Kaikkialla kukkii

Palasimme eilen kotiin vierailtuamme lasten perheiden luona pääsiäisen ajan ja ilokseni saatoin todeta, että kaikkialla kukkii eikä mitään tärkeää ole mennyt ohi. Kevätlumipisara näyttää vihdoin kotiutuneen, sillä kukkia on enemmän kuin koskaan. Joissakin kukissa on keltainen täplä, toisissa se on vihreä ja yksi on tehnyt kaksi kukkaa samaan varteen.

Onneksi istutin sahramin mukuloita viime syksynä runsaasti, sillä puput parturoivat varhaisimmin nousseet kasvustot melkein kokonaan. Nämä valkoiset ja keltaiset säilyivät ainakin tänä keväänä lähes koskemattomina, joten kukkivat toivottavasti myös tulevina keväinä.

Nämä violetin väriset ovat jäänteitä vuosien takaisesta runsaasta kasvustosta, joka lähes katosi, mutta näyttää pikku hiljaa elpyvän.

Valkoisia, vaaleanpunaisia ja sinisiä kevättähtiä sekä muutama sekaan kylväytynyt sininen scilla.

Muutama sininen idänsinililja värittää pääosin valkoisten scillojen ryhmää. Monia vuosia kesti ennen kuin scillat levisivät kunnolla, mutta nyt niitä kasvaa lähes kaikkialla, myös nurmikolla.

Sinivuokot leviävät muurahaisten kuljettamista siemenistä ja niitä putkahtelee esiin eri puolilla pihaa. Tässä kuvassa on unkarinsinivuokon jälkeläinen.

Tässä kohdassa lumikellojen kukinta on ohi ja nyt on vuorossa valkovuokko. Toisaalla valkovuokot ovat vasta nupulla ja paikoin ei vielä näy edes lehtiä. Kevätkukinta menee usein ohi aivan liian nopeasti, joten erilaisten kasvupaikkojen ansiosta sen pidentäminen onnistuu edes hiukan.

Kevätiloa

Täälläkin on kevät, lumikellot kukkivat, tai ainakin osa niistä. Eilen illalla kotiin tullessani olin kyllä hiukan yllättynyt lumen määrästä. Lunta ei pääkaupunkiseudulla enää juurikaan ole, joten kuvittelin kaiken jo täältäkin sulaneen. Ollaanhan noin 400 kilometriä pohjoisempana ja täällä on viime viikkoina tullut vielä lisääkin lunta, joten piha on vielä suurimmalta osaltaan lumen peitossa. Toki tämän päivän keväinen lämpö ja auringonpaiste ovat vauhdilla sulattaneet kinoksia.

Pihan lämpöisimmässä nurkkauksessa kukkii jo näin iso rypäs kerrannaiskukkaisia lumikelloja.

Nämä tavalliset puistolumikellot kasvavat aivan noiden kerrannaisten vieressä, mutta ne ovat vasta nupulla. Olen ennenkin tehnyt sen havainnon, että kerrannaiset ovat aikaisempia, vaikka olen usein nähnyt päinvastaisia kommentteja. Lumikelloajikkeiden aikaisuus kyllä vaihtelee, mutta kasvupaikka vaikuttaa mielestäni kuitenkin eniten. Lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa lumikellot ovat jo kukassa, mutta toisaalla saman lajikkeen yksilöt tuskin kurkistelevat maan pinnalle.

Valkoiset idänsinililjat ovat tässä kohdassa jo nupulla ...

... samoin sinivuokko ...

... ja toinenkin.

Kesälumipisaran eli suvikellon versot ilahduttavat, sillä viime kesänä ne eivät kukkineet ja pelkäsin niiden kadonneen kokonaan.

Lumikelloja siellä, lumikelloja täällä, lumikelloja lähes kaikkialla ...

... mutta varsinainen ilopilleri on tämä ensimmäinen kukassa oleva talventähti.




PS  Osallistun tällä postauksella Kukkailotteluun Mansikkatilan mailla -blogissa

Suven suloisuutta

Suven suloisuudesta ei tänä kesänä ole paljon päästy nauttimaan, ainakaan jos sillä tarkoitetaan lämpöisiä poutapäiviä. Tänään, perinteisenä juhannuspäivänä, on todella harmaa ja sateinen päivä. Tämän vuoden kalenterinmukaisena juhannuksena oli onneksi hiukan kauniimpi sää.

