maanantai 20. helmikuuta 2012

Tunnustus




 Sain tänään tunnustuksen Päärynäpuun varjossa -blogin Eijalta. Kiitos kaunis :D

Tunnustus tulee lähettää viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa ja joihin toivoo lisää lukijoita.

Jaan tunnustuksen seuraaville blogeille:

Marialle blogiin Marian koti ja puutarha
Vaahteramäen puutarhuroivalle kotiäidille
Saisalle blogiin Kukkalapset taivasalla
Heidille Perennapuutarhurin blogiin sekä
Hortensialle Pikkuinen puutarhani -blogiin

... ja tämä kuva etenkin viimeksimainitulle ...


tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää Ystävänpäivää!






Pari päivää sitten ihastelin lähikaupassamme upeita kerrottuja esikkoja. Maltoin kuitenkin mieleni enkä ostanut kukkaa.

Usein tulen moittineeksi (ainakin hiljaa mielessäni) miestä siitä, että hän ei huomaa/hoksaa mitään. Sillä kertaa hän kuitenkin oli huomannut ihastukseni, vieläpä muisti sen tänään ja toi minulle tuon ihanuuden ystävänpäivän kunniaksi.

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogiystäville!


lauantai 11. helmikuuta 2012

Puutarhakirjastoni





Keräsin yhteen, tai siis neljään, kasaan kaikki puutarhakirjani. Ja onhan niitä kertynytkin vuosien saatossa. Itse asiassa tuosta puuttuu jokunen, muutama on tyttärellä lainassa ja pari missä lie.

Sanalla puutarhakirja on minulle hiukan laajempi merkitys kuin ehkä monelle muulle. Tarkkasilmäinen huomaa joukossa laajemminkin luontoa käsitteleviä teoksia. Ja orkideat ovat täällä Suomessa ennemminkin huone- kuin puutarhakasveja, mutta ehkä silloin voisi puhua huonepuutarhasta. Hanna Tuurin 'Vihreän saaren puutarhoissa' puolestaan sijoittuu johonkin kauno- ja puutarhakirjallisuuden välimaastoon.

Ensimmäinen hankkimani puutarhakirja oli Suuri puutarhakirja. Ostin sen 90-luvun alkupuolella muutettuamme nykyiseen kotiimme. Kirjassa on jopa hintalaput tallella! Kalliita olivat puutarhakirjat silloin(kin), sillä tämän hinta oli ollut 211 markkaa, mutta olin ostanut sen alennusmyynnistä 49 markalla.

Sittemmin kirjoja olen saanut lahjaksi mieheltä ja lapsilta (ajatella kuinka helppoa, ei tarvitse paljoa miettiä, sen kuin ostaa uudehkon puutarhakirjan ja voi olla varma, että lahja on mieluinen!) sekä tietenkin ostellut itse. Varsinkin alennusmyynnit ovat 'vaarallisia', on ihan pakko ostaa tuo ja tuo ja tuo, koska myöhemmin niitä ei enää saa, kun painos myydään loppuun ...

Jos pitäisi oma suosikki valita niin vaikeaksi menisi. On eri teemoja käsitteleviä kirjoja, kuten 'Perhospuutarha', 'Tuoksuva puutarha ja parveke', 'Villi puutarha', 'Japanilainen puutarha suomalaisittain' jne. On kirjoja, joilla on hurmaava nimi, kuten 'Onnellinen puutarhuri' tai 'Puutarhurin ilot, Kirppa ja kultakuoriainen'. Jälkimmäinen on pariskunnan Rea Peltola & Vesa Koivu tuotantoa, kuten myös 'Puutarhatyöt keväästä talveen'. Siinä on aivan loistava keksintö, kolmastoista kuukausi nimeltään 'pelakuu' joka sijoittuu kesän ja syksyn väliin.

Tässä selvityksenä suora lainaus kirjasta: "Suomen kesä on kovin lyhyt. Monet työt, jotka olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, jäävät jälleen seuraavaan vuoteen. Puutarhuri tarvitsisi ilman muuta ylimääräisen kuukauden: pelakuussa kiireinen laiskottelee ja aikova tekee. Ylimääräinen kuukausi riittää hyvin niiden pitkäaikaisten unelmien toteuttamiseen, jotka ovat vain odottaneet sopivaa ajankohtaa. Niin, sitten pelakuussa!"

Eeva Ruoffin ihanat kirjat 'Puutarhataiteen helmiä' ja 'Vanhoja suomalaisia puutarhoja' ansaitsevat ihan oman erillisen esittelynsä. Ja kaikki kirjat on myös tarkoitukseni listata nimineen ja tarkempine tietoineen. Niin, ehkä sitten pelakuussa ...

lauantai 4. helmikuuta 2012

Puutarhasuunnittelua


Olen saanut kunniatehtävän. Tytär perheineen rakentaa ja pyysivät minua suunnittelemaan heille puutarhan.
Puutarhasuunnittelijana olen vielä enemmän amatööri kuin puutarhurina. Oman pihamme runko oli valmiina muuttaessamme. Minä olen lähinnä vain istutellut puita, pensaita, perennoja, sipulikasveja ym. nurmikon supistuessa pala palalta.
Puutarhan suunnittelusta tiedän sen, mitä olen television puutarhaohjelmissa nähnyt ja lehdistä tai kirjoista lukenut. Puutarhalehtiä olen tilannut ja ostanut vuosikaudet sekä tietenkin säilyttänyt jokaikisen, joten ideoita suunnittelun tueksi löytyi pilvin pimein, vaikka vain osan lehdistä selailin. Puutarhakirjoja minulle on myös kasaantunut melkoisesti ja niistä löytyi sekä ohjeita suunnitteluun että lisää ideoita.
Ensimmäisen version suunnitelmasta laitoin eilen postissa tyttärelle. Uskon tuntevani melko tarkkaan hänen makunsa sekä tietenkin olen selvittänyt perheen toiveita puutarhan suhteen, mutta silti hiukan jännittää. Maanantaina sitten kuulen, pitääkö aloittaa kokonaan alusta, vai riittääkö vain nyt tehdyn version jalostaminen.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Puutarhakirja-aarteita





