me omamme. Olen käynyt naapurissa haravoimassa ennenkin ja aina yhdessä tietyssä kohdassa. Heidän pihassaan on monta isoa ihanaa mäntyä, joiden juurelle varisee neulasia, varsinkin tuulen heilutellessa oksia. Naapurilla ei ole käyttöä neulasille, eikä meillä ole mäntyjä, joten minä haen heiltä neulassatoa metsäpuutarhani tarpeisiin.

Minulla on kaksi alppiruusua, joista varsinkin kuvissa oleva 'Helsingin Yliopisto' kukki tänä vuonna todella upeasti. Neulaskatetta olen laittanut alppiruusuille useasti aiemmin ja niiden kasvualusta on nykyisin 'oppikirjamainen' eli niin kuohkea, että jopa pelkkä käsi uppoaa siihen vaivattomasti.

Tällä kertaa en lisännyt katetta alppiruusujen alle, vaan levitin neulasia metsäpuutarhani polkujen katteeksi. Olen aiemmin käyttänyt katteena poluilla ja muuallakin kuorikatetta. Nyt olen lukenut, että mesisieni saattaa levitä kuorikatteen mukana, joten varon sen käyttämistä jatkossa. Muutenkin neulaspolku vaikuttaa mukavalta, sillä sellaisiahan oikeatkin metsäpolut ovat.

Pieniä ilonaiheita

Kevään kukinta eteni niin vauhdikkaasti, että paljon meni ohi. Onneksi uudet kukat ovat nyt vuorossa. Vuorijumaltenkukassa on kaksi kukkavartta, joissa molemmissa on tällä hetkellä auki kolme ylintä kukkaa niin tiiviinä ryppäänä, että niistä on vaikea saada selkeää kuvaa.

Kartanopionin viimeinen kukka, hiukan on jo ränsistynyt raukka.

Tulikellukat sen sijaan availevat ensimmäisiä melkeinpä liian räiskyvän oransseja kukkia.

Paratiisililjat ovat myös aloittamassa kukintaa. Viime kesänä kitkin vahingossa näiden siementaimia, mutta onneksi huomasin virheeni ajoissa ja työnsin pienet sipulit takaisin multiin. Vieressä nousee useita taimia, jotka tuskin kukkivat vielä tänä vuonna, mutta näyttävät hyvinvoivilta.

Hempeän vaaleanpunaisen akileijan terälehtien kärjet vihertävät hauskasti.

Valkoinen korallikeijunkukka taitaa juuri nyt olla se suurin ilonaihe. Olen istuttanut sen kesällä 2015 ja pelkäsin sen jo kadonneen, koska kukkia ei näkynyt viime kesänä. Lehdet ovat ihan saman näköiset kuin vieressä kasvavalla tavallisella korallikeijunkukalla, joten pelkästään niistä ei voinut päätellä, että reunimmainen kasvi on tämä valkoinen muoto.

Toukokuun kukkailottelua

Valkovuokko 'Vestal'

Olen ollut poissa kotoa kaksi viikkoa ja poikkeuksellisen lämpimästä säästä johtuen kasvien kukinta on edennyt vauhdilla. Monen kevätkukkijan osalta paras kukinta ehti mennä ohi, mutta onneksi uusia puhkeaa kukkaan edellisten lopettaessa.

Tällä kuvakimaralla osallistun Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun.

Narsissivuokko

Tuoksumatara

Metsätähti

Kielo

Kielo 'Rosea'

Puna-ailakki

Pikkusydän

Vuorenkilpi

Alppiruusu 'Pohjolan tytär

Helmililja

Kevätvuohenjuuri

Kultatyräkki

Mahonia