sunnuntai 24. joulukuuta 2017

torstai 30. marraskuuta 2017

Marraskuun myrkkyliljat


Myrkkyliljat jaksavat yhä edelleen kukkia, vaikka ovat lumen peitossa. Ajattelin, että tämä vuosi on ennätyksellinen niiden kukinnan suhteen, mutta ainakin vuonna 2012 olen kuvannut kukkivia myrkkyliljoja yhtä myöhään. Erityisen iloinen olen tämän valkoisen kerrannaiskukkaisen kukista, sillä se ei ole kukkinut muutamaan vuoteen.





Nämä lumikuvat olen ottanut 25.11. Päivällä myöhästyin, sillä lumi satoi yöllä, mutta edellisenä päivänä minulla ei ollut tilaisuutta kuvata lyhyenä valoisana aikana.





Kuun alussa 4. ja 5. päivä valkoiset olivat nupulla tai vasta nousemassa maasta, joten niiden kukinta on kestänyt kolmisen viikkoa.





Lilakukkaisia myrkkyliljoja on kaiken kaikkiaan enemmän, joten tämä alkukuusta nuppuisena kuvattu yksilö ei luultavasti ole sama kuin ylemmässä lumikuvassa olevat nuput.









tiistai 17. lokakuuta 2017

Lähti lapasesta



... vai pitäisikö sanoa, että tulee lapaseenkin ;)  Lumikelloihastukseni taitaa olla lähtemässä lapasesta, sillä enää ei riitä, että niitä kasvaa puutarhassa, vaan niitä täytyy olla myös muualla.






Etsin netin syövereistä lumikelloasiaa ja sieltä löytyi myös muuta kuin sipuleita ja kukkasia. Tällainen paketti oli ihan pakko tilata - langat ja ohje lumikellolapasiin. Langat ovat luonnonväreillä värjättyä 100% suomenlampaan villaa eli varmasti tulee ihanan lämpöiset lapaset. Nyt vain puikot heilumaan, niin että ei ehdi netin syövereihin sukeltaa, sillä sieltä löytyisi vaikka mitä ihanaa ...












tiistai 10. lokakuuta 2017

Mysteerikasvi


Olen joskus ostanut jostain tällaisen perennan, jota en tunnista. Minulla on paha tapa tehdä sekä heräteostoksia että -istutuksia ja näin siinä sitten käy. Luotan kuitenkin siihen, että joku lukijoista osaa nimetä sen. Tuo on sellainen matala tuki, joten kasvi on suunnilleen 20-30 cm korkea.





Tässä vielä lähikuva kukista. Tämä siis kukkii parhaillaan eli kyseessä on loppukesän kukkija ja tänä vuonna kukinta on todella myöhäinen.

Edit: Kyseessä on metsäkatkero, kuten kommenteissa arvellaan. Löysin taimen mukana tulleen nimilapun, jossa lukee knippgentiana, mixfärg. 





Syysmyrkkyliljojen kukinta on myös jäljessä normaalista - toivottavasti kaikki ehtivät kukkia.





Aiemmin kukkineet jo lakoavat, mutta vieressä nousee onneksi toisia. Lajikkeet kukkivat eri aikoihin, joten kukinnasta saa nauttia pitkään. Nämä tuntuvat leviävän aika hitaasti, joten täytyisi hankkia uusia yksilöitä, jotta kukinta olisi näyttävämpää.





Joitakin kukkia on joku tai jokin katkonut. Aikaisemmilta vuosilta en muista vastaavaa enkä tiedä, mikä eläin myrkkyliljoja napsisi. Mietin myös, voisiko märkyys mädättää kukkia. Harmillista senkin takia, että turmellut kukat ovat juuri niitä upeimpia kerrannaiskukkaisia lajikkeita.









tiistai 26. syyskuuta 2017

Aloittelevat immet


Suurin osa pihan kukkasista on jo kuihtunut tai kuihtumassa, mutta alastomat immet eli syysmyrkkyliljat vasta aloittelevat. Kasvukausi laahaa jäljessä edelleen samat pari viikkoa kuin koko kesän ajan. Hetken olin jo huolissani, että myrkkyliljat eivät nouse lainkaan, koska olen kesän aikana niiden kasvupaikalla hiukan kaivellut. Onneksi ne eivät vahingoittuneet vaan piristävät tätäkin syksyä kukinnallaan. Tämä ensimmäisenä kukkaan ehtivä lienee turkinmyrkkylilja, Colchicum cilicicum. 






Myrkkyliljoja on tulossa enemmänkin, mutta myöhäisemmät lajikkeet vasta kurkistelevat maasta. Täytyy vain toivoa, että kauniita ja lämpöisia päiviä riittää niin että nekin ehtivät kukkia.