Olen hullaantunut puutarhan lisäksi kirjoihin eli siten myös puutarhakirjoihin, joita minulla on vinot pinot, mutta nämä vanhat puutarhakirjat ovat aarteitani. Niitä olen ostellut Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kesäisin käydessäni.



Vanhin puutarhakirjani on Erik Lindgrenin Kasvitarhakirja vuodelta 1903. Kirja lienee alun perin ruotsalainen ja seitsemännestä tarkastetusta ja lisätystä painoksesta sen on Suomen oloihin mukaillut Mustialan puutarhuri Klas Stening ja suomentaneet pitäjän apulainen K. Korpela ja kansak. opettaja Aug. Wikstén. Tekstin lisäksi kirja on "valaistu 135 puupiirroksella". Kirja on tarkoitettu ohjeeksi jokaiselle kasvitarhanhoidon harrastajalle.



Jenny Elfvingin Suomalaista puutarhataidetta on painettu vuonna 1929. Siinä on esitelty 15 suomalaista puutarhaa, joista osa taitaa olla jo kadonneita. Kuvassa oleva Taruniemi sijaitsi Laatokan rannalla Sortavalan lähellä.





Salosen ja Jaatisen Kodin puutarha -kirjasta minulla on ensipainos vuodelta 1933. Se on kattava puutarha-alan käsikirja, jonka tarkoituksena on ollut "antaa ohjeita etupäässä maalaiskotien ja huvilapuutarhojen omistajille puutarha-alan monipuolisissa tehtävissä". Kuvat tomaatin kasvatusta käsittelevästä luvusta.



Elisabeth Koch kirjoitti Oma puutarha -kirjan omakoti- ja siirtolapuutarhaviljelijöille vuonna 1942. Kuvassa omakotipuutarhan ja viikonloppumajan puutarhan suunnitelmat. Vaikka tämäkin kirja keskittyy ajan tavan mukaisesti lähinnä hyötykasvien viljelyyn, on siinä myös useita perennoiden istutussuunnitelmia.



Ensimmäinen löytöni oli Väinö Lehtosen Omenanviljely vuodelta 1946. Siinä on jo peräti 15 värikuvasivua eri omenalajikkeista. Kirjoittaja on Lepaan puutarhaopiston opettaja ja hänen kirjansa "pyytää tarjoutua vaatimattomaksi neuvonantajaksi Suomen hedelmätarhojen jälleenrakennus-työssä ja jatkuvassa hoidossa". Ankarat pakkastalvet vuosina 1939-42 olivat nimittäin paikoin tuhonneet omenapuut lähes täydellisesti ja keskimäärinkin noin kaksikolmannesta puista oli kuollut.

Se on muuten se sama kirja, jota urheilijasankari Elmo kaipaili yhdessä Juhani Peltosen kirjoittamassa 70-luvun radiokuunnelmassa ;)

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Huonekuusi




Meillä ei ole ollut joulukuusta moneen vuoteen. Suurin syy lienee se, että täysikokoiselle kuuselle ei ole oikein hyvää paikkaa. Erilaisia 'korvikkeita' on aina välillä ollut, katajan oksia kiulussa, pikkujoulukuusi eli minikokoinen joulukuusi (kuusen latva?), minimuovikuusi (yäks!) tms.

Joulun alla löysin Plantagenista huonekuusen (Araucaria). Se on aivan ihana!! En raaskinut edes koristeita hennoille oksille laittaa. Ehkä siitä saamme pysyvän joulukuusen. Luin tosin, että sen kasvattaminen voi olla hiukan haasteellista kuivassa huoneilmassa. Täytyy yrittää muistaa suihkutella ahkerasti! Ja kesän se kuulemma viettää mielellään ulkona. Nyt siirrän sen mahdollisimman valoisaan paikkaan eli lasi-ikkunaisen takaoven viereen. Ovi on pohjoisen puolelle, joten paahdekaan ei pääse sitä kiusaamaan kevään edetessä.



Huonekuusessa oli myös pieni soma 'latvatähti', joka ei tosin kuvassa kovin selkeästi erotu. Siitä toivottavasti uusi kasvu keväällä lähtee.




Tässä toinen viime joulun ihanuus. Lahjaksi saatu hyasintti teki yhteensä kolme kukkavartta. Tässä ensimmäinen ja suurin on jo lakastunut ja raaskin sen vihdoin leikata poikki kuvan ottamisen jälkeen. Sitten pienemmätkin pääsivät paremmin oikeuksiinsa ja olivat tosi söpöjä. Nyt ne ovat jo venähtäneet, mutta tuoksuvat edelleen ihanasti.

Yritän saada sipulin säilymään kevääseen saakka, jotta voin sen istuttaa puutarhaan. Jos hyvin käy, se jatkaa siellä elämäänsä ja ilahduttaa tulevina vuosina, ehkä hiukan vaatimattomammin kukkivana tosin.