Orvokkini

Tänään vihdoin hain parvekkeelle orvokkeja. Niitä olen etsiskellyt jo jonkin aikaa ja muutama päivä sitten näinkin läheisen kukkakaupan edustalla ihania pikkuorvokkeja. Silloin en niitä ehtinyt pysähtyä ostamaan ja toisena päivänä liike oli jo kiinni sinne ehdittyäni. Tänään vihdoin olin ajoissa asialla ja onneksi jäljellä oli vielä muutama haluamiani värejä. Toiset ovat hempeän vaaleankeltaisia ja toiset samettisen musteensinisiä. Ne sopivat mielestäni kauniisti toisiinsa. Kukkaset ovat tuossa kuvassa vielä hiukan rähjäisen näköisiä istutuksen jäljiltä, mutta toipunevat muutamassa päivässä.

Riippaorvokki on talvehtinut hyvin. Se on viettänyt talviajan lattialla parvekkeen oven edessä. Se on viilein ja valoisin paikka, mikä tarjolla on ja orvokki tuntui viihtyvän siinä hyvin. Säilyi vihreänä ja vehreänä läpi talven. Mitä nyt pari kertaa hiukan kuivaa rupsahti, kun jäi liian vähälle kastelulle. Reippaasti se on kuitenkin kasvuun lähtenyt ja yksi suloinen kukkakin on jo ilmestynyt. Tässä kuva ja juttua viime vuodelta.

Minä olen hiukan pohtinut tuon riippaorvokin suomenkielistä nimeä viime aikoina. Tieteellinen nimi on Viola hederacea ja sitä myytiin tuolla riippaorvokin nimellä. Riippaorvokiksi myös Sari W. kutsuu kukkasta omassa jutussaan ja samaa nimitystä olen nähnyt muissakin blogeissa.

Selailin Karin Berglundin Unelmien kotipuutarha -kirjaa, joka on viitisentoista vuotta vanha. Siinä tätä orvokkia kutsutaan nimellä murattiorvokki. Onkohan suomenkielinen nimitys muuttunut jossain vaiheessa vai liekö kyseessä käännösvirhe. Koetin etsiä ruotsinkielistä nimeä ja löysin kaksi nimitystä 'murgrönsviol', siis murattiorvokki, ja 'ampelviol'. 

Orvokit

Orvokki on yksi ikiaikaisista suosikkikukistani. Eniten minua viehättävät pienikukkaiset luonnonlajikkeet. Englannin kielessä näistä käytetään nimeä 'Viola', kun taas suurikukkaiseksi jalostettuja viljelylajikkeita kutsutaan nimellä 'Pansy'. Tosin tarhaorvokki kuuluu samaan Viola-sukuun ja suomen kielessä orvokki on orvokki koosta riippumatta.

Perjantaina minulle saapui lähetys Heidi-Maarialta Harjunpään Taimistolta. Paketissa oli puoli tusinaa terhakkaa purppuraorvokin, Viola adunca (labradorica), taimea. Tässä taimiston nettikaupan luonnehdinta lajikkeesta:   Purppuraorvokilla on tummanpunertavasävyiset lehdet. Tämä pikku orvokki tulee myöhään pintaan ja se kannattaa istuttaa suojaisaan paikkaan hiekkapitoiseen multamaahan. Se sopii esim. maanpeitekasviksi pensaiden alustoille, koska sillä on kaunis peittävä lehdistö. Leviää melko nopeasti. 

Harjunpään perennantaimia on myynnissä oman taimiston lisäksi myös joissakin pohjalaisissa taimimyymälöissä ja verkkokaupan kautta niitä toimitetaan kätevästi Matkahuollon lähelläpakettina Lähikauppaan. Ja kuten kuvasta näkyy, taimet olivat selviytyneet matkasta hyväkuntoisina.

Tämä ihana pikkuorvokki kukkii pienin sinisin kukin ja parissa taimessa oli jo muutama nuppukin. Lehdistö on kyllä kaunis ja koristeellinen ilman kukkiakin! Pari pikkutaimea istutan kesän ajaksi ruukkuun ilahduttamaan parvekkeen vähiten paahteiseen kohtaan. Syksyllä istutan nekin toisten seuraan pihalle, jossa talvehtiminen on varmempaa.

Kuvassa pikkutaimien seurana on ruusunnuppupelargoni 'Mary', joka on lähtenyt hyvin kasvuun, sekä toinen orvokki-ihanuus, riippaorvokki, Viola hederacea. Sitä myydään Suomessa kesäkukkana, mutta se on itse asiassa monivuotinen. Riippaorvokki on kotoisin Australiasta eikä kestä pakkasta lainkaan. Sen sijaan sen voi talvettaa pimeässä kellarissa tai paremman talvettamispaikan puutteessa viileällä ikkunalla. Oma orvokkini on nyt selvinnyt kahden talven yli ikkunalaudalla. Versot kuivuivat ja se ränsistyi melko huonokuntoiseksi, mutta kasvaa nyt jo melko rehevänä. Pari pikku kukkaakin on jo auennut. Kesän aikana versot venyvät yli metrin pituisiksi. Ne lienevät oikeastaan rönsyjä, joilla orvokki kotimaassaan leviää, sillä nivelkohdissa näkyy pieniä juurenalkuja. Kukkia riittää pitkälle syksyyn, mikäli pakkaskelit eivät yllätä.

Pikkuinen parveke

Työni vuoksi joudun jatkossa asumaan viikot toisella paikkakunnalla. Siispä minulla on nyt kakkosasunto, jossa on lasitettu parveke. Sormia jo syyhyttää suunnitellessani mitä kaikkea kivaa siellä kasvattelen. Minulla ei aiemmin ole vastaavaa paikkaa ollut, mutta kadehtien olen joskus seurannut sellaisen suomaa pitkää kasvatuskautta.


Tämän viikonlopun ajan olen hommaillut muuttoa eli järjestellyt kakkoskotia kuntoon. Pikku hiljaa alkavat tavarat olla paikoillaan ja näyttäisi siltä, että olen muistanut pakata mukaan suunnilleen kaiken välttämättömän. Pieniä hankintoja on tietenkin täytynyt tehdä täällä päässäkin ja ostosreissulla eilen lähti mukaan myös ensimmäinen parvekkeen piristys.

Helmililjat tuovat minulle kevään. Poikani on syntynyt 29 vuotta sitten maaliskuussa ja ristiäiset olivat huhtikuun alussa, minun syntymäpäivänäni. Kastepöydän koristeena meillä oli helmililjoja. Ehkä juuri siitä syystä ne minulle rakkaiksi ovat muodostuneet.