maanantai 30. huhtikuuta 2012

Kevät etenee





Kevät etenee ... ei tosin onneksi niin pitkin harppauksin kuin olin odottanut (pelännyt) :)

Kaksi viikkoa voi tähän aikaan vuodesta merkitä melkoista muutosta, mutta nyt kylmä kausi hiukan hillitsi kasvun etenemistä. Viikonlopun aikana siistin kasvustoja melko paljon, mutta haravan varteen en ehtinyt.

Valkovuokot ehtivät sittenkin kukkaan ennen keltavuokkoja (kuten kuuluukin). Tämä kuva on kuitenkin parin vuoden takaa, sillä pieni digipokkarikamerani aina välillä oikuttelee eikä tuota selkeitä kuvia (vai liekö vika kuvaajassa? ... ;)

Virvalilja on aukaissut jo monta kukkaa.  Vieressä puskee syysmyrkkyliljan lehtiä ja edessä vasemmalla availee kukkaansa pieni kevättähti (lajiketta en nyt muista), joka on aika mini verrattuna suurempiin serkkuihinsa.




Tammen juurella posliinihyasintit jo kukkivat, valkoiset ja siniset scillat vielä kasvattelevat nuppujaan.


Pionin versot työntyvät maasta terhakkaina. Vanhan kasvuston perkkaaminen on aina haasteellista, jotta ei vahingoittaisi uusia hauraita versoja.


Pihalampun juurella pikkusydän on jo kovasti kasvussa.


Valkoinen kirjokevättähti.



Pihassamme kasvaa (tavallista) sinivuokkoa, tarhasinivuokkoa sekä kuvassa olevaa unkarinsinivuokkoa.

Näiden kukkakuvien myötä toivotan kaikille blogiystäville oikein mukavaa vappua ja palailen jälleen äitienpäivän aikoihin uusin päivitetyin kuvin ja tiedotuksin.







tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kevään merkkejä

Maanantaina oli jo hiukan keväisen oloinen päivä, aurinkokin pilkahteli välillä, vaikka tuuli oli melkoisen vilpoinen. Koetin pihalla kuvata ensimmäisiä kevään merkkejä. Löytyihän niitä joitakin, mutta ovat kyllä vielä melko vaatimattomia.


Krookuksia pilkisteli siellä täällä ja jokunen rohkeni jo hiukan kukkaa raottaa.

Lumikelloja olen istuttanut useita lajikkeita ja vuosi vuodelta levittänyt niitä eri puolille kukkapenkkeihin ja pensaiden alustoille. Eri lajikkeita on Suomesta melko vaikea löytää, mutta ainakin kolmea erilaista olen istuttanut. Niin innokas en ole ollut, että ulkomailta olisin sipuleita tilannut. Tämä kerrottukukkainen 'Flore pleno' on suosikkini.

Kevätvuohenjuuri on yksi varhaisimmista perennoista ja vihertää jo mukavasti. Pian tässä loistaa keltaisia pikkuaurinkoja.

Ja tietenkin myös narsisseja täytyy olla eri puolilla. Tässä kohden taisivat olla pisimmät alut.

Kirjokevättähdet ovat tässä kohdassa jo suurella nupulla, toisessa paikassa ei edes alkuja vielä näkynyt.

Keltavuokko oli jo kovasti kasvussa suurine nuppuineen. Se on hiukan pidemmällä kuin valkovuokko, mutta ehkä sen kasvupaikkakin on hiukan edullisempi tai ainakin aiemmin lumen alta paljastunut.

Virvalilja työntää myös jo ensimmäisiä nuppuja maan pinnalle.




maanantai 9. huhtikuuta 2012

Arvontavinkki ja haasteen heitto



Pirkolla on uuden bloginsa elämää ja elämyksiä kunniaksi arvonta meneillään 15.4. saakka. Tarjolla kolme mielenkiintoista kirjaa. Käykäähän vilkaisemassa, muutakin mielenkiintoista sieltä löytyy.

Ja sitten lupaukseeni heittää hyvän mielen haaste eteenpäin. Haastehan oli seuraava:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen). 

