Subtrooppinen hedelmätarha

Yksi alue San Diego Botanic Gardenissa on subtrooppinen hedelmätarha, jossa on laaja valikoima hedelmiä tuottavia kasveja, joita sillä seudulla voidaan kasvattaa.

Banaani oli sieltä tutuimmasta päästä.

Tämä lienee viikuna.

Monenlaisia hedelmiä siellä oli parhaillaan kypsymässä. Kuvia otin vain muutamista ja näidenkin nimistä osa on valitettavasti hakusessa. 

San Diego Botanic Garden

Elokuussa vietimme pari viikkoa eteläisessä Kaliforniassa ja sainhan minä yhden lyhyen puutarhavierailunkin ohjelmaamme mahtumaan. San Diego Botanic Garden ei nimestään huolimatta sijaitse San Diegon kaupungissa, vaan San Diegon piirikunnassa hieman pohjoisempana Encinitas -nimisessä pikkukaupungissa.

Puutarhassa kuljin ja kuvasin vain parin tunnin ajan, vaikka pari päivääkin siellä olisi saanut kulumaan! En valitettavasti huomannut ottaa ainoatakaan yleiskuvaa alueesta, vaan kuvasin lähinnä yksittäisiä kukkia tai kasveja. En myöskään tehnyt muistiinpanoja, joten suurinta osaa kuvissa olevista kasveista en osaa nimetä tarkasti tai kertoa miltä mantereelta ne ovat kotoisin.

Tämän nimi jäi mieleen - pulloharjapensas - vai liekö nimi lamppuharja virallinen suomennos. 

Kookkain koskaan näkemäni syyssyrikkä.

Ja olihan siellä muitakin ihan tuttuja kasveja.

Lisää kuvia tutuista ja tuntemattomista kasveista tulossa myöhemmin.

Sieniä, sieniä, paljon sieniä ...

Nyt on kuulemma hyvä sienivuosi. Metsässä en ole ehtinyt käydä, mutta ainakin meidän pihalla tuo näyttää pitävän paikkansa. Pihallamme on joka syksy ollut ainakin muutama sieni, mutta nyt niitä putkahtelee esiin vähän joka puolelta. Lajeja on useita, joista suurinta osaa en edes tunnista. Tuo yllä oleva on helppo eli pikkuinen kärpässienivauvahan se siinä.

Tämän alle mahtuisi vaikkapa Mörri Möykky asustelemaan.  

Sadonkorjuu

Minulla ei kummoistakaan hyötytarhaa ole, sillä etupäässä 'kasvatan kauneutta'. Kauneuden eli keväisen kukinnan takia olen kirsikan istuttanut muutama vuosi sitten, mutta toki minulle satokin kelpaa. Tosin se ei suurensuuri ollut, kevään kukkarunsaudesta huolimatta. Taisi alkukesän kylmyys haitata pölyttäjähyönteisten puuhia.

Kovin paljoa ei pihalla ollut viikonloppuna kuvattavaa, sillä eivät oikein jaksa pihan asukit kukkia tässä kuumuudessa ja kuivuudessa, varsinkaan kun en ole niitä ollut hoitelemassa. Suopayrtti sentään rehotti tai oikeastaan retkotti kukkapenkissä. Viimeistään ensi kesänä on tämä penkki uusittava ihan kokonaan. Pari kesää olen ajatusta hautonut, mutta aina on vain jäänyt ja taitaa jäädä tänäkin vuonna. Joitakin perennoja olen jo siirtänyt toisiin paikkoihin ja sama on edessä myös suopayrtillä, kunhan sille sopivan paikan keksin. Tämän penkin olen ajatellut toteuttaa kokonaan uusilla perennoilla. Pari suunnitelmaa olen jo piirtänyt ja voi olla, että ensi talven aikana suunnitelma taas 'jalostuu'.

Syysleimun kukkaset ovat pikku hiljaa avautumassa, mutta kovin runsasta ei senkään kukinta ole.

