Kukkailottelua

Kolme vuotta sitten istuttamani suikeroesikot ovat runsastuneet kivasti ja aloittelemassa kukintaa.

Yksi kevätesikko on myös avannut muutaman kukan ja loputkin aloittanevat lähipäivinä.

Keltavuokot kukkivat syreenin oksien varjojen viiruttamassa auringonpaisteessa.




                    

Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun.

Parasta lomailua

Toukokuun alku ei välttämättä ole parasta aikaa pitää kesälomaa, mutta tämän viikon kelejä ei voi moittia. Päätin käyttää yhden viikon kesälomastani puutarhan kevätkunnostuksen merkeissä ja ajoitus osui aivan nappiin. Sää on juuri sopiva pihapuuhasteluun, on lämmintä ja aurinkoista, mutta ei liian kuumaa. Tänään aamupäivällä kevyt pilviharso taittoi kirkkaimman auringon- paisteen, joten valo-olosuhteet olivat otolliset kukkien kuvaamiselle.

Kuunliljat nousevat keväällä kovin hitaasti, joten olen istuttanut kuunliljapenkkiin erilaisia sipulikukkia. Olen laittanut penkkiin monta eri lajia ja lajiketta krookuksia, pääasiassa sinisen ja violetin sävyisiä. Monena vuonna puput ovat syöneet krookusten alut maata myöten jo ennen kukintaa ja olen pelännyt niiden taantuvan kokonaan kun eivät lehdettöminä pysty keräämään mukuloihin ravintoa seuraavaa vuotta varten. Tänä vuonna krookuksia ei ole syöty ja penkistä nousee ilahduttavan monen eri lajikkeen kukkia.

Yksi vakoinenkin krookuslajike on penkkiin päässyt. Lumikellot nousevat tässä varjoisassa penkissä hiukan myöhemmin, joten sekä tavallinen että kerrottu puistolumikello kukkivat myös edelleen.

Lämpimät ja aurinkoiset päivät ovat saaneet valkoiset ja siniset scillat suorastaan ryöpsähtämään kukkaan.

Jokunen sinivuokko kukkii edelleen ja suurin osa tavallisista valkovuokoista on myös kukassa.

Posliinihyasintteja, taustalla pari sinistä kevättähteä.

Vaaleanpunaisia kevättähtiä, taustalla muutama valkoinen ja sininen.

Itsekseen kiven kupeeseen kylväytynyt pikkusinililjan siementaimi avasi tänään pari ylimmäistä kukkaa. Varsinaisella kasvupaikalla pikkusinililjat ovat vielä nuppuisia.

Olen joitakin vuosia sitten istuttanut pihalle yhden pystykiurunkannuksen taimen. Se tuntuu viihtyvän hyvin ja siementaimia putkahtelee joka kevät entistä enemmän. Niistä ei ole haittaa nurmikollakaan, sillä kasvi kukkii aikaisin ja kuihtuu pian kukinnan jälkeen. 

Vihdoinkin

Vihdoinkin on koittanut kaunis kevät ja vihdoinkin olen päässyt Suvipihalle puutarhuroimaan. Kolme viikkoa poissa puutarhasta tähän aikaan vuodesta on pitkä aika. Oli minun onneni, että säät olivat viileät ja jopa talviset räntä- ja lumisateineen. Varhaisten pikkusipulien kukinta ei ole ehtinyt mennä ohi, vaan se on nyt lähestulkoon parhaimmillaan. Kuvassa kevättähtien kukintaa. 

Tänään olen yrittänyt aloittaa puutarhuroinnin varovasti, jotta kroppa ei kipeytyisi. Pojan perhe kävi vierailulla, joten sekin katkaisi sopivasti liiallisen rehkimisen. Pojan kolmevuotias tytär oli mummun apuna pihatöissä ja teki multakasoja pienellä puutarhalapiolla samalla kun minä perkasin rikkaruohoja tulevan äitienpäivälahjani kasvupaikalta.

Ensi viikon olen lomalla ja tuleva viikko on lähestulkoon kokonaisuudessaan varattu puutarhailulle.

Täplien tutkailua

Huomaan vuosi vuodelta hurahtavani enemmän ja enemmän lumikelloihin. Kauempaa katsottuna lumikellot näyttävät kovasti samanlaisilta ja eri lajien kukat ja muu rakenne ovatkin melkoisen saman kaltaiset. Lähietäisyydeltä tarkasteltuna huomaa kuitenkin erilaisuudet ja kiehtovat yksityiskohdat.

Viikko sitten tutkailin pihalla kasvavia lumikelloja ja kuvasin yksittäisiä kukkasia. Pienellä pokkarillani hyvien lähikuvien ottaminen on vaikeaa, mutta muutama kuva on kelvollinen.

Lumikellojen terälehtien täplät ovat tärkeitä laji- ja lajiketuntomerkkejä. Useimmilla lajeilla on vihreä v:n tai u:n muotoinen kuvio sisempien kehälehtien kärkiloven ympärillä. Joillakin lajeilla on vihreä kuvio myös sisemmän kehälehden tyvellä. Kuviot voivat olla myös yhteen kasvaneita tai se voi peittää lähes koko kehälehden. Joillakin harvinaisilla lajikkeilla täplät ovat keltaisia. Kirjailuja voi olla myös ulommissa kehälehdissä.