Tämä haaste lähtee minulta eteenpäin seuraaville henkilöille blogeihinsa:

Kuje - Kujeita ryytimaalla
Hortensia - Pikkuinen puutarhani
Kirsi - Olen puutarhassa
Vianna - Puutarhastelua
Leena K. - Puutarhailmiöitä

Meillä ei todellakaan ole vielä niin keväistä kuin yllä oleva kuva antaa ymmärtää! Kevään ja kukkasten kaipuussa vain kaivelin vanhoja kevätkuvia. Tuo on otettu 22.4.2010 ja mikäli loppuviikoksi lupailtu lämpöaalto saapuu Suomeen, voi hyvinkin olla, että mötiäinen saa mesiaterian vastaavaan aikaan tänäkin vuonna. Näin toivon!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Hyvän mielen haaste


Katja blogista Viherpiiperrystä sun muuta  heitti minua haasteella:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).

Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen). 

Minulle hyvää mieltä tuovia asioita:

1. Meri. Oma pieni meremme (Pohjanlahti) tai suuri valtameri, mutta mieluiten avomeren äärellä niin, että ulappa näkyy taivaanrantaan asti.

2. Auringonlasku. Mereen laskeva aurinko, rauhan ja tyyneyden hetki.

3. Mökki. Rakas ja rentouttava paikka lapsuudesta saakka.

4. Mies. Yhteisiä vuosia tulee kesällä täyteen 36, niistä 34 aviossa.

5. Lapset. Kaksi ihanaa lasta, tyttö ja poika, jotka ovat jo aikuisia ja oman paikkansa maailmassa löytäneet.

6. Lapsenlapset. Mummu on nykyään rakkain roolini.


7. Puutarha. Välillä en tiedä kumpi hoitaa toistaan enemmän, minä puutarhaa vai puutarha minua.

8. Kirjat. Sekä kaunokirjallisuus, että nykyään myös puutarhakirjat, ovat intohimoni. Lukukokemuksen takia, mutta myös esineenä.

9. Pohojammaa. Siellä on heleppo hengittää ja alavilla mailla sekä silmä että sielu lepäävät.

10. Matkustelu. On kiinnostavaa nähdä uusia maita ja paikkoja, mutta ihanaa myös palata matkoilta kotiin.


Tässä nyt aluksi luettelo omista hyvän mielen asioistani. Haasteen heitän eteenpäin hiukan myöhemmin.


perjantai 30. maaliskuuta 2012

Puutarhamatkani Blogistaniin





Geraniumilta blogista Tontti 559 m2 sain Inspiroiva Puutarha Blogi -tunnustuksen pari päivää sitten. Kaunis kiitos siitä! Kiva, jos joku on saanut inspiraatioita minunkin kirjoituksistani :) Itse olen saanut innoitusta ja uusia näkökulmia monesta blogista.

Tunnustukseen liittyy kolme kysymystä, joihin vastauksia kirjailen alle parhaani mukaan.

1) Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
2) Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
3) Mikä on puutarhafilosofiasi?

 Nykyiseen kotiimme muuttaessani parisenkymmentä vuotta sitten olin täydellinen noviisi puutarhan suhteen. Olin kyllä jo pikkutyttönä mökillä 'kasvattanut kauneutta' kylvämällä kehäkukan ja unikon siemeniä kivillä reunustamaani kukkapenkkiin, mutta paljon muuta kokemusta ei ollut, mitä nyt hiukan porkkanapenkkien kitkemisestä/harventamisesta. Pari vuotta meni harjoitellessa ja lähikirjaston laajaan puutarhakirjavalikoimaan perehtyessä. Sittemmin on puutarhalehtiä ja -kirjoja kertynyt itsellekin melkoiset määrät, ja innokkaana lukijana olen imenyt niistä tietoa itseeni.

