perjantai 29. maaliskuuta 2019
Kelloja ruukkuun
Nostin lumikelloja sisälle ruukkuun. Sain tähän vinkin jo monta viikkoa sitten Eva Robildin Facebook-sivulta ja tänään vihdoin uskalsin kokeilla onnistunko kaivamaan ne ylös ilman että varret irtoavat sipuleista. Sisällä nuput aukesivat nopeasti ja tuoksuvat miedosti. Istutan sipulit myöhemmin keväällä takaisin pihalle sellaiseen kohtaan, jossa lumikelloja ei vielä kasva.
Tässä nurkkauksessa on lumikellojen kasvu parhaassa vauhdissa. Siinä kasvaa takaosassa sekä tavallisia puistolumikelloja - joista nyt lohkaisin pienen osan ruukkuun - että kerrottukukkaisia puistolumikelloja 'Flore pleno' samoin kuin tähtilumikelloja ja turkinlumikelloja.
Nämä hiljattain esiin nousseet 'Flore plenot' kasvavat pihan kaukaisimmassa nurkassa. Kukat ovat isoja ja pulleita, joten ne näkyvät heti pintaan noustuaan myös keittiön ikkunasta katsellessa. 'Flore pleno' on elinvoimainen ja lisääntyy nopeasti sivusipuleista, mutta niitä täytyy istuttaa tälle alueelle lisää, jotta jonain tulevana keväänä se on täynnä valkoisia mättäitä.
perjantai 22. maaliskuuta 2019
Kevät
Kevät alkaa minulle siitä, kun ensimmäinen lumikello avaa kukkansa. Tänään voin siis julistaa kevään alkaneeksi Suvipihalla. Nämä tähtilumikellot (Galanthus elwesii) olivat jo helmikuun lopulla suurella nupulla paljastuessaan lumen alta. Sitten tulivat kipakat pakkaset ja onneksi myös uusi paksu lumikerros niiden suojaksi, joten vain pari lehteä näkyy hiukan kärsineen kylmästä. Lumikellot paljastuivat lumen alta uudelleen vihdoin eilen, ehkä kukka oli jo silloin auki, mutta en valitettavasti ollut sitä näkemässä tai kuvaamassa.
Lämpimässä nurkkauksessa kasvava kerrannaiskukkainen puistolumikello on usein kukkinut ensimmäisenä, mutta tänä keväänä suotuisaan paikkaan viime syksynä istuttamani tähtilumikello vei voiton. 'Flore pleno' on paksuhkon lumipeitteen alla kasvattanut useita nuppuja ja rypäs paljastui kokonaan tänään.
Vieressä kasvavat tavalliset puistolumikellot ovat vielä osittain lumen alla, mutta nuput nousevat terhakkaasti ja muutama lämmin ja aurinkoinen päivä saa kukat avautumaan.
Lämpö ja aurinko sulattavat lumipeitettä ja lumikelloja paljastuu vähän sieltä sun täältä.
perjantai 1. helmikuuta 2019
Lumikelloryhmä
Hankien ja nietosten keskellä odotan malttamattomana kevättä ja lumikelloja. Odottaessani olen innolla seurannut Facebookissa muutamaa ulkomaista lumikelloryhmää ja ihastellut toinen toistaan upeampia kuvia erikoisista ja ihan tavallisistakin lumikelloista. Niiden innoittamana päätin perustaa lumikelloryhmän meille pohjoisempien seutujen harrastajille, jotta voimme jakaa kuvia ja kokemuksia silloin kun se täällä on ajankohtaista.
Linkkiä Lumikelloryhmä klikkaamalla ryhmä löytyy Facebookista. Ryhmä on suljettu ja jäseneksi pääsee hyväksynnän kautta, joten laittakaa liittymispyyntöjä tulemaan. Kutsuja olen laittanut vain muutaman, sillä onnistuin kutsumaan ainoastaan omista kavereistani löytyviä henkilöitä. Jäseneksi hyväksynnän jälkeen voitte lähettää kutsuja 'lumikellohulluille' kavereillenne (ellei se onnistu, laittakaa viestiä ja muutan tarvittaessa ryhmän asetuksia - en ole oikein perillä noista systeemeistä).
Toivon, että saamme mukaan paljon innokkaita lumikellojen ystäviä.
sunnuntai 18. marraskuuta 2018
Piipahdus kesään
Lokakuun loppupuolella teimme pienen piipahduksen kesään tai ainakin kesäisiin maisemiin ja keleihin eli Kaliforniaan. Puutarhoissa emme vierailleet, mutta kuvasin tietenkin myös kukkia aina tilaisuuden tullen.
Lensimme San Franciscon kautta ja viivyimme siellä pari päivää. Lombard Street on ehkä kaupungin kaunein katu. Jyrkempiä ja mutkaisempiakin kaupungista löytyy, mutta tällä muutaman korttelin pätkällä on upeat istutukset pääasiassa hortensiaa. Kukinta oli suurelta osin jo loppuvaiheessa, mutta ihan tuoreitakin kukkia löytyi vielä.