Jättipoimulehti ei ole keleistä moksiskaan, vaan rehottaa normaaliin tapaan. Tosin täytyy huomauttaa, että sen suhteellisen varjoisa kasvupaikka lienee myös pihan kosteimpia.

Kotkan Ruusu

Viime viikonloppuna vierailimme Kotkassa. Olin kesäkuun Kotipuutarha-lehdestä lukenut Kotkan puistoista, joten minun oli ehdottomasti päästävä tutustumaan niihin. Ihan kaikkiin en ehtinyt ja niissä, joissa piipahdin, olisi voinut kierrellä enemmänkin. Osa on lehtijutun mukaan parhaimmillaan keväällä, joten ehkä täytyy joskus toistekin kaakonkulmalle suunnata.

En varsinaisesti ruusuja bongaillut, tuo postauksen otsikko vain tuli mieleen Kotkasta ;) Nämä kaksi Sapokassa kuvaamaani ruusua ovat ehkä hiukan liian hempeitä, syvemmän punainen sopisi kaiketi paremmin. Nimikylttejäkin istutuksissa oli kiitettävästi, mutta enhän minä nimiä ylös huomannut kirjata, enkä tietenkään enää muista niitä. Onneksi muistan suurin piirtein, mistä mikäkin kuva on.

Keskellä olevassa ryhmässä hiukan enemmän verevyyttä, edelleen Sapokasta.

Sapokan kaarisiltoja ...

... ja vesiputous.

Sapokan jalohortensiat olivat täydessä kukassa ...

... mutta Sibeliuksenpuiston syyshortensiat vasta availivat mahtavan kokoisia kukintojaan.

Isopuiston englantilaistyylisessä maisemapuistossa on Kotkan suurin, noin tuhannen neliön kokoinen perennapenkki. Täytyy todeta, että koko ja toisto tuovat vaikuttavuutta. Ehkä sitä kannattaisi kokeilla kotipuutarhassakin pienen piperryksen sijaan! Muun muassa jaloangervojen ...

...  ja nauhusten kukinta oli juuri parhaimmillaan.

Köynnösten käyttö ja niiden luovat istutukset 'osuivat ja upposivat' eli arvaattekos kuka istuttelee ensi kesänä lisää klematiksia ... miksei niitä muka voi istuttaa vaikka kuunliljakasvuston keskelle, kuten Isopuistossa ...

... tai kukittamaan alppiruusua loppukesästä, edelleen Isopuistosta.

Katajakin sopii köynnöstueksi, ainakin Sapokassa.

Kuunliljaa ja rusopäivänliljaa Toivo Pekkasen puistossa.

Ei Kotkassa kuitenkaan pelkälle perennalinjalle ole heittäydytty, kesäkukkia löytyy ainakin Sibeliuspuistosta ... 

... ja havuistutuksia myös muualta kuin Palotorninvuorenpuiston rinteestä.

Tässä vielä Palotorninvuorenpuiston luonnonmukaista kosteikkoistutusta.

Ei Kotkan puistoja turhaan kehuta, kannattaa todella poiketa, mikäli matkaa sillä suunnalla!

Ennätys

Pioni 'Karl Rosenfield' kukkii upeampana kuin koskaan. Siinä on yli neljäkymmentä kukkaa auki samanaikaisesti ja vielä muutamia avautumattomia nuppuja. En ole kirjannut ylös kukkien määriä aiemmilta vuosilta, mutta uskoakseni tämä on ennätys. Näillä helteillä kukinta vain taitaa mennä ohi muutamassa päivässä.

Tämä on aika hauska kasvi, sillä siinä on eri tavoin kerrannaisia kukkia samassa yksilössä. Kukat avautuvat lähes yksinkertaisina ja heteiden keskeltä kasvaa myöhemmin lisää terälehtiä.

Tässä hiukan runsaampi yksilö. 

Tässä pionissa on loistavan punaiset kukat. Sävy muistuttaa mielestäni hiukan valamonruusua.

Yksi kukka on innostunut hiukan muita enemmän ja kasvattanut terälehtiä pallon täydeltä :)