Aloittelevat immet

Suurin osa pihan kukkasista on jo kuihtunut tai kuihtumassa, mutta alastomat immet eli syysmyrkkyliljat vasta aloittelevat. Kasvukausi laahaa jäljessä edelleen samat pari viikkoa kuin koko kesän ajan. Hetken olin jo huolissani, että myrkkyliljat eivät nouse lainkaan, koska olen kesän aikana niiden kasvupaikalla hiukan kaivellut. Onneksi ne eivät vahingoittuneet vaan piristävät tätäkin syksyä kukinnallaan. Tämä ensimmäisenä kukkaan ehtivä lienee turkinmyrkkylilja, Colchicum cilicicum. 

Myrkkyliljoja on tulossa enemmänkin, mutta myöhäisemmät lajikkeet vasta kurkistelevat maasta. Täytyy vain toivoa, että kauniita ja lämpöisia päiviä riittää niin että nekin ehtivät kukkia.

Myös lumikärhössä on vielä avautumattomia nuppuja. Ihania nämä myöhäiset kukkijat!

Syksy

Alkusyksyn ajan olemme saaneet nauttia lähes kesäisistä päivistä, mutta nyt voi todeta, että syksy on saapunut. Meillä ei sentään vielä ole ollut pakkasöitä, mutta todella alas ovat lämpötilat kirkkaina öinä laskeneet. Varhaisimmat syysmyrkkyliljat ovat jo kukinnan loppupuolella.

Lajikkeet kukkivat hiukan eri aikoihin ja uusia kukkia nousee maasta, joten myrkkyliljojen kukinnasta saa onneksi nauttia vielä jonkin aikaa.

Tämä yksilö nousee hauskasti lemmikin siementaimien keskeltä ihan kuin sillä olisi lehdet.

Viime kesänä istuttamani lumikärhö selvisi talvesta, mutta versot paleltuivat ja se joutui keväällä aloittamaan kasvun ihan alusta. Kukkia on siis joutunut odottamaan syksyyn saakka, mutta onneksi on ollut niin leutoa, että ainakin osa ehti myös avautua. Säiden salliessa se saattaa kuulemma kukkia lokakuulle saakka, joten ehkäpä loputkin nuput vielä avautuvat.

Alppiruusu taas luulee kevään koittaneen ja availee nuppujaan. Toivottavasti se nyt viileämmän sään myötä malttaa odottaa loppujen kanssa ensi kevääseen.

Auringonkukkapelto

Sunnuntailenkki kulki auringonkukkapellon ohi. Minulla ei valitettavasti ole kuvaa pellosta, sillä mukana ei ollut sen paremmin kameraa kuin puhelintakaan. Kukkia oli lupa poimia omaan käyttöön, joten muutama kukkanen täytyi mukaan taittaa.

Minä joudun olemaan yhtäjaksoisesti poissa kotipihalta useita viikkoja. Mies lähti sinne tänään muutamaksi päiväksi haravoimaan ja hoitelemaan muita syyspuuhia. Pyynnöstäni hän tutkaili myös kasvien tilannetta ja lähetti pari kännykkäkuvaa. Yläkuvassa tammen oksaa pitkin kietoutuneen lumikärhön ensimmäiset kukat.

Toisen kuvan mies nappasi myrkkyliljoista, joille hän antoi uuden kasvitieteellisen nimen 'Lilius Poisonicus' :) Ensimmäisenä auenneet kukat ovat jo laonneet, mutta onneksi ihan runsas rypäs kukkia on vielä pystyssä. Edellisissä kuvissa vain pieninä alkuina näkyneet myöhäisempien lajikkeiden versot ovat nekin jo availemassa kukkiaan.

Tähän kohtaan sopii pieni tunnustus. Yhden kasvitilauksen tein, kun 'vahingossa' huomasin valkovuokko 'Bracteata Plenifloran' KodinKukkien nettikaupassa. Lähetys saapui tänään, mutta maavarren palaset saavat odottaa turpeen seassa vielä muutaman viikon ennen kuin pääsevät todennäköisesti juuri tämän istutusalueen multiin odottelemaan kevättä.

Sunnuntaina istutin myös eri sävyisiä syklaameja tuomaan hiukan väriä terassin kulmalle.

