Juhannuskukka

Ostin itselleni juhannuskukaksi japaninunikon, Papaver miyabeanum 'Pacino'. Taimimyymälässä se oli nimellä kuriilienunikko ruotsinkielisen nimen mukaan. Etsin kasvista tietoa netistä ja englanninkielisillä sivuilla sitä kutsuttiin myös nimellä Iceland Poppy, islanninunikko.

Taimessa oli yksi vaaleankeltainen kukka avoinna ja paljon nuppuja. Tällä kääpiöunikolla on harmaanvihreä pyöreä lehtiruusuke, josta kukkavarret nousevat. Se sopii kivikkopuutarhaan, houkuttelee hyönteisiä ja kylväytyy itsekseen. Istutin juhannuskukkaseni toistaiseksi ruukkuun terassille ja mietin sille sopivan kasvupaikan myöhemmin.

Uusi unikko sopiikin hyvin tämän viereisessä ruukussa kasvavan keltaisen pikkupetunian viereen.

Valkoinen varjolilja on kukkinut läpi juhannuksen, tai siis yksi niistä, mutta kaikki punaiset ovat vielä nupulla. Minulla on ollut varjoliljoja vuosikaudet, mutta vain kaksi valkoista. Punaiset ovat lisääntyneet sivusipuleista ja myös kukkivia siementaimia on putkahdellut eri puolilta. Kaikki siementaimet ovat kuitenkin toistaiseksi olleet punaisia. Tänä kesänä olen vihdoin löytänyt kolme siementaimea, jonka nupuista näkee, että ne ovat valkoisia. Jippii!

Akileija 'Green Apples' on kotiutunut marjakuusen edustalle ja kasvaa suurena puskana. Olen kasvattanut sen siemenestä ja tähän saakka se on tehnyt vain yksittäisiä kukkavanoja, mutta näyttää nyt vihdoin saavuttaneen sille tyypillisen pensasmaisen kasvutavan.

Kukat muistuttavat kärhön kukkia. Nuput avautuvat vihertävinä, mutta kukat muuttuvat vähitellen kermanvalkoisiksi. Todella viehättävä lajike.

Pieniä ilonaiheita

Kevään kukinta eteni niin vauhdikkaasti, että paljon meni ohi. Onneksi uudet kukat ovat nyt vuorossa. Vuorijumaltenkukassa on kaksi kukkavartta, joissa molemmissa on tällä hetkellä auki kolme ylintä kukkaa niin tiiviinä ryppäänä, että niistä on vaikea saada selkeää kuvaa.

Kartanopionin viimeinen kukka, hiukan on jo ränsistynyt raukka.

Tulikellukat sen sijaan availevat ensimmäisiä melkeinpä liian räiskyvän oransseja kukkia.

Paratiisililjat ovat myös aloittamassa kukintaa. Viime kesänä kitkin vahingossa näiden siementaimia, mutta onneksi huomasin virheeni ajoissa ja työnsin pienet sipulit takaisin multiin. Vieressä nousee useita taimia, jotka tuskin kukkivat vielä tänä vuonna, mutta näyttävät hyvinvoivilta.

Hempeän vaaleanpunaisen akileijan terälehtien kärjet vihertävät hauskasti.

Valkoinen korallikeijunkukka taitaa juuri nyt olla se suurin ilonaihe. Olen istuttanut sen kesällä 2015 ja pelkäsin sen jo kadonneen, koska kukkia ei näkynyt viime kesänä. Lehdet ovat ihan saman näköiset kuin vieressä kasvavalla tavallisella korallikeijunkukalla, joten pelkästään niistä ei voinut päätellä, että reunimmainen kasvi on tämä valkoinen muoto.

Sysiakileijan siemeniä tarjolla

Olen vuosia sitten hankkinut - muistaakseni vain - yhden sysiakileijan, Aquilegia atrata, taimen. Akileijat ovat tunnetusti kovia leviämään siemenestä ja nyt niitä on kokonainen penkillinen. Tuon penkin olin suunnitellut hävittäväni kokonaan jo aikoja sitten ja muut perennat onkin siitä poistettu. Paikalle olin ajatellut laittavani laatoituksen liuskekivestä tms. ja sen päälle pienen kahvittelu- paikan. Ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelman, oli paljaaksi jäänyt maanpinta täynnä akileijaa. Tässä on kasvanut jo muutaman vuoden ajan pelkkää sysiakileijaa ja ihmeen hyvin se on viihtynyt rutikuivassa ja paahteisessa kohdassa.

