Pikkuinen parveke

Työni vuoksi joudun jatkossa asumaan viikot toisella paikkakunnalla. Siispä minulla on nyt kakkosasunto, jossa on lasitettu parveke. Sormia jo syyhyttää suunnitellessani mitä kaikkea kivaa siellä kasvattelen. Minulla ei aiemmin ole vastaavaa paikkaa ollut, mutta kadehtien olen joskus seurannut sellaisen suomaa pitkää kasvatuskautta.


Tämän viikonlopun ajan olen hommaillut muuttoa eli järjestellyt kakkoskotia kuntoon. Pikku hiljaa alkavat tavarat olla paikoillaan ja näyttäisi siltä, että olen muistanut pakata mukaan suunnilleen kaiken välttämättömän. Pieniä hankintoja on tietenkin täytynyt tehdä täällä päässäkin ja ostosreissulla eilen lähti mukaan myös ensimmäinen parvekkeen piristys.

Helmililjat tuovat minulle kevään. Poikani on syntynyt 29 vuotta sitten maaliskuussa ja ristiäiset olivat huhtikuun alussa, minun syntymäpäivänäni. Kastepöydän koristeena meillä oli helmililjoja. Ehkä juuri siitä syystä ne minulle rakkaiksi ovat muodostuneet.

Mullanvaihto

Sarin puutarhat -blogissa on tietoa mm. hyvästä ajankohdasta kukkien vaihtoon, pistokkaiden otosta ym. Hyvä ajankohta mullanvaihtoon alkoi eilen ja jatkuu maaliskuun kuudenteen päivään saakka. Niinpä minäkin reippaasti ryhdyin toimeen.

Anopinhammas on kitunut samassa pienessä ruukussa siitä lähtien kun sukulaismiehen kasvista irronneen poikasen viitisen vuotta sitten pelastin ja istutin pieneen saviruukkuun. Muutama kevät on mennyt mullanvaihtoa suunnitellessa ja nyt vihdoin sen toteutin. Täytyy tunnustaa, että vaikka olen puutarhaihminen, en ole taitava huonekasvi-ihminen.

Kasvi jakaantui hiukan voimaa käyttäen yhteensä seitsemään osaan. Niistä olisin siis saanut kuusi kasvia lisää, mutta olin hankkinut soikean mallisen ruukun, johon ne kaikki istutin. Saattaa tietenkin olla, että joudun jakopuuhiin taas ensi keväänä, mikäli kaikki palaset toipuvat jakamisesta ja täyttävät ruukun multatilan.

Tunnustus

 Sain tänään tunnustuksen Päärynäpuun varjossa -blogin Eijalta. Kiitos kaunis :D

Tunnustus tulee lähettää viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa ja joihin toivoo lisää lukijoita.

Jaan tunnustuksen seuraaville blogeille:

Marialle blogiin Marian koti ja puutarha
Vaahteramäen puutarhuroivalle kotiäidille
Saisalle blogiin Kukkalapset taivasalla
Heidille Perennapuutarhurin blogiin sekä
Hortensialle Pikkuinen puutarhani -blogiin

... ja tämä kuva etenkin viimeksimainitulle ...

Hyvää Ystävänpäivää!

Pari päivää sitten ihastelin lähikaupassamme upeita kerrottuja esikkoja. Maltoin kuitenkin mieleni enkä ostanut kukkaa.

Usein tulen moittineeksi (ainakin hiljaa mielessäni) miestä siitä, että hän ei huomaa/hoksaa mitään. Sillä kertaa hän kuitenkin oli huomannut ihastukseni, vieläpä muisti sen tänään ja toi minulle tuon ihanuuden ystävänpäivän kunniaksi.

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogiystäville!

Puutarhakirjastoni

Keräsin yhteen, tai siis neljään, kasaan kaikki puutarhakirjani. Ja onhan niitä kertynytkin vuosien saatossa. Itse asiassa tuosta puuttuu jokunen, muutama on tyttärellä lainassa ja pari missä lie.

Sanalla puutarhakirja on minulle hiukan laajempi merkitys kuin ehkä monelle muulle. Tarkkasilmäinen huomaa joukossa laajemminkin luontoa käsitteleviä teoksia. Ja orkideat ovat täällä Suomessa ennemminkin huone- kuin puutarhakasveja, mutta ehkä silloin voisi puhua huonepuutarhasta. Hanna Tuurin 'Vihreän saaren puutarhoissa' puolestaan sijoittuu johonkin kauno- ja puutarhakirjallisuuden välimaastoon.

