Keltainen

Viime syksynä istuttamieni tähtilumikellojen joukosta paljastui kiva yllätys - keltainen yksilö - ja tänään onnistui myös sen kuvaaminen. Lumikellon ylempi täplä on selkeästi keltainen, alempi lähinnä limenvihreä. Takana kasvava lumikello on myös hiukan kellertävä, mutta ehkä kuitenkin hiukan vihertävämpi.

Uusia lumikellokasvustoja paljastuu lumipeitteen väistyessä. Tässä ruusupensaiden alla kasvaa lähinnä kerrannaiskukkaista puistolumikelloa 'Flore pleno'.

Kelloja ruukkuun

Nostin lumikelloja sisälle ruukkuun. Sain tähän vinkin jo monta viikkoa sitten Eva Robildin Facebook-sivulta ja tänään vihdoin uskalsin kokeilla onnistunko kaivamaan ne ylös ilman että varret irtoavat sipuleista. Sisällä nuput aukesivat nopeasti ja tuoksuvat miedosti. Istutan sipulit myöhemmin keväällä takaisin pihalle sellaiseen kohtaan, jossa lumikelloja ei vielä kasva.

Tässä nurkkauksessa on lumikellojen kasvu parhaassa vauhdissa. Siinä kasvaa takaosassa sekä tavallisia puistolumikelloja - joista nyt lohkaisin pienen osan ruukkuun - että kerrottukukkaisia puistolumikelloja 'Flore pleno' samoin kuin tähtilumikelloja ja turkinlumikelloja.

Nämä hiljattain esiin nousseet 'Flore plenot' kasvavat pihan kaukaisimmassa nurkassa. Kukat ovat isoja ja pulleita, joten ne näkyvät heti pintaan noustuaan myös keittiön ikkunasta katsellessa. 'Flore pleno' on elinvoimainen ja lisääntyy nopeasti sivusipuleista, mutta niitä täytyy istuttaa tälle alueelle lisää, jotta jonain tulevana keväänä se on täynnä valkoisia mättäitä.

Kevät

Kevät alkaa minulle siitä, kun ensimmäinen lumikello avaa kukkansa. Tänään voin siis julistaa kevään alkaneeksi Suvipihalla. Nämä tähtilumikellot (Galanthus elwesii) olivat jo helmikuun lopulla suurella nupulla paljastuessaan lumen alta. Sitten tulivat kipakat pakkaset ja onneksi myös uusi paksu lumikerros niiden suojaksi, joten vain pari lehteä näkyy hiukan kärsineen kylmästä. Lumikellot paljastuivat lumen alta uudelleen vihdoin eilen, ehkä kukka oli jo silloin auki, mutta en valitettavasti ollut sitä näkemässä tai kuvaamassa.

Lämpimässä nurkkauksessa kasvava kerrannaiskukkainen puistolumikello on usein kukkinut ensimmäisenä, mutta tänä keväänä suotuisaan paikkaan viime syksynä istuttamani tähtilumikello vei voiton.  'Flore pleno' on paksuhkon lumipeitteen alla kasvattanut useita nuppuja ja rypäs paljastui kokonaan tänään.

Vieressä kasvavat tavalliset puistolumikellot ovat vielä osittain lumen alla, mutta nuput nousevat terhakkaasti ja muutama lämmin ja aurinkoinen päivä saa kukat avautumaan.

Lämpö ja aurinko sulattavat lumipeitettä ja lumikelloja paljastuu vähän sieltä sun täältä.  

Lumikelloryhmä

Hankien ja nietosten keskellä odotan malttamattomana kevättä ja lumikelloja. Odottaessani olen innolla seurannut Facebookissa muutamaa ulkomaista lumikelloryhmää ja ihastellut toinen toistaan upeampia kuvia erikoisista ja ihan tavallisistakin lumikelloista. Niiden innoittamana päätin perustaa lumikelloryhmän meille pohjoisempien seutujen harrastajille, jotta voimme jakaa kuvia ja kokemuksia silloin kun se täällä on ajankohtaista.

Linkkiä Lumikelloryhmä klikkaamalla ryhmä löytyy Facebookista. Ryhmä on suljettu ja jäseneksi pääsee hyväksynnän kautta, joten laittakaa liittymispyyntöjä tulemaan. Kutsuja olen laittanut vain muutaman, sillä onnistuin kutsumaan ainoastaan omista kavereistani löytyviä henkilöitä. Jäseneksi hyväksynnän jälkeen voitte lähettää kutsuja 'lumikellohulluille' kavereillenne (ellei se onnistu, laittakaa viestiä ja muutan tarvittaessa ryhmän asetuksia - en ole oikein perillä noista systeemeistä).

