Sama kasvi ( ? ! )

Nämä pikkusinililjat (Scilla bifolia) olen istuttanut vuosia sitten. Sipulit olivat pikkiriikkisiä ja mietin mahtavatko ne edes lähteä kasvuun. Niin kukkia vain putkahti maasta seuraavana keväänä ja sittemmin ne ovat kukkineet joka vuosi. Kovin paljoa ne eivät ole lisääntyneet, mutta muutama siementaimikin on ilmestynyt toisaalle. Kasvi on todella pieni, noin viisi senttimetriä korkea.

Nämä pikkusinililjat olen istuttanut pari vuotta sitten. Sipulit olivat aivan eri kokoluokkaa ja niin on myös koko kasvi. Kukka on suunnilleen saman kokoinen kuin tuolla miniversiolla, mutta niitä on jokaisessa kukkavarressa todella monta. Varret ovat rotevia ja noin kymmensenttisiä, samoin lehdet.

Näitä kasveja katsoessa tulee ensimmäisenä mieleen, että ne eivät voi olla samaa lajia. Luonnonvaraisena pikkusinililja on levinnyt keskisessä Euroopassa laajalle. Doradin puutarhasivuilla   kerrotaan, että laji on luonnossa erittäin vaihteleva koon ja kukan värin suhteen. Lajista on nimetty kymmeniä alalajeja ja muotoja, jotka kuitenkin summataan kaikki päälajin alle. Lajikkeita on tunnettu toistakymmentä, mutta ne näyttävät pääosin kadonneen.

Pikkusinililjan vaihtelevuus tulee erittäin hyvin esiin näiden eri kantaa olevien yksilöiden kautta. Kukan väri on molemmissa suunnilleen sama (tuo ylemmässä kuvassa oleva vain näyttää hiukan haalealta ilta-auringon valossa), mutta kooltaan ne ovat aivan eri suuruusluokkaa. Olen tarkoituksella istuttanut ne eri kohtiin, mutta saattavathan ne siitä huolimatta risteytyä keskenään ja tuottaa taas erilaisia jälkeläisiä. Tänä keväänä hankin isosinililjoja. Ne ovat vielä ruukussa ja täytyy miettiä tarkkaan, mihin kohtaan ne kannattaa istuttaa.

Kaikkialla kukkii

Palasimme eilen kotiin vierailtuamme lasten perheiden luona pääsiäisen ajan ja ilokseni saatoin todeta, että kaikkialla kukkii eikä mitään tärkeää ole mennyt ohi. Kevätlumipisara näyttää vihdoin kotiutuneen, sillä kukkia on enemmän kuin koskaan. Joissakin kukissa on keltainen täplä, toisissa se on vihreä ja yksi on tehnyt kaksi kukkaa samaan varteen.

Onneksi istutin sahramin mukuloita viime syksynä runsaasti, sillä puput parturoivat varhaisimmin nousseet kasvustot melkein kokonaan. Nämä valkoiset ja keltaiset säilyivät ainakin tänä keväänä lähes koskemattomina, joten kukkivat toivottavasti myös tulevina keväinä.

Nämä violetin väriset ovat jäänteitä vuosien takaisesta runsaasta kasvustosta, joka lähes katosi, mutta näyttää pikku hiljaa elpyvän.

Valkoisia, vaaleanpunaisia ja sinisiä kevättähtiä sekä muutama sekaan kylväytynyt sininen scilla.

Muutama sininen idänsinililja värittää pääosin valkoisten scillojen ryhmää. Monia vuosia kesti ennen kuin scillat levisivät kunnolla, mutta nyt niitä kasvaa lähes kaikkialla, myös nurmikolla.

Sinivuokot leviävät muurahaisten kuljettamista siemenistä ja niitä putkahtelee esiin eri puolilla pihaa. Tässä kuvassa on unkarinsinivuokon jälkeläinen.

Tässä kohdassa lumikellojen kukinta on ohi ja nyt on vuorossa valkovuokko. Toisaalla valkovuokot ovat vasta nupulla ja paikoin ei vielä näy edes lehtiä. Kevätkukinta menee usein ohi aivan liian nopeasti, joten erilaisten kasvupaikkojen ansiosta sen pidentäminen onnistuu edes hiukan.

Pikkuaurinko

Tänään avautui ensimmäinen pikkuaurinko - talventähti avasi vihdoinkin kukkansa. Tämän nupun avautumista olen odotellut jo muutaman päivän, mutta siihen tarvittiin kevään toistaiseksi lämpöisin auringonpaiste. Talventähden oikealla puolella on toinenkin nuppu ja vasemmalla on nousemassa useita keltaisia piippoja. Ne lienevät sinililjoja, joiden lehdet ovat keltaisia, koska ne ovat nousseet maan pinnalle paikalta jokin aika sitten poistetun lehtikerroksen alla.