Suven suloisuutta löytyy kuitenkin sekä pensaiden että muiden kasvien kukinnasta. Juhannuksen mökkimatkan varrella ihailin syreenien ylenpalttisen runsasta kukintaa. Myös omalla pihalla kukkii suloisesti valkoinen lajikkeeltaan tuntematon syreeni ja perinteinen violetti pihasyreeni.

Alppiruusuista Helsinki University on täydessä kukassa. Nuppuja näytti olevan vähän, mutta melko paljon on kukkia kuitenkin ilmaantunut. 

Suloiset suvikellot eli kesälumipisarat. Tämä on yksi suosikeistani ja olen istuttanut uusia sipuleita eri paikkoihin useina vuosina. Löytyiköhän nyt vihdoin sopiva paikka, vai onko vain tämä viileänkostea alkukesä ollut otollinen kukinnan suhteen? Tai ehkä ostamani sipulit olivat nyt edellisiä hyvä- kuntoisempia, sillä kaikki uudet sipulit ovat tehneet useita kukkia, yhdessä varressa niitä on peräti neljä.

Muutama juhannusviikolla kuvattu, mutta julkaisematta jäänyt suloinen kukkakuva vielä loppuun. Valkoinen särkynytsydän ja tulppaaneja kuupuutarhapenkissä. Lemmikki kylväytyy minne haluaa ja harmi kyllä ainoastaan osa kukista on valkoisia. Olen kuitenkin antanut myös näiden sinisten kasvaa paikalla toistaiseksi ja kitken ne vasta kukinnan jälkeen kasvuston ränsistyessä.

Ainoastaan yksi anatolianpikarililja kukki tänä vuonna tai oli kukassa viime viikolla. En nyt muista niiden kukinnan aikataulua tarkemmin eli voihan uusia nousta vielä myöhemminkin. Toivottavasti, sillä kukka on todella kaunis. 

Kesälumipisara eli suvikello

Leucojum aestivum 'Gravetye Giant'

Kesälumipisara, aiemmalta nimeltään suvikello, on mielestäni yksi kauneimmista sipulikukista. Lumipisarat ovat hiukan kranttuja kasveja. Varsinkin kevätlumipisaran (Leucojum vernum) sipulit kuivuvat herkästi, joten niiden kasvuunlähtö ei ole varmaa, vaikka sattuisi sipuleita jostain löytämäänkin. Kesälumipisaran lajiketta Gravetye Giant on melko hyvin saatavilla. Sen sipulit ovat kookkaampia, joten ne kestävät myyntipakkauksessa hiukan paremmin. Saattaa kuitenkin olla, että sipulit kasvattavat alkuvuosina ainoastaan lehtiä ja kukkivat vasta paikalle kotiuduttuaan.

Kesälumipisaran pienehköt kukat nousevat lähes puolen metrin korkeuteen. Piti ottaa yksi kuva, jossa nuo mittasuhteet paljastuvat. Useinmiten kuvaan osuvat vain nuo ihanat kellokukat.

Tässä yksi lähikuva kukista vanhimmassa suvikellokasvustossani. Kuva on vuodelta 2012 jolloin kukkavarsia oli kuvien mukaan kolme, tänä vuonna niitä on neljä. Tämä kasvusto näyttää viimein vakiintuneen paikalleen ja jopa leviävän pikku hiljaa. Lumipisarat vaativat kasvurauhaa eivätkä pidä jakamisesta, siirtämisestä tai muusta häirinnästä. Ne viihtyvät parhaiten mättäinä kosteahkossa ja multavassa maassa.

Toisessa kohdassa, johon sipulit olen istuttanut kaksi tai kolme vuotta sitten, kukinta on vasta alkamassa. Yksi kukkanen on avautumassa vielä melko matalan varren päässä, mutta se kasvaa korkeammaksi kukinnan edistyessä. Istutin myös viime syksynä lisää suvikellon sipuleita, sillä haluan niitä moneen paikkaan. Luulin, että uusista sipuleista ei yksikään kuki vielä tänä vuonna, mutta ilokseni huomasin myös siellä yhden vielä melko matalan kukkavarren ja sen päässä suojuslehden alla pilkottavan nupun. Ihanaa!