Sysiakileijan väriä voisi ehkä parhaiten luonnehtia sanalla musteensininen eli se on melkoisen tumma, mutta ei kuitenkaan musta tai tummanharmaa, mikä sanasta sysi tulee ainakin minulle ensimmäisenä mieleen. Tämä kuva ei muuten ole kovin hyvä, mutta ehkä siinä kukan väri tulee esiin paremmin kuin aloituskuvassa.

Tänään keräsin näistä akileijoista avautumassa olevia siemenkotia, sillä kesällä lupasin lähettää siemeniä Leena Lumille. Siemeniä riittää useammallekin ja voin lähipäivinä tarvittaessa kerätä niitä lisää. Lauantaina viimeistään hävitän ylimääräiset kukkavarret siemenkotineen, sillä en halua ziljoonaa uutta siementaimea.

Mikäli haluat tuoreita sysiakileijan siemeniä, laita kommenttia alle tai sähköpostia osoitteeseen marietta.suvipiha@gmail.com. Takuuta itämisestä tai 'sysimustasta' väristä en voi antaa, sillä ne ovat siementaimien siemeniä. Aina on siis mahdollista, että siemenen perimässä on mukana myös jotain toista akileijaa.

Jotain kukassa tänäänkin

Nyt on se aika kesästä, jolloin tuntuu, että mikään ei kuki pihalla. Jotain on kuitenkin kukassa, ainakin vuoriruusu, Rosa pendulina. Se kukkii yleensä kesäkuun puolivälin paikkeilla, mutta tänä vuonna myös sen kukinta on viivästynyt. Kukinta alkaa tosin olla loppuvaiheessa ja kukat ovat jo huomattavasti hailakampia kuin puhjetessaan.

Vaaleanpunainen pikkusydän jatkaa uskollisesti kukintaa pihalampun juurella ...

... ja valkoinen pikkusydän komppaa lähistöllä.

Valkoisen varjoliljan ensimmäiset kukat ovat avautuneet, mutta punaiset ovat vielä nupulla.

Valkoinen, vaiko sittenkin vihertävä, akileija availee kukkiaan marjapensaan edessä. Olen joskus kylvänyt pihaan vihertäväkukkaisen akileijan Aquilegia x hybrida 'Green Apples' siemeniä. Olisiko tämä sitä? Kukat eivät ole täysin auki, joten siemenpussin kuvan perusteella ei voi arvata. Muistelen kyllä kylväneeni myös valkoisen Nora Barlow -akileijan siemeniä, joten ...
edit: kukat ovat nyt täysin auki, ihan selvä 'Green Apples' 

Tämän väriyhdistelmän mukaisia akileijoja löytyy pihalla kahdesta melko etäällä toisistaan olevasta paikasta. Molemmat paikat ovat sellaisia, joihin en muista akileijoja istuttaneeni/kylväneeni. Voisiko todella olla niin, että molemmat ovat itsestään kylväytyneitä siementaimia? Minä en valita :)

Puhtaan sinistä akileijaa kasvaa myös siellä sun täällä ja ne taitavat suurimmaksi osaksi olla itsestään kylväytyneitä siementaimia.

Keltainen, vanhaa kantaa oleva päivänlilja kukkii runsaasti ja tuoksuu huumaavasti.

Korallikeijunkukkaa pionin edustalla. Pionin kukinta on myöhässä, sillä normaalisti se on täydessä kukassa juuri tähän aikaan ja nyt vasta nuppuasteella.

Mooseksenpalavapensaan ensimmäiset kukat hehkuvat auringossa.



Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun.

Juhannuskukkia

Tänä juhannuksena ei Suvipihassa kovin runsasta kukintaa ole, sillä moni normaalisti juhannuksen aikoihin kukkiva kasvi on jo ohittanut kukkavaiheen. Yksi valkoinen varjolilja on ilokseni avannut kukkansa, mutta punaiset ovat vasta nuppuvaiheessa. Juhannusaattona oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä. Ruokailimme pihalla ja illalla istuimme vielä parvekkeella 'perinteistä' juhannusglögiä nauttimassa, vaikka nyt sitä ei lämmikkeeksi olisi tarvinnut.