Lehdet ovat myös tärkeä tuntomerkki eri lajiryhmien välillä. Lumikellon kukkivassa sipulissa on yleensä kaksi lehteä, joiden välistä kukkavarsi nousee. Lehdet voivat olla toisiinsa nähden vastakkain, tai osittain sisäkkäin tai ne ovat ulkoreunoiltaan rullautuneina. Lehtien värisävy ja leveys vaihtelevat myös lajikkeen mukaan. Yllä oleva kukka muistuttaa puistolumikelloa, mutta sen lehdet (joita ei kuvassa näy) ovat leveämmät ja kirkkaan vihreät, kun taas puistolumikellon lehdet ovat kapeat ja harmaanvihreät.

Lumikellot risteytyvät helposti keskenään, joten uusia lajikkeita ilmestyy koko ajan. Omalta pihaltakin saattaa löytää yllättävän näköisiä lumikellon kukkia. Tänä keväänä huomasin tämän erikoisesti kirjaillun kukan. Kahdessa sisemmässä kehälehdessä on neliosainen kirjailu ja kolmannessa täpliä on vain kaksi. On mielenkiintoista nähdä ensi keväänä, onko tämä pysyvä kirjailu vai jostain syystä vain tänä keväänä ilmaantunut virhe kuviossa. En muista vastaavaa aikaisemmilta vuosilta, joten kyseessä saattaa olla nyt ensi kertaa kukkiva siementaimi.

Keväinen viikonloppu

Unkarinsinivuokko

Ihana keväinen viikonloppu takana. Hiukan jo aloittelin puutarhapuuhia, mutta ihan varovasti vasta. Nurmikkoalueella ei vielä voi haravoida, mutta kriikunan alustan putsasin sinne kasaantuneista tammen lehdistä. Pensaiden ja puiden alustoja en yleensä haravoi, vaan annan kasvijätteen jäädä paikoilleen kasvattamaan humuskerrosta. Nyt tammen kovia ja hitaasti maatuvia lehtiä oli alueelle kasaantunut niin runsaasti, että halusin ne pois paikalla kasvavien sipulikukkien päältä.

Tarhasinivuokko

Sinivuokot ovat aloittelemassa kukintaa. Aloituskuvan unkarinsinivuokko on niistä varhaisin ja tarhasinivuokko on myös täydessä kukassa. Tavalliset sinivuokot tulevat hyvää vauhtia perässä, mutta niissä oli vasta muutamia täysin avonaisia kukkia. Kuvat niistä eivät valitettavasti nyt onnistuneet kirkkaasti paistavan auringon häikäistessä liikaa.

Maaliskuun lopun nuppuiset talventähdet olivat jo kukinnan loppuvaiheessa. Onneksi lähistöllä näkyi lisää nuppuja. Nämä varhaiset kevätkukkijat ovat todella tärkeitä ravinnon lähteitä erilaisille pörriäisille, joita lenteli jo runsaasti kasvustoissa.

Virvaliljat eivät ihan vielä uskaltaneet avata nuppuisia kukintojaan, vaikka aurinko lämmitti mukavasti. Virvaliljan sukulaisten syysmyrkkyliljojen lehdet olivat jo melko kookkaita, mutta niitä en huomannut kuvata.

Lumikellot jatkavat kukintaansa ja yhä uusia alkuja nousee maasta monin paikoin. Lumikelloja kuvasin runsaasti ja muutama kuva onnistui ihan kivasti. Niistä enemmän seuraavassa postauksessa.

KEVÄT

Meillä on kevät! Minulle kevät alkaa lumikellojen kukinnasta. Viime päivien lämpö ja auringonpaiste ovat tehneet tehtävänsä ja lumikellot ovat kilvan availleet kukkiaan. Kovasti matalan varren päässä kellot nuokkuvat eivätkä lehdetkään vielä ole kasvaneet täyteen mittaansa, mutta monet kukat ovat auki.

Kovin paljon meillä ei vielä voi puutarhassa tehdä. Maa on monin paikoin vielä lumen peitossa, pinnaltaan jäässä tai litimärkää, joten nurmikolla kulkemistakin yritin välttää, puhumattakaan että olisi voinut haravoida.

Lumikellojen kasvupaikkoja siivoilin varovasti, jotta niiden ei tarvitse kuivuneiden lehtien läpi puskea. Helpostihan ne niiden läpi kasvavat, mutta näyttävät kauniimmilta ilman ruskeaa kauluria. 

Tällainenkin kaveri oli jo liikkeellä.

Kartanopionin verso nousee terhakkaana juuri lumesta vapautuneesta maasta. Tämän päälle kasasin vielä varulta hiukan edellisvuotisia lehtiä katteeksi.

Talventähti uskalsi varovasti vasta raottaa yhtä nuppua.

Lumikelloja kasvaa monessa eri kohdassa ja kasvustot ovat sen mukaisesti eri vaiheissa. Nämä ovat jo melko isolla nupulla, mutta paikoin on vasta pieniä alkuja nousemassa. Sehän on vain mukavaa, koska lumikellojen kausi näin pidentyy mukavasti.

Näiden kuvien myötä julistan Suvipihan puutarha- ja blogikauden 2016 avatuksi!