In the green

Lumikellojen jakamisessa ja istutuksessa on kaksi eri koulukuntaa. Toiset sanovat, että lumikelloja ei saa häiritä kasvukaudella, vaan jakaminen ja uudelleenistutus tulisi tehdä sipulien ollessa lepotilassa eli loppukesästä tai alkusyksystä. Toisten mukaan sipulit tulisi siirtää 'in the green' eli silloin kun lehdet ovat vielä näkyvissä ja kiinni sipulissa. Tämä tapa sopii hyvin kotipuutarhassa tapahtuvaan kasvustojen jakamiseen, sillä lehtien näkyessä sipulit ovat helposti löydettävissä.

Kaivoin tänään pois marjakuusen vierestä liikaa levinnyttä jättipoimulehteä. Silloin huomasin vieressä olevan puistolumikelloryppään, joka kukki heikosti tänä keväänä. Syynä saattoi tietenkin olla viime talven poikkeukselliset olosuhteet, mutta epäilin, että syynä oli liian tiheäksi päässyt kasvusto. Asia varmistui kun kaivoin ryppään ylös, sillä siinä oli monen kokoisia sipuleita vieri vieressä, limittäin ja lomittain. En muista, kuinka monta sipulia olen siihen kohtaan joskus istuttanut - ehkäpä kymmenkunta - mutta ihan kiitettävästi ne olivat lisääntyneet. Erottelin sipulit toisistaan, kastelin kasvualustan, joka on nyt noin viisinkertainen entiseen verrattuna, ja tökin sipulit maahan. Yritin laskea sipulit ja jossain vaiheessa sekosin laskuissa, mutta niitä oli melkein kaksi sataa. Tuon yllä olevan kuvan otin ennen kuin olin lisännyt uutta multaa sipuleiden ja paljastuneiden marjakuusen juurten päälle. Harmitti hiukan, kun en ollut hoksannut ottaa kuvia aiemmista vaiheista.

Tähän loppuun vielä muutama kukkakuva. Akileijat aloittelevat kukintaa. Ensimmäisenä kukkaan on ehtinyt näissä kuvissa oleva kauniin sininen yksilö, jolla on hiukan valkoista teriössä. Luulen sen olevan alppiakileija - ainakin muistelen sellaisen joskus istuttaneeni.

Tämän viikon ilottelu

Koiranhammaslilja 'Pagoda'

Tämän viikon Kukkailotteluun osallistun keltaisen/oranssin sävyisillä ja valkoisilla kukilla.

 Primula urumiensis 

Pihallani on monia itsekseen kylväytyneitä kevätesikoita. Tämä lienee ensimmäinen niistä ja siitä on vuosien saatossa kasvanut jo melkoinen rypäs.

Kevätesikoiden väritys vaihtelee puhtaan keltaisesta eri tavoin keltaoranssitäpläisiin.

Arovuokko

Kerrattukukkainen valkovuokko 'Vestal' näyttää kehittäneen valkovihreäkukkaisen variaation. Tämä on hiukan samanlainen kuin viime vuonna istuttamani 'Green Fingers', mutta kukan keskusta on puhtaan valkoinen ja sen ympärillä olevat pienet terälehdet ovat vihertäviä. 

Metsäpuutarhan metsätähdet aloittelevat kukintaa.

Tässä panokseni tämän viikon Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun.

Onhan niitä sittenkin

Kovasti vähäiseltä tuntuu pihan kukinta tällä hetkellä kun pikkusipulikukat ovat lopettaneet. Tänään aamupäivällä menin kameran kanssa pihalle ja löytyihän sieltä kuvattavaa. Narsissi 'Walz' on ehkä hurmaavin tällä hetkellä kukassa olevista.

Omenapuun alla valkonarsissit ovat myös aloittelemassa.

Syklaaminarsissi 'Jetfire' avasi ensimmäisen kukan jo pari viikkoa sitten.

Parvitulppaani, Tulipa Tarda, kukkii uskollisesti vuodesta toiseen. Tänä vuonna kukat näyttävät hiukan pienemmiltä kuin aiempina vuosina - täytyy muistaa levittää kompostia niiden juurelle.

Tämä on kevätvuohenjuuri tai pikkuvuohenjuuri. Alun olen joskus saanut jostain, joten tiedän vain, että se on vuohenjuuri. Tämäkin taitaisi hyötyä kompostin lisäyksestä, sillä se on tehnyt aika vähän kukkia viime vuosina.

Muutama valkoinen pikarililja kukkii mustialanruusun juurella.

Vaaleankeltainen suikeroesikko on täydessä kukassa.