Tänään on ollut koko päivän pilvistä ja sadetta enteilevää, mutta vettä ei ole tullut paria pisaraa enempää. Grillaaminen onnistui, mutta pihalla ateriointi ei innostanut. Perinteinen juhannusruusu onneksi kukkii meillä juuri oikeaan aikaan.

Vuoriruusu on kukkinut jo useita viikkoja ja availee yhä uusia kukkia. Kukat ovat yksinkertaisia, mutta niitä on runsaasti ja ne ovat kauniin värisiä. Syksyllä pensasta koristavat kauniit kiulukat. Vuoriruusu on kovin elinoimainen ja se onkin juurivesojensa avulla levinnyt jo liian laajalle.

Korallikeijunkukka kukkii vielä nuppuisen pionin edustalla.

Vanhaa kantaa oleva ihanan tuoksuinen päivänlilja availee kukkiaan valamonruusun vieressä.

Valkoinen kesäpikkusydän, taustalla valkoista bellistä.

Tämä hempeän vaaleanpunainen akileija oli ainoa, joka soi minun kuvata itsensä tänään. Valkoiset akileijat ovat aivan liian haasteellisia minun pienelle pokkarilleni ;)




Edit: 
Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin Keskikesän kukkailotteluun. 

Suvi suloinen

Eilen ja tänään on Suomen suvi ollut suloisimmillaan ja omenapuu kukkii viimein meilläkin.

Sää on vähitellen viilenemässä, mutta nautitaan nyt täysillä. Vaaleanpunainen kielo kukkii ja tuoksuu huumaavasti, vaikka kukat tahtovatkin vielä jäädä lehtien peittoon.

Sysiakileija on valloittanut yhden kukkapenkin, jota olen jo muutaman vuoden ajan ollut hävittämässä. Tällä hetkellä näky on niin upea, että penkki saa toistaiseksi olla rauhassa.

Arovuokko jaksaa hehkua edelleen.

Koristeomenapuun kukintaa kesätaivasta vasten.

In the green

Lumikellojen jakamisessa ja istutuksessa on kaksi eri koulukuntaa. Toiset sanovat, että lumikelloja ei saa häiritä kasvukaudella, vaan jakaminen ja uudelleenistutus tulisi tehdä sipulien ollessa lepotilassa eli loppukesästä tai alkusyksystä. Toisten mukaan sipulit tulisi siirtää 'in the green' eli silloin kun lehdet ovat vielä näkyvissä ja kiinni sipulissa. Tämä tapa sopii hyvin kotipuutarhassa tapahtuvaan kasvustojen jakamiseen, sillä lehtien näkyessä sipulit ovat helposti löydettävissä.

Kaivoin tänään pois marjakuusen vierestä liikaa levinnyttä jättipoimulehteä. Silloin huomasin vieressä olevan puistolumikelloryppään, joka kukki heikosti tänä keväänä. Syynä saattoi tietenkin olla viime talven poikkeukselliset olosuhteet, mutta epäilin, että syynä oli liian tiheäksi päässyt kasvusto. Asia varmistui kun kaivoin ryppään ylös, sillä siinä oli monen kokoisia sipuleita vieri vieressä, limittäin ja lomittain. En muista, kuinka monta sipulia olen siihen kohtaan joskus istuttanut - ehkäpä kymmenkunta - mutta ihan kiitettävästi ne olivat lisääntyneet. Erottelin sipulit toisistaan, kastelin kasvualustan, joka on nyt noin viisinkertainen entiseen verrattuna, ja tökin sipulit maahan. Yritin laskea sipulit ja jossain vaiheessa sekosin laskuissa, mutta niitä oli melkein kaksi sataa. Tuon yllä olevan kuvan otin ennen kuin olin lisännyt uutta multaa sipuleiden ja paljastuneiden marjakuusen juurten päälle. Harmitti hiukan, kun en ollut hoksannut ottaa kuvia aiemmista vaiheista.