Toivon, että saamme mukaan paljon innokkaita lumikellojen ystäviä.

Syksyn merkkejä

Kesäisen lämpöisestä säästä huolimatta syksyn merkkejä on jo näkyvissä ja syysmyrkkyliljojen kukat ovat niistä kauneimpia. Ensimmäinen kukka on jo auki ja lisää nousee.

Vanhaa kantaa oleva syysasteri availee myös ensimmäisiä kukkiaan. Kukat ovat vaaleanvioletteja, vaikka tässä kuvassa ne näyttävät lähes valkoisilta.

Pensaskärhön Clematis recta 'Purpurea' siemenet muodostavat hauskoja ja koristeellisia palleroita.

Kukkasipulien istutuskausi on alkanut - lumikelloista tietenkin. Lumikellojen pienet sipulit kuivuvat herkästi, joten ne on hyvä saada multiin heti, kun ne ovat tulleet kauppoihin. Tänäkin syksynä olen tyytynyt tavallisten kauppojen ja puutarhamyymälöiden valikoimaan, vaikka hiukan houkuttaisi tilata erikoisempia lajikkeita ulkomailta. Maahan olen kätkenyt 30 tavallisen puistolumikellon, 35 turkinlumikellon ja 20 tähtilumikellon sipulia - toistaiseksi. 

Kevät kukkii

Viikonloppuna pääsin vihdoin pihatöihin ja kuvaamaan kevään kukintaa. Ensimmäiset valkovuokot kukkivat ja siniset scillat ovat itsekseen kylväytyneet piristämään mätästä.

Unkarinsinivuokko

Keltavuokot aloittelevat kukintaa syreenipensaan juurella.

Virvaliljojen kukinta on jo loppuvaiheessa, muttä tässä kohtaa valkovuokko on vasta nupulla.

Yksinäinen lumikello

Kerrannaiskukkaisia lumikelloja kukkii mättäinä eri puolilla pihaa.

Yksi kevätlumipisara eli kevätkello kukkii nuppuja kasvattavien koiranhammasliljojen joukossa.

Suikeroesikko aloittelee myös kukintaa, mutta kevätesikot vasta kasvattelevat lehtiruususukkeita.

Kevätiloa

Täälläkin on kevät, lumikellot kukkivat, tai ainakin osa niistä. Eilen illalla kotiin tullessani olin kyllä hiukan yllättynyt lumen määrästä. Lunta ei pääkaupunkiseudulla enää juurikaan ole, joten kuvittelin kaiken jo täältäkin sulaneen. Ollaanhan noin 400 kilometriä pohjoisempana ja täällä on viime viikkoina tullut vielä lisääkin lunta, joten piha on vielä suurimmalta osaltaan lumen peitossa. Toki tämän päivän keväinen lämpö ja auringonpaiste ovat vauhdilla sulattaneet kinoksia.

Pihan lämpöisimmässä nurkkauksessa kukkii jo näin iso rypäs kerrannaiskukkaisia lumikelloja.

Nämä tavalliset puistolumikellot kasvavat aivan noiden kerrannaisten vieressä, mutta ne ovat vasta nupulla. Olen ennenkin tehnyt sen havainnon, että kerrannaiset ovat aikaisempia, vaikka olen usein nähnyt päinvastaisia kommentteja. Lumikelloajikkeiden aikaisuus kyllä vaihtelee, mutta kasvupaikka vaikuttaa mielestäni kuitenkin eniten. Lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa lumikellot ovat jo kukassa, mutta toisaalla saman lajikkeen yksilöt tuskin kurkistelevat maan pinnalle.

Valkoiset idänsinililjat ovat tässä kohdassa jo nupulla ...

... samoin sinivuokko ...

... ja toinenkin.

Kesälumipisaran eli suvikellon versot ilahduttavat, sillä viime kesänä ne eivät kukkineet ja pelkäsin niiden kadonneen kokonaan.

Lumikelloja siellä, lumikelloja täällä, lumikelloja lähes kaikkialla ...

... mutta varsinainen ilopilleri on tämä ensimmäinen kukassa oleva talventähti.