Ensimmäinen hankkimani puutarhakirja oli Suuri puutarhakirja. Ostin sen 90-luvun alkupuolella muutettuamme nykyiseen kotiimme. Kirjassa on jopa hintalaput tallella! Kalliita olivat puutarhakirjat silloin(kin), sillä tämän hinta oli ollut 211 markkaa, mutta olin ostanut sen alennusmyynnistä 49 markalla.

Sittemmin kirjoja olen saanut lahjaksi mieheltä ja lapsilta (ajatella kuinka helppoa, ei tarvitse paljoa miettiä, sen kuin ostaa uudehkon puutarhakirjan ja voi olla varma, että lahja on mieluinen!) sekä tietenkin ostellut itse. Varsinkin alennusmyynnit ovat 'vaarallisia', on ihan pakko ostaa tuo ja tuo ja tuo, koska myöhemmin niitä ei enää saa, kun painos myydään loppuun ...

Jos pitäisi oma suosikki valita niin vaikeaksi menisi. On eri teemoja käsitteleviä kirjoja, kuten 'Perhospuutarha', 'Tuoksuva puutarha ja parveke', 'Villi puutarha', 'Japanilainen puutarha suomalaisittain' jne. On kirjoja, joilla on hurmaava nimi, kuten 'Onnellinen puutarhuri' tai 'Puutarhurin ilot, Kirppa ja kultakuoriainen'. Jälkimmäinen on pariskunnan Rea Peltola & Vesa Koivu tuotantoa, kuten myös 'Puutarhatyöt keväästä talveen'. Siinä on aivan loistava keksintö, kolmastoista kuukausi nimeltään 'pelakuu' joka sijoittuu kesän ja syksyn väliin.

Tässä selvityksenä suora lainaus kirjasta: "Suomen kesä on kovin lyhyt. Monet työt, jotka olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, jäävät jälleen seuraavaan vuoteen. Puutarhuri tarvitsisi ilman muuta ylimääräisen kuukauden: pelakuussa kiireinen laiskottelee ja aikova tekee. Ylimääräinen kuukausi riittää hyvin niiden pitkäaikaisten unelmien toteuttamiseen, jotka ovat vain odottaneet sopivaa ajankohtaa. Niin, sitten pelakuussa!"

Eeva Ruoffin ihanat kirjat 'Puutarhataiteen helmiä' ja 'Vanhoja suomalaisia puutarhoja' ansaitsevat ihan oman erillisen esittelynsä. Ja kaikki kirjat on myös tarkoitukseni listata nimineen ja tarkempine tietoineen. Niin, ehkä sitten pelakuussa ...

Puutarhasuunnittelua

Olen saanut kunniatehtävän. Tytär perheineen rakentaa ja pyysivät minua suunnittelemaan heille puutarhan.
Puutarhasuunnittelijana olen vielä enemmän amatööri kuin puutarhurina. Oman pihamme runko oli valmiina muuttaessamme. Minä olen lähinnä vain istutellut puita, pensaita, perennoja, sipulikasveja ym. nurmikon supistuessa pala palalta.
Puutarhan suunnittelusta tiedän sen, mitä olen television puutarhaohjelmissa nähnyt ja lehdistä tai kirjoista lukenut. Puutarhalehtiä olen tilannut ja ostanut vuosikaudet sekä tietenkin säilyttänyt jokaikisen, joten ideoita suunnittelun tueksi löytyi pilvin pimein, vaikka vain osan lehdistä selailin. Puutarhakirjoja minulle on myös kasaantunut melkoisesti ja niistä löytyi sekä ohjeita suunnitteluun että lisää ideoita.
Ensimmäisen version suunnitelmasta laitoin eilen postissa tyttärelle. Uskon tuntevani melko tarkkaan hänen makunsa sekä tietenkin olen selvittänyt perheen toiveita puutarhan suhteen, mutta silti hiukan jännittää. Maanantaina sitten kuulen, pitääkö aloittaa kokonaan alusta, vai riittääkö vain nyt tehdyn version jalostaminen.