Muutama krookuskin avasi kukkansa tänään. Niitä olisi varmasi ollut enemmänkin, mutta parhaassa kasvussa ollut kasvusto oli yön aikana parturoitu maan tasalle. Kahvinporojen ripottelu niiden kasvualueelle ei auttanut, tai sitten porot olivat jo menettäneet tehonsa, koska olen ripotellut niitä eri päivinä myös muihin krookusten kasvupaikkoihin.

Muutama sinivuokko on myös (ainakin melkein) kukassa ja isoja nuppuja löytyy monin paikoin.

Kerrannaiskukkaisen lumikellon 'Flore pleno' kukat ovat avautuneet täysin. Paljon muitakin lumikelloja kukkii, mutta ne eivät tänään halunneet onnistua kuvissa.

Tete-narsissi on majaillut portaalla ruukussa jo jonkin aikaa. Eilen isohelmililja (Muscari latifolium) halusi välttämättä muuttaa meille ja pääsi ruukkuun sen kaveriksi. Aiemmin viikolla saamani keltainen hyasintti on avautunut sisällä. Tänään nostin sen ulkoilemaan portaalle auringon lämpöön ja se osoittautui heti varsinaiseksi pörriäismagneetiksi.

Keltainen

Viime syksynä istuttamieni tähtilumikellojen joukosta paljastui kiva yllätys - keltainen yksilö - ja tänään onnistui myös sen kuvaaminen. Lumikellon ylempi täplä on selkeästi keltainen, alempi lähinnä limenvihreä. Takana kasvava lumikello on myös hiukan kellertävä, mutta ehkä kuitenkin hiukan vihertävämpi.

Uusia lumikellokasvustoja paljastuu lumipeitteen väistyessä. Tässä ruusupensaiden alla kasvaa lähinnä kerrannaiskukkaista puistolumikelloa 'Flore pleno'.

Kelloja ruukkuun

Nostin lumikelloja sisälle ruukkuun. Sain tähän vinkin jo monta viikkoa sitten Eva Robildin Facebook-sivulta ja tänään vihdoin uskalsin kokeilla onnistunko kaivamaan ne ylös ilman että varret irtoavat sipuleista. Sisällä nuput aukesivat nopeasti ja tuoksuvat miedosti. Istutan sipulit myöhemmin keväällä takaisin pihalle sellaiseen kohtaan, jossa lumikelloja ei vielä kasva.

Tässä nurkkauksessa on lumikellojen kasvu parhaassa vauhdissa. Siinä kasvaa takaosassa sekä tavallisia puistolumikelloja - joista nyt lohkaisin pienen osan ruukkuun - että kerrottukukkaisia puistolumikelloja 'Flore pleno' samoin kuin tähtilumikelloja ja turkinlumikelloja.

Nämä hiljattain esiin nousseet 'Flore plenot' kasvavat pihan kaukaisimmassa nurkassa. Kukat ovat isoja ja pulleita, joten ne näkyvät heti pintaan noustuaan myös keittiön ikkunasta katsellessa. 'Flore pleno' on elinvoimainen ja lisääntyy nopeasti sivusipuleista, mutta niitä täytyy istuttaa tälle alueelle lisää, jotta jonain tulevana keväänä se on täynnä valkoisia mättäitä.

Kevät

Kevät alkaa minulle siitä, kun ensimmäinen lumikello avaa kukkansa. Tänään voin siis julistaa kevään alkaneeksi Suvipihalla. Nämä tähtilumikellot (Galanthus elwesii) olivat jo helmikuun lopulla suurella nupulla paljastuessaan lumen alta. Sitten tulivat kipakat pakkaset ja onneksi myös uusi paksu lumikerros niiden suojaksi, joten vain pari lehteä näkyy hiukan kärsineen kylmästä. Lumikellot paljastuivat lumen alta uudelleen vihdoin eilen, ehkä kukka oli jo silloin auki, mutta en valitettavasti ollut sitä näkemässä tai kuvaamassa.

Lämpimässä nurkkauksessa kasvava kerrannaiskukkainen puistolumikello on usein kukkinut ensimmäisenä, mutta tänä keväänä suotuisaan paikkaan viime syksynä istuttamani tähtilumikello vei voiton.  'Flore pleno' on paksuhkon lumipeitteen alla kasvattanut useita nuppuja ja rypäs paljastui kokonaan tänään.

Vieressä kasvavat tavalliset puistolumikellot ovat vielä osittain lumen alla, mutta nuput nousevat terhakkaasti ja muutama lämmin ja aurinkoinen päivä saa kukat avautumaan.

Lämpö ja aurinko sulattavat lumipeitettä ja lumikelloja paljastuu vähän sieltä sun täältä.