PS  Osallistun tällä postauksella Kukkailotteluun Mansikkatilan mailla -blogissa

Lumikellot kukassa

Lumikellot ovat nousseet vauhdilla ja ensimmäinen avasi kukkansa jo maanantaina. Tänään pääsin kuvauspuuhiin, mutta sen verran myöhään, että kaikki kukat olivat jo sulkeutuneet.

Tarkoitukseni oli tehdä ainoastaan pieni kukkatilanteen tarkistus, mutta tämän nuppuisen yksilön takia oli ihan pakko hakea kamera sisältä. Sen kuvaaminen oli hiukan haasteellista, mutta kyllä tästä näkee sen, että kukassa on vihreät täplät myös ulompien kehälehtien ulkopinnalla. Se näyttäisi olevan turkinlumikello, Galanthus woronowii. Olisipa hauskaa, jos tuo ulompien kehälehtien viherrys on pysyvä ominaisuus eikä satunnainen 'valuvika', joka ei toistu tulevina vuosina.

Kevättää

Hieno keväinen viikonloppu on takana. Lauantaina kaunis auringonpaiste helli viileähköstä tuulesta huolimatta jopa liiaksi ja Vantaalla huomasin ensimmäiset kukkivat leskenlehdet. Tänään oli suuren osan päivää pilvistä, mutta tuuletonta. Kevättää kovasti eikä yöpakkasistakaan ole pelkoa, joten istutin terassin ruukkuun erilaisia sipulikukkia.

Valitsin melko nuppuisia kasveja, jotta kukintaa riittäisi mahdollisimman pitkään. Kaikki kirjopikarililjat ja Jetfire-narsissit tosin olivat jo täydessä kukassa, mutta vaaleansiniset helmililjat ja Minnow-narsissit ovat vasta avautumassa ja Rococo-tulppaanien nuput punersivat vain hiukan.

Pikkupihan penkeistä nousee lumikelloja ja muitakin piippoja. Kovin ne ovat vielä matalia, mutta muutama nuppukin on jo näkyvissä. Kotipihan lumikellotilanteen pääsen tarkistamaan vasta tulevana viikonloppuna.

Kevät - aprillia!

Olen usein sanonut, että minulle kevät alkaa siitä, kun ensimmäinen lumikello kukkii. Vielä meillä ei ensimmäinenkään lumikello kuki, mutta onneksi muutama jo kurkistelee maan pinnalle.

Kevätpuutarhan suunnitteluohjeissa mainitaan yleensä, että lumikellot ja muut kevään varhaisimmat sipulikukat tulisi istuttaa paikoille, joista lumi sulaa ensimmäisenä. Näin olen kuvitellut tekevänikin, mutta viime vuonna tajusin, että 'metsäpuutarhassani' suuren kuusen alla on talvisin tuskin lainkaan lunta ja sekin vähä sulaa kevätauringossa todella aikaisin. Niinpä viime syksynä istutin sinne pussillisen lumikellon sipuleita, onneksi. Muu piha on edelleen 10 - 40 sentin paksuisen lumikinoksen peitossa, mutta suuren kuusen alta lumi on sulanut.

Ensimmäinen lumikello on nupulla, mutta kukintaa ja sen myötä kevättä saadaan vielä odottaa.

Lähti lapasesta

... vai pitäisikö sanoa, että tulee lapaseenkin ;)  Lumikelloihastukseni taitaa olla lähtemässä lapasesta, sillä enää ei riitä, että niitä kasvaa puutarhassa, vaan niitä täytyy olla myös muualla.

Etsin netin syövereistä lumikelloasiaa ja sieltä löytyi myös muuta kuin sipuleita ja kukkasia. Tällainen paketti oli ihan pakko tilata - langat ja ohje lumikellolapasiin. Langat ovat luonnonväreillä värjättyä 100% suomenlampaan villaa eli varmasti tulee ihanan lämpöiset lapaset. Nyt vain puikot heilumaan, niin että ei ehdi netin syövereihin sukeltaa, sillä sieltä löytyisi vaikka mitä ihanaa ...

Kevättä tekemässä

Viime viikonloppuna olisi ollut mitä mainion puutarhailusää, mutta muiden kiireiden takia ehdin ainoastaan tehdä hiukan tulevaa kevättä eli istuttaa kukkasipuleita. Tarkoitukseni oli hankkia vain lumikelloja yhden istutusalueen pieneen laajennukseen, mutta eihän se koskaan niin mene  ;) kirjopikarililjat, Fritillaria meleagris, ja kääpiötulppaanit, Tulipa turkestanica, suorastaan vaativat päästä mukaan.

