keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Suven suloisuutta


Juhannuksena oli suvi suloisimmillaan - niin kuin kuuluu ollakin. Tämän viikon alku on puolestaan palauttanut maan pinnalle ja antanut muistutuksen Suomen suven toisesta puolesta. Vielä on kesää jäljellä, joten eiköhän tässä suven kauniimmasta ja lämpöisemmästäkin puolesta päästä nauttimaan, ehkä jo ensi viikonloppuna.

Jonkin verran kuvasin pihassa. Osa kuvista onnistui, niitä tässä ilman sen suurempia selvityksiä. Osa jäi taas valitettavasti epäselviksi tai kukkaset niissä eivät olleet edukseen. Esimerkiksi siniset akileijat, joita pihassani on monenmoisia, eivät olleet halukkaita yhteistyöhön minun ja kamerani kanssa! 


Siperiankurjenmiekat


Vuorikaunokki


Vuoriruusu aloittelee kukintaa


Akileijoja


Nora Barlow akileijan jälkeläinen


Japaninruusukvitteni


Kultatyräkki


Lemmikkejä likusterisyreenin juurella



perjantai 22. kesäkuuta 2012

Juhannuksen kielot


Näiden kielojen kera toivotan kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista juhannusta.

Tämän kimpun vein äidille juhannustervehdyksenä. Hänellä oli kieloja hääkimpussaan joulukuussa 1952. Tässä on omalta pihalta poimittuja valkoisia ja vaaleanpunaisia kieloja. Lehtien vesipisarat ovat jääneet pesuvedestä, sillä ne olivat niin siitepölyn tahrimia, että niitä täytyi hiukan siistiä.

Kielo on minulle SE juhannuskukka. Luultavasti ihan lapsuuden peruja, sillä äiti poimi aina pienen kimpun kieloja juhannuspöytään. Nykyisin minä tuon hänelle kieloja juhannuksen ja joulun aikoihin. Ihana tuoksu tulee jo muutamasta kukkasesta!


keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Neiti kesäheinä








 


Tässä on meidän kesäneito,
se loikoo ruusunkukassa,
se lukee poutapilvien reitit
ja aurinko pesii sen tukassa.

                -  Johanna Venho



Suloinen sunnuntailapsi, terhakka ja pippurinen tytär syntyi tyttärelle muutama päivä sitten. Kuvassa tulevan kummitädin onnittelukukkaset sekä kortin runo.
 




perjantai 15. kesäkuuta 2012

Alppiruusuja ja vastauksia


Tänään vierailin Haagan Alppiruusupuistossa. Olen jo useita vuosia halunnut käydä siellä juuri näin kesän alkupuolella, mutta aiemmin ei ollut ole tilaisuutta. Nyt kun asun osittain pääkaupunki-seudulla, ei ole enää mitään tekosyytä jättää käyntiä väliin. Lomallakin olen, joten pääsin kiertelemään puistossa aamupäivällä, jolloin siellä ei ollut suurempaa tungosta.


Aivan mielettömän upea paikka se onkin. Alueella kasvaa tuhansia alppiruusuja, joista ensimmäiset on istutettu vuonna 1975 tutkimustarkoituksessa. Tämän jalostusohjelman ansiosta meillä on tarjolla ilmastoomme sopeutuneita lajikkeita. Paikka on ainutlaatuinen myös siinä mielessä, että vaikka se on kasvinjalostuksen tutkimusaluetta, puisto on myös koko ajan ollut avoinna yleisölle.


Keväällä 2006 Alppiruusupuistoa on laajennettu istuttamalla tuhansia, uusia keltaisia alppiruusuja sekä puistoatsaleaa. Myös nämä taimet ovat osa laajempaa risteytysaineistoa.

Kukkaloisto on juuri nyt parhaimmillaan. Osalla kasveista kukinta oli jo loppupuolella ja osa vasta availi nuppujaan, mutta suurin osa oli täydessä loistossa. Lämmin sää varmasti nopeuttaa kukkien kuihtumista, joten kannattaa olla nopea, mikäli tämän kesän kukkaloistosta haluaa nauttia.


Puiston reuna-alueella kasvaa myös kotimaista alppiruusun sukulaista suopursua, kuulemma ihan luonnonvaraisena. Alueella kukki luonnonkasveista ainakin myös hilla (lakka) sekä metsätähti ja paikoin mustikan varvut kasvoivat rehevänä.


Paikka on aivan uskomaton. Usean hehtaarin alueella alppiruusut kasvavat metsänä ja osa on niin korkeita, että ei uskoisi Suomessa sellaisia olevan (huom: en ole käynyt Arboretum Mustilassa). 


Ja sitten niihin vastauksiin





Sain yhdentoista kysymyksen haasteen Viherpiiperrystä sun muuta -blogin  Katjalta jo useita viikkoja sitten. Vaikeita kyseli hän, mutta se ei ole syynä hitaaseen vastaamiseen, vaan muutoin on vain aina jäänyt. Yritän nyt vihdoin kuitenkin vastauksia rustailla. 

Ja aina väliin lisää alppiruusukuvia.