Luulen kuitenkin, että geeneissäni ja syvällä sisälläni on aina asunut pieni hortonomi, joka vain on vihdoin päässyt toteuttamaan luontoaan. Mummula oli maalaistalo, jonka pihapiiri tarjosi virikettä sekä kauneuden kasvattamisen että hyötyviljelyn suhteen. Pappa oli puutarhakoulun käynyt ja mummu muuten vain viherpeukalo. Vasta nyttemmin uusia ja vanhoja puutarhakirjoja lukeneena olen ymmärtänyt, että siellä oli kaikki heidän aikansa puutarhakäsityksen elementit. Papalla oli kaksi kasvihuonetta, toinen kurkulle ja toinen tomaatille. Voi miten ihanaa oli, kun sai käydä 'pruuttailemassa' vettä kasvihuoneen kattoon! Mummun joriinit (daaliat) kukoistivat pitkissä penkeissä. Keväällä kasvilavoissa pienet orvokin ja petunian taimet kasvoivat oman pihan tarpeisiin ja myös myyntiin. Pihan laitamalta löytyi jopa lampi pohjassa talvehtivine ruutanoineen! Ja paljon muuta, oi mitä ihania muistoja!

Blogistan onkin sitten uudempi tuttavuus. Olen kyllä pitkään tiennyt, että monet ihmiset 'pitävät blogia', mutta varsinaisesti vasta viime syksynä löysin blogimaailman. Ensimmäinen aktiivisemmin seuraamani blogi oli tyttäreni ystävän blogi Chicling . Siinä Hanna nykyään bloggaa lähinnä ruoasta, suosittelen!

Siitä sitten pikkuhiljaa löysin myös puutarhablogit.Viime vuoden lopulla ajattelin aloittaa oman päiväkirjatyyppisen blogin pitämisen ihan vain itselleni, mutta melko pian huomasin linkittäneeni itseni eri puolille ja sitten olinkin jo osa Blogistania...

Lempikasveja minulla on lukemattomia. Rakastan sipulikukkia, niiden aikaista kasvuun lähtöä keväällä, kesän kukoistusta ja viimeisiä syksyn myrkkyliljoja. Toinen rakkauteni ovat kuunliljat, sittemmin myös vuokot ja akileijat sekä kurjenpolvet ...jne ... jne ...

Pihaani olen hankkinut myös erikoisuuksia, sillä en ole voinut vastustaa, jos joku harvinaisempi kasvin taimi on ollu taimitarhalla tarjolla. Pihallani kasvaa tähtililja, koiranhampaita, monenlaisia pikarililjoja jne. Rakkaimpia ovat kuitenkin ne kasvit, joihin liittyy jokin tarina. Pihamme pitämyspuu on tammi, appiukon aikanaan terhosta kasvattamasta taimesta jo puun kokoon kasvanut. Valamonruusu on vanhempieni pihalta, sinne isän serkun tuoma, kuulemma mummolani pihasta alun perin lähtöisin. Mustialan ruusu (Rosa 'Minette') on myös alkujaan mummulan pihapiiristä. Varjoliljakasvusto taas on peräisin yhdestä (hajonneesta) varjoliljan sipulista, jonka kaivoin miehen isoäidin puutarhasta (nehän lähtevät jopa yksittäisestä sipulisuomusta). Lapin akileija puolestaan on peräisin kummitätini pihalta Rovaniemeltä.

Puutarhafilosofiani on vuosien mittaan kiteytynyt lähinnä sanoihin luonnonmukainen ja monimuotoinen. Pyrin vaalimaan pihallani luonnosta peräisin olevia elementtejä ja siten säilyttämään monimuotoisuutta. Siihen kuuluu myös sellaisten kasvien vaaliminen, jotka tarjoavat ravintoa lähipiirin eläimille. Perhoset ovat erityisesti lähellä sydäntäni, mutta myös muut hyönteiset, linnut, siilit jne. Tänään sepelkyyhkypari ruokaili pihallani ja alla olevassa kuvassa ovat 'ruokalevolla'. 





Tunnustukseen liittyy myös sen lähettäminen edelleen. Lähetän sen tässä vaiheessa Anulle blogiin Pientä piharemonttia sekä Katjalle blogiin Viherpiiperrystä sun muuta  eli sieltä löytyy kasvien lisäksi myös käsitöitä.