Myös lumikärhössä on vielä avautumattomia nuppuja. Ihania nämä myöhäiset kukkijat!









keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kevättä tekemässä




Viime viikonloppuna olisi ollut mitä mainion puutarhailusää, mutta muiden kiireiden takia ehdin ainoastaan tehdä hiukan tulevaa kevättä eli istuttaa kukkasipuleita. Tarkoitukseni oli hankkia vain lumikelloja yhden istutusalueen pieneen laajennukseen, mutta eihän se koskaan niin mene  ;) kirjopikarililjat, Fritillaria meleagris, ja kääpiötulppaanit, Tulipa turkestanica, suorastaan vaativat päästä mukaan.

Alla muutama kuva keväällä odotettavissa olevasta kukinnasta.




Turkinlumikellon, Galanthus woronowii, sipuleita istutin pari pussillista jo aiemmin. Turkinlumikellon lehdet ovat leveät ja kiiltävän kirkkaan vihreät.




Tähtilumikelloa, Galanthus elwesii, hankin kolme pussillista. Se on suurikokoinen laji, jonka leveähköt lehdet ovat harmaanvihreät. Näistä kahden pussin sisältö pääsi uuteen alkuperäisen suunnitelman mukaiselle paikalle ja kolmannesta osa pääsi kirjopikarililjojen viereen ja osa metsäpuutarhaan.




Tavallisen puistolumikellon, Galanthus nivalis, sipuleita on yllättäen ollut vaikeinta löytää. Halusin uuteen istutusalueeseen myös sitä, joten hankin ykden pussillisen myös sen sipuleita. Isojen ketjujen myymälät näyttävät kukin tarjoavan vain yhtä lajia kukin, joko turkinlumikelloa tai tähtilumikelloa sekä kerrannaiskukkaista puistolumikelloa. Tavallista puistolumikelloa löysin ainoastaan pienestä yksityisestä taimimyymälästä.




Eilen katselin taas kukkasipuleita - pakkohan tarjonta on tsekata, jos niitä näkyy myynnissä ;) ja muutama pussillinen lähti taas mukaan. Lumikellot lisääntyvät sivusipuleista ja siemenistä, mutta mielestäni liian hitaasti ja haluan niitä joka puolelle. Pari pussillista tähtilumikellon sipuleita auttaa asiaa jonkin verran  ...   ja turkinlumikellojakin voisi vielä hankkia lisää ...





Ei kai tämä vielä ole huolestuttavaa, koska hankin vain näitä tavallisia lajeja kauppareissuilla sen sijaan, että tilaisin kalliita erikoisuuksia ulkomailta - eihän :D










torstai 31. elokuuta 2017

Uudet popot


Näin hiljakkoin jollain sivustolla kuvan tällaisista 'puutarhapopoista' ja siitä lähtien olen haikaillut niiden perään. Tänään minulla vihdoin oli tilaisuus piipahtaa tämän tuotemerkin liikkeessä ja olihan siellä onneksi vielä pari myös minun kokoani. Puutarhakausi alkaa olla lopuillaan, joten ehkäpä vien ne talveksi työpaikalle. Olisi varmaan ihan kiva välillä kulkea toimistolla kukkapopot jalassa.




Uudet popot sointuvat väritykseltään hyvin Mustialanruusun kanssa. Pensas on kukkinut melkein koko elokuun ajan, paljon pidempään kuin aiempina vuosina. Tämän viimeisen kukan ikuistin viime sunnuntaina, vaikka se oli jo hiukan nuupahtanut, todisteeksi myöhäisestä kukinnasta.




Mustilanhortensian kuvasin myös sunnuntaina. Pidän kovasti sen siroista ja pitsimäisistä huiskilokukinnoista, jotka ovat monen muun hortensian kukkiin verrattuna luonnollisemman näköisiä. Se onkin ulkomuodoltaan kuulemma lähellä luonnonvaraista japaninhortensiaa.









tiistai 8. elokuuta 2017

Sysiakileijan siemeniä tarjolla


Olen vuosia sitten hankkinut - muistaakseni vain - yhden sysiakileijan, Aquilegia atrata, taimen. Akileijat ovat tunnetusti kovia leviämään siemenestä ja nyt niitä on kokonainen penkillinen. Tuon penkin olin suunnitellut hävittäväni kokonaan jo aikoja sitten ja muut perennat onkin siitä poistettu. Paikalle olin ajatellut laittavani laatoituksen liuskekivestä tms. ja sen päälle pienen kahvittelu- paikan. Ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelman, oli paljaaksi jäänyt maanpinta täynnä akileijaa. Tässä on kasvanut jo muutaman vuoden ajan pelkkää sysiakileijaa ja ihmeen hyvin se on viihtynyt rutikuivassa ja paahteisessa kohdassa.