Valkovuokko 'Green Fingers'

Tässä on tämän viikon osallistumiseni Mansikkatilan mailla -blogin kukkailotteluun.

Keijunkukka

Lauantaina piipahdin Helsingin Tukkutorin Teurastamon pihalla järjestetyillä Kotipuutarha-lehden Versoo -kevätmarkkinoilla. Minulla oli kyllä kamerakin mukana, mutta en toimeentunut ottamaan kuvia. Kukkalan Sannalla on blogissaan onneksi hyvä esittely tapahtumasta.

Paljon kaikenlaista ihanaa oli tarjolla, mutta mukaani tarttui vain yksi keijunkukka. Tarkempaa lajikenimeä ei valitettavasti ollut tiedossa, enkä kukan väriä edes tiedustellut, mutta lehdet ovat kauniit. Lehdistön takiahan keijunkukkia yleensä kasvatetaankin, mutta mielestäni varsinkin korallikeijunkukalla on todella kauniit ja herkät kukat.
Edit: tämä taitaakin olla haltiankukka, kiitokset Saaripalstan Sailalle vihjeestä

Korallikeijunkukka

Tässä kuvassa on viime kesänä istuttamani valkoisen korallikeijunkukan vielä hiukan nuppuinen kukinto. Korallikeijunkukkien kuvat ovat viime kesältä.

Minulla on myös yksi punalehtinen keijunkukka. Sen ostin aikoinaan nimellä Amerikkalainen keijunkukka, ilman sen tarkempaa lajiketietoa. Siitä en valitettavasti löytänyt itseltäni yhtään kuvaa - virhe joka pitää muistaa tänä kesänä korjata. Pieni kokoelma on siis alulla jo näistäkin.

Kultaniityt

Ulkoilureittiemme varrella on laajoja nurmikenttiä, joita hoidetaan niittymäisinä alueina. Tällä hetkellä ne ovat voikukkien kultaamia.

Siinä olisi materiaalia useampaankin voikukkaseppeleeseen tai salaattiin, mutta kumpaakaan tarkoitusta varten en kukkia kerännyt. 

Juuri massakasvustoina voikukka on upeimmillaan, mutta on se ihan kaunis kukka lähempääkin tarkasteltuna - auringossa loistava pieni kultainen aurinko. Kiva kukka - mutta jossain muualla kuin meidän nurmikollamme.

Osallistun tällä voikukkajutulla Mansikkatilan mailla -blogin kukkailotteluun.

Pahaksi on päässyt

Lumikelloja on vielä kukassa pihan varjoisimmilla paikoilla, vaikka nämä kuvasinkin äitienpäivän auringonpaisteessa.

Pahaksi eivät siis ole kaikki lumikellojen kukat vielä menneet, mutta melkoisen pahaksi on minun lumikellohullutukseni päässyt. Tänään hain postista pitkään haikailemani ja nyt vihdoin tilaamani lumikellokirjan. Freda Coxin kirja A GARDENER'S GUIDE TO SNOWDROPS on vuodelta 2013. Keväällä 2014 kirja esiteltiin Gardens illustrated -lehdessä ja siitä asti se on joka kevät palannut mieleeni. Jokin aika sitten kokeilin, löytyisikö se suomalaisen nettikirjakaupan kautta ja niin vain hakukone sen löysi. Hinta oli aika kova, joten tilausta en tehnyt heti, mutta pari viikkoa sitten vihdoin tein tilauksen - onneksi, sillä kirja on upea ja todella hintansa arvoinen.

Kirja on täynnä toinen toistaan ihanampia valokuvia lumikelloista, mutta siinä on myös paljon tietoa. Selailin kirjaa pikaisesti ja lueskelin pätkiä sieltä täältä. Tietoa löytyy mm. lumikellojen lajeista ja lajikkeista, niiden esiintymisestä eri puolilla maailmaa, historiasta, kuuluisista kasvattajista ja tietenkin kirjassa annetaan myös kasvatusohjeita. Maailmassa on yli 1500 nimettyä lumikelloa ja kirjan lopussa on sanallisesti ja piirroskuvin esitelty niistä muutama sata.

Tämän kirjan kun lukee, tietää lähes kaiken lumikelloista. Ehkä jonain päivänä jaan sitä tietoa täällä blogissa.

Äitienpäivä

Valkovuokko ei minulle ole perinteinen äitienpäiväkukka, sillä lapsuuden kotiseudullani sitä ei kasva luonnonvaraisena eikä sitä tuolloin kasvatettu myöskään puutarhakasvina. Erilaiset vuokot kuuluvat kuitenkin suosikkeihini, joten tässä valkovuokko 'Robinsoniana' äitienpäiväkukkana.

