Huomaan vuosi vuodelta hurahtavani enemmän ja enemmän lumikelloihin. Kauempaa katsottuna lumikellot näyttävät kovasti samanlaisilta ja eri lajien kukat ja muu rakenne ovatkin melkoisen saman kaltaiset. Lähietäisyydeltä tarkasteltuna huomaa kuitenkin erilaisuudet ja kiehtovat yksityiskohdat.
Viikko sitten tutkailin pihalla kasvavia lumikelloja ja kuvasin yksittäisiä kukkasia. Pienellä pokkarillani hyvien lähikuvien ottaminen on vaikeaa, mutta muutama kuva on kelvollinen.
Lumikellojen terälehtien täplät ovat tärkeitä laji- ja lajiketuntomerkkejä. Useimmilla lajeilla on vihreä v:n tai u:n muotoinen kuvio sisempien kehälehtien kärkiloven ympärillä. Joillakin lajeilla on vihreä kuvio myös sisemmän kehälehden tyvellä. Kuviot voivat olla myös yhteen kasvaneita tai se voi peittää lähes koko kehälehden. Joillakin harvinaisilla lajikkeilla täplät ovat keltaisia. Kirjailuja voi olla myös ulommissa kehälehdissä.
Lehdet ovat myös tärkeä tuntomerkki eri lajiryhmien välillä. Lumikellon kukkivassa sipulissa on yleensä kaksi lehteä, joiden välistä kukkavarsi nousee. Lehdet voivat olla toisiinsa nähden vastakkain, tai osittain sisäkkäin tai ne ovat ulkoreunoiltaan rullautuneina. Lehtien värisävy ja leveys vaihtelevat myös lajikkeen mukaan. Yllä oleva kukka muistuttaa puistolumikelloa, mutta sen lehdet (joita ei kuvassa näy) ovat leveämmät ja kirkkaan vihreät, kun taas puistolumikellon lehdet ovat kapeat ja harmaanvihreät.
Lumikellot risteytyvät helposti keskenään, joten uusia lajikkeita ilmestyy koko ajan. Omalta pihaltakin saattaa löytää yllättävän näköisiä lumikellon kukkia. Tänä keväänä huomasin tämän erikoisesti kirjaillun kukan. Kahdessa sisemmässä kehälehdessä on neliosainen kirjailu ja kolmannessa täpliä on vain kaksi. On mielenkiintoista nähdä ensi keväänä, onko tämä pysyvä kirjailu vai jostain syystä vain tänä keväänä ilmaantunut virhe kuviossa. En muista vastaavaa aikaisemmilta vuosilta, joten kyseessä saattaa olla nyt ensi kertaa kukkiva siementaimi.