Sysiakileijan väriä voisi ehkä parhaiten luonnehtia sanalla musteensininen eli se on melkoisen tumma, mutta ei kuitenkaan musta tai tummanharmaa, mikä sanasta sysi tulee ainakin minulle ensimmäisenä mieleen. Tämä kuva ei muuten ole kovin hyvä, mutta ehkä siinä kukan väri tulee esiin paremmin kuin aloituskuvassa.

Tänään keräsin näistä akileijoista avautumassa olevia siemenkotia, sillä kesällä lupasin lähettää siemeniä Leena Lumille. Siemeniä riittää useammallekin ja voin lähipäivinä tarvittaessa kerätä niitä lisää. Lauantaina viimeistään hävitän ylimääräiset kukkavarret siemenkotineen, sillä en halua ziljoonaa uutta siementaimea.

Mikäli haluat tuoreita sysiakileijan siemeniä, laita kommenttia alle tai sähköpostia osoitteeseen marietta.suvipiha@gmail.com. Takuuta itämisestä tai 'sysimustasta' väristä en voi antaa, sillä ne ovat siementaimien siemeniä. Aina on siis mahdollista, että siemenen perimässä on mukana myös jotain toista akileijaa.









torstai 3. elokuuta 2017

Kitkeminen kannattaa



Lukeminen kannattaa aina, sanoi Jörkka. Minä komppaan ja lisään, että kitkeminen kannattaa.

Tänään innostuin kitkemään yhtä kasviryhmää, joka on ollut muutaman vuoden melko vähäisellä hoidolla. Revin pois lemmikkien kuihtuneita jäänteitä ja niiden mukana nousi ohuita heinämäisiä kasveja. Luulin niiden olevan penkkiin kylväytyneitä heiniä, mutta juuristo oli kovasti liljamainen, joten ehkä ne ovat sittenkin jonkin liljan siementaimia. Penkissä kasvaa kuvan paratiisililjaa ja tähtililjaa, jonka leviämistä haikailin muutama päivä sitten. Istutin pikkutaimet takaisin puhdistettuun kasvualustaan ja toivon, että niistä kasvaa kauniita liljoja.


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Ensimmäinen avautui



Mustialanruusu, Rosa 'Minette', avasi tänään ensimmäisen kukan. Kovasti on kesä myöhässä, kun tämän vuoden kukinta alkaa vasta elokuussa. Erityisen iloinen olen siitä, että nyt kukkii uusi juurivesa, joka kasvaa alkuperäisen pensaan lähistöllä.

Minulla on kaksi perinneruusua, joista olen kirjoittanut täällä. Vahvakasvuinen valamonruusu on levinnyt niin, että sitä on täytynyt rajoittaa välillä rankalla kädellä. Mustialanruusu on heikompikasvuisena pysynyt lähestulkoon paikoillaan, vaikka myös sen luonteeseen kuuluu juurivesojen tekeminen.

Täytyy toivoa, että Minetten avautumattomat nuput eivät pilaannu loppuviikolle luvatuissa sateissa!  







maanantai 31. heinäkuuta 2017

Loma


Tänään minulla alkoi kahden viikon lomajakso, jonka olemme päättäneet viettää kokonaisuudessaan kotona. On kiva, kun ei ole sen kummempia suunnitelmia tai velvoitteita, vaan voi tehdä mitä mieleen tulee ja huvittaa, tai sitten olla tekemättä. Silloin voi vaikkapa löytää itsensä siivoamasta ulkovarastoa, kuten minulle kävi tänään ;) Kyllä olikin hyvä mieli urakan jälkeen, vaikka siivosin ainoastaan yhden nurkan, sen jossa on ruukkuvarastoni ja kaikki puutarhavälineet. Melkoiset määrät olen kasveja vuosien mittaan ostellut, tyhjien ruukkujen määrästä päätellen! Hyvä niin, sillä löysin juuri sopivia pikkuruukkuja, joihin vihdoin ehdin loman aikana ruukuttaa viime syksyn siemenkylvöjen satoa - siis ne muutamat itäneet.




Onneksi osa kasveista kylväytyy myös itsekseen. Varjoliljoja minulla on ollut vuosikaudet ja punaiset ovat lisääntyneet ihan kiitettävästi, sekä sivusipuleista että siemenistä. Valkoisia varjoliljoja on ollut ainoastaan kaksi, joista toinen on joskus tehnyt viereensä sivusipulin. Tänä vuonna kukki ensi kertaa itsekseen siemenestä kylväytynyt valkoisen varjoliljan taimi. Kasvi on vielä melko matala ja teki vain kolme kukkaa, joista yhden ehdin kuvata. Toivottavasti näitä valkoisia ilmaantuu tulevina vuosina lisää.




