lauantai 6. huhtikuuta 2019
Pikkuaurinko
Tänään avautui ensimmäinen pikkuaurinko - talventähti avasi vihdoinkin kukkansa. Tämän nupun avautumista olen odotellut jo muutaman päivän, mutta siihen tarvittiin kevään toistaiseksi lämpöisin auringonpaiste. Talventähden oikealla puolella on toinenkin nuppu ja vasemmalla on nousemassa useita keltaisia piippoja. Ne lienevät sinililjoja, joiden lehdet ovat keltaisia, koska ne ovat nousseet maan pinnalle paikalta jokin aika sitten poistetun lehtikerroksen alla.
Muutama krookuskin avasi kukkansa tänään. Niitä olisi varmasi ollut enemmänkin, mutta parhaassa kasvussa ollut kasvusto oli yön aikana parturoitu maan tasalle. Kahvinporojen ripottelu niiden kasvualueelle ei auttanut, tai sitten porot olivat jo menettäneet tehonsa, koska olen ripotellut niitä eri päivinä myös muihin krookusten kasvupaikkoihin.
Muutama sinivuokko on myös (ainakin melkein) kukassa ja isoja nuppuja löytyy monin paikoin.
Kerrannaiskukkaisen lumikellon 'Flore pleno' kukat ovat avautuneet täysin. Paljon muitakin lumikelloja kukkii, mutta ne eivät tänään halunneet onnistua kuvissa.
Tete-narsissi on majaillut portaalla ruukussa jo jonkin aikaa. Eilen isohelmililja (Muscari latifolium) halusi välttämättä muuttaa meille ja pääsi ruukkuun sen kaveriksi. Aiemmin viikolla saamani keltainen hyasintti on avautunut sisällä. Tänään nostin sen ulkoilemaan portaalle auringon lämpöön ja se osoittautui heti varsinaiseksi pörriäismagneetiksi.
lauantai 30. maaliskuuta 2019
Keltainen
Viime syksynä istuttamieni tähtilumikellojen joukosta paljastui kiva yllätys - keltainen yksilö - ja tänään onnistui myös sen kuvaaminen. Lumikellon ylempi täplä on selkeästi keltainen, alempi lähinnä limenvihreä. Takana kasvava lumikello on myös hiukan kellertävä, mutta ehkä kuitenkin hiukan vihertävämpi.
Uusia lumikellokasvustoja paljastuu lumipeitteen väistyessä. Tässä ruusupensaiden alla kasvaa lähinnä kerrannaiskukkaista puistolumikelloa 'Flore pleno'.
perjantai 29. maaliskuuta 2019
Kelloja ruukkuun
Nostin lumikelloja sisälle ruukkuun. Sain tähän vinkin jo monta viikkoa sitten Eva Robildin Facebook-sivulta ja tänään vihdoin uskalsin kokeilla onnistunko kaivamaan ne ylös ilman että varret irtoavat sipuleista. Sisällä nuput aukesivat nopeasti ja tuoksuvat miedosti. Istutan sipulit myöhemmin keväällä takaisin pihalle sellaiseen kohtaan, jossa lumikelloja ei vielä kasva.
Tässä nurkkauksessa on lumikellojen kasvu parhaassa vauhdissa. Siinä kasvaa takaosassa sekä tavallisia puistolumikelloja - joista nyt lohkaisin pienen osan ruukkuun - että kerrottukukkaisia puistolumikelloja 'Flore pleno' samoin kuin tähtilumikelloja ja turkinlumikelloja.
Nämä hiljattain esiin nousseet 'Flore plenot' kasvavat pihan kaukaisimmassa nurkassa. Kukat ovat isoja ja pulleita, joten ne näkyvät heti pintaan noustuaan myös keittiön ikkunasta katsellessa. 'Flore pleno' on elinvoimainen ja lisääntyy nopeasti sivusipuleista, mutta niitä täytyy istuttaa tälle alueelle lisää, jotta jonain tulevana keväänä se on täynnä valkoisia mättäitä.
perjantai 22. maaliskuuta 2019
Kevät
Kevät alkaa minulle siitä, kun ensimmäinen lumikello avaa kukkansa. Tänään voin siis julistaa kevään alkaneeksi Suvipihalla. Nämä tähtilumikellot (Galanthus elwesii) olivat jo helmikuun lopulla suurella nupulla paljastuessaan lumen alta. Sitten tulivat kipakat pakkaset ja onneksi myös uusi paksu lumikerros niiden suojaksi, joten vain pari lehteä näkyy hiukan kärsineen kylmästä. Lumikellot paljastuivat lumen alta uudelleen vihdoin eilen, ehkä kukka oli jo silloin auki, mutta en valitettavasti ollut sitä näkemässä tai kuvaamassa.