Tähän loppuun vielä muutama kukkakuva. Akileijat aloittelevat kukintaa. Ensimmäisenä kukkaan on ehtinyt näissä kuvissa oleva kauniin sininen yksilö, jolla on hiukan valkoista teriössä. Luulen sen olevan alppiakileija - ainakin muistelen sellaisen joskus istuttaneeni.

Tres chic

Tämä liljakukkainen tulppaani on todellakin nimensä mukainen eli 'Tres chic'. En ole muutamaan vuoteen istuttanut tulppaaneita, sillä en jaksa hoitaa niitä asiaan kuuluvalla tavalla eli nostaa maasta ja istuttaa uudelleen syksyllä. Sen takia ne taantuvat eikä toisena keväänä nouse kuin lehtiä tai ehkä pari surkastunutta tulpuntekelettä. Viime syksynä ihastuin tähän kaunottareen ja ostin muutaman irtomyynnissä olleen sipulin. Taimimyymälän kyltin mukaan tämä tulppaani lisääntyy sivusipuleista, mutta vaikka se ei sitä tekisikään tai koskaan kukkisi uudestaan, se on tämän kevään kukinnalla lunastanut paikkansa kuutamopenkissäni.

Pitäisikö tätä nyt kutsua esikkopuutarhaksi? Tässä kasvaa kolmen eri sävyisiä kevätesikkoja, keltaisia sekä vaaleamman ja tummemman oransseja. Ne ovat kaikki siementaimia, osa juuri tälle paikalle kylväytyneitä, osa nurmikolta pelastettuja ja siirrettyjä. Niiden seuraan, tuohon kuvan alaosaan, istutin keskiviikkona Taimitorilta ostamani Primula urumiensiksen.

Valkovuokko 'Green Fingers' pääsi isomman serkkunsa eteen. Aika raukalta hän siinä näyttää, varsinkin kun toiset ovat kookkaampia kuin yleensä, mutta eiköhän ensi keväänä jo tämä pikkuinenkin ole jo ihan reippaan kokoinen ja ehkä kukkiakin on useampia.

Himalajanjalkalehti pääsi suikeroesikoiden, keltakoiranhampaan ja valkovuokkojen seuraan. Toivottavasti paikka on hälle mieluinen!

Keskiviikon hankinnoista neljäs eli pensaskärhö Clematis recta 'Purpurea' pääsi aluksi ruukkuun kasvamaan hiukan suuremmaksi ennen lopulliselle paikalle istuttamista ja tuo paikkakin on edelleen mietinnässä.

Lopuksi vielä hiukan pihan muuta kukintaa viikon varrelta.

Vuorenkilven yksittäiset kellokukat ovat tosi kauniita. Kukinnot ovat kokonaisuutena melkoisen massiivisia ja niitä vain turhan harvoin tulee tarkasteltua lähietäisyydeltä.

Yksi sininen akileija on kukassa. Olen näille paikkeille - muistaakseni - istuttanut joskus alppiakileijan. Tämä saattaisi olla siementaimi, sillä valkoista on keskustassa melko niukasti ja ulompien terälehtien kärjet punertavat ihan selvästi.  Kaunis kukka kuitenkin on.

Valkoinen kirjopikarililja ja keltareunapikarililja

Kesäpikkusydän

Suven suloisuutta

Juhannuksena oli suvi suloisimmillaan - niin kuin kuuluu ollakin. Tämän viikon alku on puolestaan palauttanut maan pinnalle ja antanut muistutuksen Suomen suven toisesta puolesta. Vielä on kesää jäljellä, joten eiköhän tässä suven kauniimmasta ja lämpöisemmästäkin puolesta päästä nauttimaan, ehkä jo ensi viikonloppuna.

Jonkin verran kuvasin pihassa. Osa kuvista onnistui, niitä tässä ilman sen suurempia selvityksiä. Osa jäi taas valitettavasti epäselviksi tai kukkaset niissä eivät olleet edukseen. Esimerkiksi siniset akileijat, joita pihassani on monenmoisia, eivät olleet halukkaita yhteistyöhön minun ja kamerani kanssa! 

Siperiankurjenmiekat

Vuorikaunokki

Vuoriruusu aloittelee kukintaa

Akileijoja

Nora Barlow akileijan jälkeläinen

Japaninruusukvitteni

Kultatyräkki

Lemmikkejä likusterisyreenin juurella