1. Puuttuuko elämästäsi jotakin? Mitä ajattelisit sen olevan?
    - en koe niin, että jotain puuttuisi; olen saanut elämältä niin paljon että enempää en uskalla vaatia, mutta vastaan toki otan kaiken vielä eteen tulevan

2. Mikä inspiroi ja innostaa sinua puutarhanhoidossa?
    - kasvatan kauneutta eli silmää miellyttävät näkymät ja tietenkin kasvun ihme itsessään

3. Mitä sellaista osaat nyt, mitä et vielä vuosi sitten osannut?
    - ainakin blogia olen oppinut pitämään ja siis monia tietsikka-asioita siihen liittyen 

4. Millä kolmella sanalla kuvailisit puutarhaasi nyt?
   - runsas, luonnonmukainen ja villiintymässä oleva

5. Onko sinulla erityistaito, josta olet ylpeä?
    - ei tule ainakaan mieleen mitään erityisen poikkeuksellista taitoa

6. Onko sinulla paljon ystäviä?
    - myös ystävien suhteen olen sitä mieltä, että laatu korvaa määrän


7. Jos saisit elää uusiksi jonkin elämäsi päivän, niin mikä se olisi?
    - jokainen päivä on ainutkertainen enkä tahtoisi mitään niistä uusiksi ottaa - ainahan on myös se riski, että aika on kullannut muistot ja uusinta olisikin pienoinen pettymys ;) 

8. Oletko pihassasi jättänyt tekemättä jotain mistä olet sinne haaveillut? Miksi?
    - on monia asioita ja kasveja, joista olen pihaani haaveillut, mutta tilanpuutteen, kasvuolosuhteiden tms. takia en ole toteuttanut - huvimaja, pihalampi, ruusutarha, yrttitarha jne. - ehkä jonkin niistä vielä toteutankin

9. Paras kuulemasi vitsi?
    - olen surkea vitsinkertoja, koska en koskaan muista niitä oikein - eiku - eli siis paras että en edes yritä

10. Kolme lempielokuvaasi?
      - lempielokuvia en osaa luetella, mutta muutaman suosikkinäyttelijän voin mainita - esim. Dustin Hoffman ja Meryl Streep - ja kaikki heidän elokuvansa katson koska tahansa myös toiseen kertaan ja kolmanteen ja ...

11. Puutarhasi häpeäpilkku?
      - ainakin pihapolun kohta, jossa varjoyrtti rönsyää turveharkkoreunuksen yli lähes polun puoliväliin saakka  - ehkä tänä kesänä vihdoin sen raivaan ja silloin löytyy pistokkaita kaikille kiinnostuneille



keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Arvontavinkki


 




Heidi-Maarian Perennapuutarhurin blogissa on arvonta. 

Palkintona on perennakaunottaren eli kartanopionin taimi. Arvonta on voimassa maanantaihin 18.6. saakka.

Kartanopioni on tillipionin ja kuolanpionin risteytymä. Korkeavartisen kasvin kirkkaanpunaiset kukat ilmestyvät kesäkuun alkupuolella. Kasvin lehdet ovat tillimäiset ja koristeelliset.




sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Orvokit



Orvokki on yksi ikiaikaisista suosikkikukistani. Eniten minua viehättävät pienikukkaiset luonnonlajikkeet. Englannin kielessä näistä käytetään nimeä 'Viola', kun taas suurikukkaiseksi jalostettuja viljelylajikkeita kutsutaan nimellä 'Pansy'. Tosin tarhaorvokki kuuluu samaan Viola-sukuun ja suomen kielessä orvokki on orvokki koosta riippumatta.

Perjantaina minulle saapui lähetys Heidi-Maarialta Harjunpään Taimistolta. Paketissa oli puoli tusinaa terhakkaa purppuraorvokin, Viola adunca (labradorica), taimea. Tässä taimiston nettikaupan luonnehdinta lajikkeesta:   Purppuraorvokilla on tummanpunertavasävyiset lehdet. Tämä pikku orvokki tulee myöhään pintaan ja se kannattaa istuttaa suojaisaan paikkaan hiekkapitoiseen multamaahan. Se sopii esim. maanpeitekasviksi pensaiden alustoille, koska sillä on kaunis peittävä lehdistö. Leviää melko nopeasti. 

Harjunpään perennantaimia on myynnissä oman taimiston lisäksi myös joissakin pohjalaisissa taimimyymälöissä ja verkkokaupan kautta niitä toimitetaan kätevästi Matkahuollon lähelläpakettina Lähikauppaan. Ja kuten kuvasta näkyy, taimet olivat selviytyneet matkasta hyväkuntoisina.

Tämä ihana pikkuorvokki kukkii pienin sinisin kukin ja parissa taimessa oli jo muutama nuppukin. Lehdistö on kyllä kaunis ja koristeellinen ilman kukkiakin! Pari pikkutaimea istutan kesän ajaksi ruukkuun ilahduttamaan parvekkeen vähiten paahteiseen kohtaan. Syksyllä istutan nekin toisten seuraan pihalle, jossa talvehtiminen on varmempaa.

Kuvassa pikkutaimien seurana on ruusunnuppupelargoni 'Mary', joka on lähtenyt hyvin kasvuun, sekä toinen orvokki-ihanuus, riippaorvokki, Viola hederacea. Sitä myydään Suomessa kesäkukkana, mutta se on itse asiassa monivuotinen. Riippaorvokki on kotoisin Australiasta eikä kestä pakkasta lainkaan. Sen sijaan sen voi talvettaa pimeässä kellarissa tai paremman talvettamispaikan puutteessa viileällä ikkunalla. Oma orvokkini on nyt selvinnyt kahden talven yli ikkunalaudalla. Versot kuivuivat ja se ränsistyi melko huonokuntoiseksi, mutta kasvaa nyt jo melko rehevänä. Pari pikku kukkaakin on jo auennut. Kesän aikana versot venyvät yli metrin pituisiksi. Ne lienevät oikeastaan rönsyjä, joilla orvokki kotimaassaan leviää, sillä nivelkohdissa näkyy pieniä juurenalkuja. Kukkia riittää pitkälle syksyyn, mikäli pakkaskelit eivät yllätä.