Tässä minun tämän vuoden äitienpäiväkukkani, pensasmustikka 'Alvar'. Minulla on ollut pensasmustikka 'Aino' useita vuosia - sekin jonkin vuoden äitienpäivälahja - mutta se ei ole juurikaan tehnyt marjoja. Pensasmustikat hyötyvät ristipölytyksestä ja Alvarin sanotaan olevan Ainolle sopiva pari.

 
Pensasmustikat tarvitsevat valoisan kasvupaikan ja se ei oikein ollut toteutunut. Ainoa aiemmin varjostanut kuusi on nyt poissa - kelpasi naapureille joulukuuseksi - joten toiveissa on saada satoakin. Laajensin kasvualustaa tekemällä pensaille yhteisen altaan. Etualalle laitoin turveharkkoja, joita oli jo entuudestaan Ainon sivulla, ja takaosan tuin kivillä. Tässä kuvassa Ainosta näkyy vain muutama oksa vasemmalla.

Joitakin vuosia sitten keräsin vanhempieni pihapiiristä aho-/metsämansikan pikkutaimia. Ne ovat odottaneet sopivaa käyttöä viljelylaatikossa ja lisääntyneetkin siinä mukavasti. Luin hiljakkoin puutarhalehdestä, että ne ovat pensasmustikan alustalle mainioita maanpeitekasveja, joten nyt niille löytyi sopiva paikka. Nuo ruskeat muruset mullan päällä ovat käytettyjä kahvinporoja, joiden voimakkaan tuoksun toivon pitävän puput loitolla.

Viime keväänä istuttamani valkovuokko 'Green Fingers' toivottaa kaikille oikein hyvää äitienpäivää. 

Kukkailottelua

Kolme vuotta sitten istuttamani suikeroesikot ovat runsastuneet kivasti ja aloittelemassa kukintaa.

Yksi kevätesikko on myös avannut muutaman kukan ja loputkin aloittanevat lähipäivinä.

Keltavuokot kukkivat syreenin oksien varjojen viiruttamassa auringonpaisteessa.




                    

Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun.

Parasta lomailua

Toukokuun alku ei välttämättä ole parasta aikaa pitää kesälomaa, mutta tämän viikon kelejä ei voi moittia. Päätin käyttää yhden viikon kesälomastani puutarhan kevätkunnostuksen merkeissä ja ajoitus osui aivan nappiin. Sää on juuri sopiva pihapuuhasteluun, on lämmintä ja aurinkoista, mutta ei liian kuumaa. Tänään aamupäivällä kevyt pilviharso taittoi kirkkaimman auringon- paisteen, joten valo-olosuhteet olivat otolliset kukkien kuvaamiselle.

Kuunliljat nousevat keväällä kovin hitaasti, joten olen istuttanut kuunliljapenkkiin erilaisia sipulikukkia. Olen laittanut penkkiin monta eri lajia ja lajiketta krookuksia, pääasiassa sinisen ja violetin sävyisiä. Monena vuonna puput ovat syöneet krookusten alut maata myöten jo ennen kukintaa ja olen pelännyt niiden taantuvan kokonaan kun eivät lehdettöminä pysty keräämään mukuloihin ravintoa seuraavaa vuotta varten. Tänä vuonna krookuksia ei ole syöty ja penkistä nousee ilahduttavan monen eri lajikkeen kukkia.

Yksi vakoinenkin krookuslajike on penkkiin päässyt. Lumikellot nousevat tässä varjoisassa penkissä hiukan myöhemmin, joten sekä tavallinen että kerrottu puistolumikello kukkivat myös edelleen.

Lämpimät ja aurinkoiset päivät ovat saaneet valkoiset ja siniset scillat suorastaan ryöpsähtämään kukkaan.

Jokunen sinivuokko kukkii edelleen ja suurin osa tavallisista valkovuokoista on myös kukassa.

Posliinihyasintteja, taustalla pari sinistä kevättähteä.

Vaaleanpunaisia kevättähtiä, taustalla muutama valkoinen ja sininen.

Itsekseen kiven kupeeseen kylväytynyt pikkusinililjan siementaimi avasi tänään pari ylimmäistä kukkaa. Varsinaisella kasvupaikalla pikkusinililjat ovat vielä nuppuisia.

Olen joitakin vuosia sitten istuttanut pihalle yhden pystykiurunkannuksen taimen. Se tuntuu viihtyvän hyvin ja siementaimia putkahtelee joka kevät entistä enemmän. Niistä ei ole haittaa nurmikollakaan, sillä kasvi kukkii aikaisin ja kuihtuu pian kukinnan jälkeen.