Maltillisesti sipuleita

Tänä vuonna olen ollut todella maltillinen kukkasipulien kanssa - toistaiseksi. Saa nähdä säilyykö maltti, sillä toisten bloggarien sipuliesittelyt saavat sormet syyhyämään.

Minulla on pihavaraston seinustalla kasvanut yhtä sun toista kukkasta, joista osa on siihen vasiten istutettu tai kylvetty ja osa kylväytynyt itsekseen. Tarkoitukseni on poistaa paikalta kaikki perennat ja tehdä siitä sipulikukkien ja yksivuotisten kesäkukkien istutusalue. Muutaman vuoden olen jo aluetta perannut ja pelkään, että perkaamista saan jatkaa vielä tulevinakin kesinä. Maassa tuntuu olevan melkoinen siemenpankki ja myös jonkin perennan maavarsia löytyy yhä edelleen.

Istutin aluelle muutaman pussillisen kasvitieteellisten krookusten mukuloita. Maata perkatessani sieltä nousi melkoinen määrä vanhoja mukuloita ja myös ne pääsivät takaisin kunnostettuun kasvualustaan. Seinusta on suojainen ja lämmin, joten odotettavissa on aikaista kukintaa, mikäli versot säästyvät keväällä rusakoiden hampailta.

Keväällä tammen juurelle istuttamani lumikärhö on kasvanut reippaasti ja huomasin muutamissa versoissa myös kukkanuppuja. Toivottavasti loppuviikolle luvattu lämmin sää jatkuu sen verran pitkään, että ainakin osa kukista jaksaisi avautua.

Pagodikärhö on tänä kesänä päässyt kunnolla kasvuun ja rehevöitynyt aivan valtavasti, mutta on tehnyt vain yhden ainoan kukkasen. Kovasti olen yrittänyt tihrustaa, mutta en ole havainnut siinä useampia nuppuja tai kukkia.

 

Syysmyrkkyliljat ovat myös nousemassa ja aloittelemassa kukintaa.

  

Siinä se on

Lumikärhöni, Clematis fargesioides 'Summer Snow' eli Clematis 'Paul Farges'.

Olen pitkään suunnitellut istuttavani jonkin kärhön kiipeämään pitkin tammen runkoa, mutta lajike on ollut arvoitus. Jokin aika sitten keksin, että lumikärhö olisi sopiva. Voimakaskasvuisena kärhönä se sopii kiipeilemään puun rungolla. Valkoisia, tuoksuvia, pieniä ja kauniin tähtimäisiä kukkia tulee hyvin runsaasti. Lumikärhö kukkii pitkään, parhaimmillaan heinäkuusta lokakuuhun saakka.

Ehkä ei vielä tänä kesänä, mutta tulevina vuosina on kuin tammi loppukesästä kukkisi valkoisenaan.

Lumikärhöä ei istuteta syvään kuten jalokärhöjä, vaan kasvi tulee vain noin kymmenen senttiä syvempään kuin ruukussa kasvaessaan. Kuopan tekeminen ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä jouduin kaivamaan sen tammen juurten lomaan. Kärhöjen ruukut ovat korkeita ja kapeita, joten istutuskuopan tulee olla ainakin melko syvä. Istutuslapion avulla sain kaivettua kahden juuren väliin riittävän syvän onkalon, johon kärhön asetin. Onneksi joskus aikoinaan tein tammelle laajan ja hyvämultaisen istutusalueen, joten toivon sen olevan riittävän hyvä kasvualusta lumikärhölle, vaikka en sille voinut isompaa aluetta parantaa.

Tammen juurella on tiheä idänsinililjakasvusto. Arpoessani sopivaa istutuskohtaa poistin siitä pintamaan mukana satoja sinililjan sipuleita, jotka sitten kävin tuikkaamassa eri puolille pihaa. Scillaa kukkii siis ensi keväänä pensasaidan alustalla ja lukemattomissa muissa paikoissa. Olisi siinä muutama euro tullut hintaa, jos olisin saman määrän sipuleita syksyllä kaupasta ostanut. No, ne eurot taitavat kuitenkin kulua siihen, että hankin kärhön juurelle jotain muutakin juuristoa varjostavaa kasvia, sillä sinililjan lehdet eivät kesän edistyessä enää kuihduttuaan varjoa suo.