Alla muutama kuva keväällä odotettavissa olevasta kukinnasta.

Turkinlumikellon, Galanthus woronowii, sipuleita istutin pari pussillista jo aiemmin. Turkinlumikellon lehdet ovat leveät ja kiiltävän kirkkaan vihreät.

Tähtilumikelloa, Galanthus elwesii, hankin kolme pussillista. Se on suurikokoinen laji, jonka leveähköt lehdet ovat harmaanvihreät. Näistä kahden pussin sisältö pääsi uuteen alkuperäisen suunnitelman mukaiselle paikalle ja kolmannesta osa pääsi kirjopikarililjojen viereen ja osa metsäpuutarhaan.

Tavallisen puistolumikellon, Galanthus nivalis, sipuleita on yllättäen ollut vaikeinta löytää. Halusin uuteen istutusalueeseen myös sitä, joten hankin ykden pussillisen myös sen sipuleita. Isojen ketjujen myymälät näyttävät kukin tarjoavan vain yhtä lajia kukin, joko turkinlumikelloa tai tähtilumikelloa sekä kerrannaiskukkaista puistolumikelloa. Tavallista puistolumikelloa löysin ainoastaan pienestä yksityisestä taimimyymälästä.

Eilen katselin taas kukkasipuleita - pakkohan tarjonta on tsekata, jos niitä näkyy myynnissä ;) ja muutama pussillinen lähti taas mukaan. Lumikellot lisääntyvät sivusipuleista ja siemenistä, mutta mielestäni liian hitaasti ja haluan niitä joka puolelle. Pari pussillista tähtilumikellon sipuleita auttaa asiaa jonkin verran  ...   ja turkinlumikellojakin voisi vielä hankkia lisää ...

Ei kai tämä vielä ole huolestuttavaa, koska hankin vain näitä tavallisia lajeja kauppareissuilla sen sijaan, että tilaisin kalliita erikoisuuksia ulkomailta - eihän :D

Tulossa

Sunnuntaina kuvasin vasta tulossa olevaa kukintaa. Valkovuokon lajike 'Robinsoniana' avasi ensimmäisen kukkansa. Nuppuja oli runsaasti, joten avonaisia kukkia lienee nyt paljon.

Tämä nupulla oleva lienee narsissivuokko, ainakin muistelen sellaisen näille paikkeille istuttaneeni. Siis jälleen kerran - ne puuttuvat muistiinpanot!

Tässä nousee myös valkovuokkoa, mutta vasta kukkien avauduttua selviää onko se 'Hilda' vai 'Bracteata Pleniflora', sillä molempia kasvaa tällä paikalla lähekkäin.

Vuorijumaltenkukan ruusuke on hyvässä kasvussa, joten kukkiakin tulee toivottavasti paljon.

Koiranhammasliljat ovat jo isolla nupulla ...

... samoin kuin kirjopikarililjat ...

... vaaleanpunaiset  muscarit ...

... ja siniset helmililjat.

Sunnuntaina suikeroesikossa oli joitakin avoimia kukkia, pian se kukkii vaaleankeltaisena pilvenä.

Näiden kukkasten kehittymistä odotan suurella innolla. Viime syksynä tilasin joitakin erikoisempia sipuleita. En ehtinyt miettiä tai valmistella niille istutuspaikkaa, joten laitoin ne valeistutukseen uudistuksen alla olevaan puoliksi tyhjennettyyn perennapenkkiin. Lumi ja routa sulavat tästä kohdasta myöhään, joten kasvit ovat vasta nyt nousemassa.

Pikkusinililjat ovat ainakin kaikki nousseet ja avanneet jo ensimmäiset kukkansa. Niiden oikealla puolella lienee kolme kevätlumipisaraa ja vasemmalla yksi lumikello 'S. Arnott'. Näitä lumikelloja istutin kaksi sipulia ja tuossa nousee neljä lehteä vieri vieressä. Tuskin istutin niitä noin lähekkäin ja toivon, että toinen yksilökin vielä nousee. Samoin toivon, että myös englanninsinililjat ovat selvinneet talvesta ja hiukan myöhäisempinä ovat vielä mullan alla ja nousevat ajallaan.