Lämpimässä nurkkauksessa kasvava kerrannaiskukkainen puistolumikello on usein kukkinut ensimmäisenä, mutta tänä keväänä suotuisaan paikkaan viime syksynä istuttamani tähtilumikello vei voiton. 'Flore pleno' on paksuhkon lumipeitteen alla kasvattanut useita nuppuja ja rypäs paljastui kokonaan tänään.
Vieressä kasvavat tavalliset puistolumikellot ovat vielä osittain lumen alla, mutta nuput nousevat terhakkaasti ja muutama lämmin ja aurinkoinen päivä saa kukat avautumaan.
Lämpö ja aurinko sulattavat lumipeitettä ja lumikelloja paljastuu vähän sieltä sun täältä.
perjantai 1. helmikuuta 2019
Lumikelloryhmä
Hankien ja nietosten keskellä odotan malttamattomana kevättä ja lumikelloja. Odottaessani olen innolla seurannut Facebookissa muutamaa ulkomaista lumikelloryhmää ja ihastellut toinen toistaan upeampia kuvia erikoisista ja ihan tavallisistakin lumikelloista. Niiden innoittamana päätin perustaa lumikelloryhmän meille pohjoisempien seutujen harrastajille, jotta voimme jakaa kuvia ja kokemuksia silloin kun se täällä on ajankohtaista.
Linkkiä Lumikelloryhmä klikkaamalla ryhmä löytyy Facebookista. Ryhmä on suljettu ja jäseneksi pääsee hyväksynnän kautta, joten laittakaa liittymispyyntöjä tulemaan. Kutsuja olen laittanut vain muutaman, sillä onnistuin kutsumaan ainoastaan omista kavereistani löytyviä henkilöitä. Jäseneksi hyväksynnän jälkeen voitte lähettää kutsuja 'lumikellohulluille' kavereillenne (ellei se onnistu, laittakaa viestiä ja muutan tarvittaessa ryhmän asetuksia - en ole oikein perillä noista systeemeistä).
Toivon, että saamme mukaan paljon innokkaita lumikellojen ystäviä.
sunnuntai 18. marraskuuta 2018
Piipahdus kesään
Lokakuun loppupuolella teimme pienen piipahduksen kesään tai ainakin kesäisiin maisemiin ja keleihin eli Kaliforniaan. Puutarhoissa emme vierailleet, mutta kuvasin tietenkin myös kukkia aina tilaisuuden tullen.
Lensimme San Franciscon kautta ja viivyimme siellä pari päivää. Lombard Street on ehkä kaupungin kaunein katu. Jyrkempiä ja mutkaisempiakin kaupungista löytyy, mutta tällä muutaman korttelin pätkällä on upeat istutukset pääasiassa hortensiaa. Kukinta oli suurelta osin jo loppuvaiheessa, mutta ihan tuoreitakin kukkia löytyi vielä.
Tuliunikko, Eschscholzia Californica, on osavaltion tunnuskasvi ja lailla rauhoitettu alkuperäisessä elinympäristössään kuivilla kukkuloiden rinteillä ja ruohostomailla sekä aavikoilla. Sitä käytetään tietenkin myös julkisissa istutuksissa ja kasvatetaan puutarhoissa.
Varsinainen matkakohteemme oli San Diego aivan osavaltion eteläosassa. Sää suosi meitä molemmissa kaupungeissa, parhaimmillaan lämpöasteita oli kolmisenkymmentä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Tämä vuosi on ollut Kaliforniassakin erityisen kuuma ja kuiva, juuri näille istutuksille sopivaa.
Kolibrikukka, Strelizia reginae, Bird of Paradise - minun suosikkini.
Tässä hauskannäköinen kanto. En tiedä mikä puu on kyseessä, mutta vielä kasvavienkin puiden runko on samalla tavalla kierteinen.
Bellis kukki edelleen puistonurmikolla. Olin asiasta kovasti hämmästynyt, sillä nurmikolla kasvavia ja kukkivia kaunokaisia olen nähnyt ainoastaan keväällä.
Halloween oli lähestymässä, joten siihen liittyviä teemoja näkyi eri puolilla. Talojen pihoissa oli aika makaabereitakin luuranko-, hautakivi-, kummitus- yms asetelmia, mutta laitan mieluummin tällaisen liikehuoneiston edessä olevan kurpitsasomisteisen kukkaistutuksen kuvan.
Vielä sananen Kalifornian paloista, jotka alkoivat vasta matkamme jälkeen. Kyse ei ole metsäpaloista, sillä alueilla, joilla palot riehuvat ei edes ole metsiä, vaan kyse on maasto- tai pensaspaloista, brush fire. Palot leviävät kukkuloiden rinteitä ja niiden välissä olevia solia pitkin rutikuivassa aluskasvillisuudessa. Tällaista kasvillisuutta on kaikkialla 'joutomailla' ja muun muassa teiden varsilla. Metsänhoidollisilla toimenpiteillä paloja ei voida ehkäistä, mutta kaavoituksen ja yhdyskuntasuunnittelun avulla olisi paljonkin tehtävissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)