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, on osavaltion tunnuskasvi ja lailla rauhoitettu alkuperäisessä elinympäristössään kuivilla kukkuloiden rinteillä ja ruohostomailla sekä aavikoilla. Sitä käytetään tietenkin myös julkisissa istutuksissa ja kasvatetaan puutarhoissa.
Varsinainen matkakohteemme oli San Diego aivan osavaltion eteläosassa. Sää suosi meitä molemmissa kaupungeissa, parhaimmillaan lämpöasteita oli kolmisenkymmentä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Tämä vuosi on ollut Kaliforniassakin erityisen kuuma ja kuiva, juuri näille istutuksille sopivaa.
Kolibrikukka, Strelizia reginae, Bird of Paradise - minun suosikkini.
Tässä hauskannäköinen kanto. En tiedä mikä puu on kyseessä, mutta vielä kasvavienkin puiden runko on samalla tavalla kierteinen.
Bellis kukki edelleen puistonurmikolla. Olin asiasta kovasti hämmästynyt, sillä nurmikolla kasvavia ja kukkivia kaunokaisia olen nähnyt ainoastaan keväällä.
Halloween oli lähestymässä, joten siihen liittyviä teemoja näkyi eri puolilla. Talojen pihoissa oli aika makaabereitakin luuranko-, hautakivi-, kummitus- yms asetelmia, mutta laitan mieluummin tällaisen liikehuoneiston edessä olevan kurpitsasomisteisen kukkaistutuksen kuvan.
Vielä sananen Kalifornian paloista, jotka alkoivat vasta matkamme jälkeen. Kyse ei ole metsäpaloista, sillä alueilla, joilla palot riehuvat ei edes ole metsiä, vaan kyse on maasto- tai pensaspaloista, brush fire. Palot leviävät kukkuloiden rinteitä ja niiden välissä olevia solia pitkin rutikuivassa aluskasvillisuudessa. Tällaista kasvillisuutta on kaikkialla 'joutomailla' ja muun muassa teiden varsilla. Metsänhoidollisilla toimenpiteillä paloja ei voida ehkäistä, mutta kaavoituksen ja yhdyskuntasuunnittelun avulla olisi paljonkin tehtävissä.
sunnuntai 9. syyskuuta 2018
Syksyn merkkejä
Kesäisen lämpöisestä säästä huolimatta syksyn merkkejä on jo näkyvissä ja syysmyrkkyliljojen kukat ovat niistä kauneimpia. Ensimmäinen kukka on jo auki ja lisää nousee.
Vanhaa kantaa oleva syysasteri availee myös ensimmäisiä kukkiaan. Kukat ovat vaaleanvioletteja, vaikka tässä kuvassa ne näyttävät lähes valkoisilta.
Pensaskärhön Clematis recta 'Purpurea' siemenet muodostavat hauskoja ja koristeellisia palleroita.
Kukkasipulien istutuskausi on alkanut - lumikelloista tietenkin. Lumikellojen pienet sipulit kuivuvat herkästi, joten ne on hyvä saada multiin heti, kun ne ovat tulleet kauppoihin. Tänäkin syksynä olen tyytynyt tavallisten kauppojen ja puutarhamyymälöiden valikoimaan, vaikka hiukan houkuttaisi tilata erikoisempia lajikkeita ulkomailta. Maahan olen kätkenyt 30 tavallisen puistolumikellon, 35 turkinlumikellon ja 20 tähtilumikellon sipulia - toistaiseksi.
keskiviikko 8. elokuuta 2018
Pinkkiä elokuuta
Meillä ei ole tällä hetkellä kukassa paljon mitään, mutta pinkkiä löytyy. Todellinen ihanuus on äitienpäivälahjaksi saamani tarhalyhtykärhö 'Princess Kate'. Istutin kärhön portaalle isoon ruukkuun, missä se on viihtynyt vaihtelevasti. Toukokuun lämmössä se lähti hyvään kasvuun, mutta kesäkuun viileydessä ja tuulisissa säissä se oli hätää kärsimässä. Toinen verso kuihtui pois, mutta kaikeksi onneksi toinen on kasvanut normaalisti ja kukkii kauniisti.
Monissa kuvissa ja kärhön esittelyteksteissä kukkia luonnehditaan liljatulppaanin muotoisiksi, sisäpuolelta valkoisiksi ja ulkopuolelta purppuranpunaisiksi. Muoto on oikea (nämä kukat ovat auenneet jo hiukan yli), mutta nämä ovat ulkopuolelta kyllä enemmänkin pinkkejä.
Vaaleanpunainen mustasilmäsusanna kukkii, kunhan sitä muistaa ja jaksaa kastella.
Syysleimu ei kastelua kaipaa, vaan se rehottaa ja kukinta on runsaampaa kuin vuosiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)