Valkoinen

Paljon valkoista on tällä hetkellä kukassa Suvipihalla. Tässä tämän päivän kuvasatoa.
Yllä runoilijannarsissi, Narcissus poëticus 'Actaea'.

Tässä pienehkö valkoinen narsissi, jolla on hauskasti kaksi kukkaa samassa varressa.

Kesälumipisaran (Suvikellon) kukkia löytyy jo kolmesta eri paikasta. Tätä suosikkiani taidan istuttaa taas syksyllä pariin uuteen kohtaan.

Metsätähti kukkii alppiruusun alla 'metsäpuutarhassa'.

Kerrannaiskukkainen valkovuokko 'Vestal' kukkii edelleen.

Arovuokko

Tuoksumatara

Tuoksuorvokki

Kirsikka

Kriikuna

Koristeomenapuu

Viikonlopun ilonaiheita

Viileänä pysytellyt kevät on onnekseni pidentänyt kevätkukkien kukintaa, joten mitään en parin viikon poissaolon aikana menettänyt. Viime viikonloppuna pääsin niitä ihailemaan ja löysin monta ilonaihetta. Kesälumipisara (ent. suvikello) näyttää vihdoin asettautuneen kasvupaikalleen, sillä kukkavanoja oli enemmän kuin ennen ja osassa myös enemmän kukkia kuin aiempina vuosina.

Viime syksynä kaivoin posliinihyasintin sipuleita aiemmin istuttamieni suikeroesikoiden väleihin. Yhdistelmä on juuri sellainen kuin toivoinkin, sillä kukkien pastellinsävyiset värit sointuvat hyvin keskenään. Muutamassa vuodessa esikot leviävät niin, että maan pinta on kokonaan peitossa ja posliinihyasintit nousevat kasvuston keskeltä.

Valkovuokko 'Robinsoniana' oli täydessä kukassa. Kukat ovat tänä vuonna uskomattoman kookkaita. En muista, että ne koskaan olisivat olleet yhtä suuria.

Kerrannaiskukkainen valkovuokko 'Vestal' on myös avannut kukkansa.

Helmililjoja olen istuttanut lisää melkein joka vuosi. Keväällä ruukussa ostetut istutan puutarhaan kukinnan loputtua ja syksyllä kaivan uusia sipuleita maahan. Tässä hauskasti kaksivärinen lajike.

Ja sitten vielä oikein superilonaihe, pikkiriikkisiä valkoisen varjoliljan alkuja. Toissa syksynä kylvin siemeniä rasiaan, joka oli talven ja seuraavan kesän ulkosalla. Viime syksynä rasiassa näkyi pieniä 'itujuuria' ja päätin kipata sisällön kartiovalkokuusen juurelle. Nyt sieltä nousee minipieniä lehtiä, jotka kasvavat minipienestä sipulista. Kokovertailuna voi käyttää taustalla kasvavan lemmikin lehtiä.

Versoja, nuppuja ja kukkia

Kesälumipisara on avannut ensimmäiset kukkansa. Kukkavarret ovat vielä melko matalia, myöhemmin ne nousevat selkeästi lehdistön yläpuolelle.

Lumipisarat (Leucojum) saivat muutama vuosi sitten uuden suomalaisen nimen. Minä edelleen ajattelen tätä kukkasta mieluummin Suvikellona.

Keltavuokosta onnistuin vihdoin nappaamaan kunnollisen kuvan :)

Kerrannaiskukkaisen valkovuokon vielä nupullaan olevaa kasvustoa. Vuosia sitten tilasin näitä jostain. 'Vestal' oli heillä uutuuskasvi, jota kukin sai ostaa vain yhden maavarren palasen. Siitä se on pikku hiljaa lisääntynyt ja näitä kasvaa minulla jo useassa paikassa.

Valkokukkaisen kirjopikarililjan nuput kumartelevat hauskasti ennen kukkaan puhkeamistaan.

Varjoliljan siementaimia nousee vähän siellä sun täällä, tässä akileija on kylväytynyt ihan viereen. Kovasti toivon, että ainakin osa niistä on valkoisia, mutta tämän kukintaa täytynee odottaa vielä muutama vuosi.