Toinen lilja, jonka soisin lisääntyvän, on tähtililja. Olen joskus hankkinut yhden taimen, joka on viihtynyt paikallaan hyvin. Tähtililjaa voi lisätä siemenestä tai jakamalla. En ole siementaimia sen lähistöllä nähnyt, mutta kasvusto on sen kokoinen, että jakamista voisi kokeilla. Täytyy muistaa kerätä syksyllä siemeniä ja kylvää ne ruukkuun, jospa ne siellä varmemmin itäisivät. Ensi keväänä voisi myös jakamista kokeilla.









perjantai 7. heinäkuuta 2017

Jotain kukassa tänäänkin


Nyt on se aika kesästä, jolloin tuntuu, että mikään ei kuki pihalla. Jotain on kuitenkin kukassa, ainakin vuoriruusu, Rosa pendulina. Se kukkii yleensä kesäkuun puolivälin paikkeilla, mutta tänä vuonna myös sen kukinta on viivästynyt. Kukinta alkaa tosin olla loppuvaiheessa ja kukat ovat jo huomattavasti hailakampia kuin puhjetessaan.





Vaaleanpunainen pikkusydän jatkaa uskollisesti kukintaa pihalampun juurella ...





... ja valkoinen pikkusydän komppaa lähistöllä.





Valkoisen varjoliljan ensimmäiset kukat ovat avautuneet, mutta punaiset ovat vielä nupulla.





Valkoinen, vaiko sittenkin vihertävä, akileija availee kukkiaan marjapensaan edessä. Olen joskus kylvänyt pihaan vihertäväkukkaisen akileijan Aquilegia x hybrida 'Green Apples' siemeniä. Olisiko tämä sitä? Kukat eivät ole täysin auki, joten siemenpussin kuvan perusteella ei voi arvata. Muistelen kyllä kylväneeni myös valkoisen Nora Barlow -akileijan siemeniä, joten ...
edit: kukat ovat nyt täysin auki, ihan selvä 'Green Apples' 




Tämän väriyhdistelmän mukaisia akileijoja löytyy pihalla kahdesta melko etäällä toisistaan olevasta paikasta. Molemmat paikat ovat sellaisia, joihin en muista akileijoja istuttaneeni/kylväneeni. Voisiko todella olla niin, että molemmat ovat itsestään kylväytyneitä siementaimia? Minä en valita :)





Puhtaan sinistä akileijaa kasvaa myös siellä sun täällä ja ne taitavat suurimmaksi osaksi olla itsestään kylväytyneitä siementaimia.





Keltainen, vanhaa kantaa oleva päivänlilja kukkii runsaasti ja tuoksuu huumaavasti.





Korallikeijunkukkaa pionin edustalla. Pionin kukinta on myöhässä, sillä normaalisti se on täydessä kukassa juuri tähän aikaan ja nyt vasta nuppuasteella.





Mooseksenpalavapensaan ensimmäiset kukat hehkuvat auringossa.



Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun.










maanantai 3. heinäkuuta 2017

Anittan ja Esan piha


Avoimet puutarhat 2017 -tapahtuma järjestettiin sunnuntaina. Osallistuimme saman viikonlopun aikana toiseen kesätapahtumaan Pirkanmaan ja Satakunnan rajamailla, joten koetin etsiä vierailukohdetta sunnuntain kulkureittimme varrelta. Aivan ihastuttava avoin puutarha, Anittan ja Esan piha, löytyi Euran Mannilasta.





Kohde on kahden omakotitalon yhteinen piha-alue ja hyötypuutarha, sillä oman talonsa ympäristön lisäksi he hoitavat viereisen, kuvassa taustalla näkyvän, Esan lapsuudenkodin pihaa. Laajalle alueelle mahtuu niin näyttäviä perennapenkkejä kuin luonnontilaisia alueitakin sekä monia kekseliäästi toteutettuja taideteoksia. Peltoalueen hyötypuutarhassa on omena-, kirsikka- ja luumupuita, marjapensaita ja kasvimaa sekä kasvihuone.





Talo sijaitsee kallion päällä, mitä ei uskoisi, kun katsoo rehevää kasvillisuutta sen ympärillä.





Kaunista kalliota pidetään osittain näkyvillä ja pihalla arvostetaan myös luonnonkasveja.





Vanhemman talon pihapiiriä hoidetaan vanhaa mallia kunnioittaen ja pitkät, rehevät perennapenkit reunustavat pihaa.















Tällä mansikkamaalla eivät rastaat pääse marjoilla herkuttelemaan.





Pihalla on lukuisia hauskoja vanhoista esineistä ja luonnonmateriaaleista, kuten kannoista, oksista ja risuista koottuja asetelmia.





Luonnon oma taideteos - kannon päällä kasvaa upea kääpä.















Kiitos Anitta ja Esa, kun avasitte pihanne ja annoitte meidän ja monen muun vierailla siellä!