perjantai 29. toukokuuta 2015

Tres chic


Tämä liljakukkainen tulppaani on todellakin nimensä mukainen eli 'Tres chic'. En ole muutamaan vuoteen istuttanut tulppaaneita, sillä en jaksa hoitaa niitä asiaan kuuluvalla tavalla eli nostaa maasta ja istuttaa uudelleen syksyllä. Sen takia ne taantuvat eikä toisena keväänä nouse kuin lehtiä tai ehkä pari surkastunutta tulpuntekelettä. Viime syksynä ihastuin tähän kaunottareen ja ostin muutaman irtomyynnissä olleen sipulin. Taimimyymälän kyltin mukaan tämä tulppaani lisääntyy sivusipuleista, mutta vaikka se ei sitä tekisikään tai koskaan kukkisi uudestaan, se on tämän kevään kukinnalla lunastanut paikkansa kuutamopenkissäni.




Pitäisikö tätä nyt kutsua esikkopuutarhaksi? Tässä kasvaa kolmen eri sävyisiä kevätesikkoja, keltaisia sekä vaaleamman ja tummemman oransseja. Ne ovat kaikki siementaimia, osa juuri tälle paikalle kylväytyneitä, osa nurmikolta pelastettuja ja siirrettyjä. Niiden seuraan, tuohon kuvan alaosaan, istutin keskiviikkona Taimitorilta ostamani Primula urumiensiksen.




Valkovuokko 'Green Fingers' pääsi isomman serkkunsa eteen. Aika raukalta hän siinä näyttää, varsinkin kun toiset ovat kookkaampia kuin yleensä, mutta eiköhän ensi keväänä jo tämä pikkuinenkin ole jo ihan reippaan kokoinen ja ehkä kukkiakin on useampia.




Himalajanjalkalehti pääsi suikeroesikoiden, keltakoiranhampaan ja valkovuokkojen seuraan. Toivottavasti paikka on hälle mieluinen!

Keskiviikon hankinnoista neljäs eli pensaskärhö Clematis recta 'Purpurea' pääsi aluksi ruukkuun kasvamaan hiukan suuremmaksi ennen lopulliselle paikalle istuttamista ja tuo paikkakin on edelleen mietinnässä.

Lopuksi vielä hiukan pihan muuta kukintaa viikon varrelta.




Vuorenkilven yksittäiset kellokukat ovat tosi kauniita. Kukinnot ovat kokonaisuutena melkoisen massiivisia ja niitä vain turhan harvoin tulee tarkasteltua lähietäisyydeltä.




Yksi sininen akileija on kukassa. Olen näille paikkeille - muistaakseni - istuttanut joskus alppiakileijan. Tämä saattaisi olla siementaimi, sillä valkoista on keskustassa melko niukasti ja ulompien terälehtien kärjet punertavat ihan selvästi.  Kaunis kukka kuitenkin on.






Valkoinen kirjopikarililja ja keltareunapikarililja


Kesäpikkusydän




keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Löytöjä


Kaupunginkirjasto, Martat ja Trädgårdsodlingens Vänner i Wasa järjestivät tänään Taimitorin pääkirjaston puistossa. Menin paikalle pian tapahtuman alettua, jotta erikoisempiakin taimia olisi vielä tarjolla ja löytyihän niitä. Edullisten taimien lisäksi myynnissä oli kirjaston kokoelmista poistettuja puutarhakirjoja, mutta niiden joukossa ei ollut minua kiinnostavia teoksia. Iltapäivän aikana olisi ollut vielä kaksi puutarha-aiheista luentoa, mutta niitä en jäänyt kuuntelemaan vaan poistuin heti taimiostosten jälkeen.

Tässä päivän saalis - olen oikein tyytyväinen :) 
  • valkovuokko Anemone nemorosa 'Green Fingers' on muutoin kuin tavallinen valkovuokko, mutta kukan keskustassa on rypäs pieniä vihreitä terälehtiä
  • esikko, Primula urumiensis, jolle en löytänyt suomenkielistä nimeä, näyttää kovasti kevätesikolta, mutta verhiö on punertava 
  • himalajanjalkalehti, Podophyllum hexandrum
  • punertavalehtinen pensaskärhö, Clematis recta 'Purpurea' 
Nuo muut jo istutin, mutta pensaskärhön paikkaa täytyy vielä hiukan pohtia.





tiistai 26. toukokuuta 2015

Siinä se on



Lumikärhöni, Clematis fargesioides 'Summer Snow' eli Clematis 'Paul Farges'.

Olen pitkään suunnitellut istuttavani jonkin kärhön kiipeämään pitkin tammen runkoa, mutta lajike on ollut arvoitus. Jokin aika sitten keksin, että lumikärhö olisi sopiva. Voimakaskasvuisena kärhönä se sopii kiipeilemään puun rungolla. Valkoisia, tuoksuvia, pieniä ja kauniin tähtimäisiä kukkia tulee hyvin runsaasti. Lumikärhö kukkii pitkään, parhaimmillaan heinäkuusta lokakuuhun saakka.

Ehkä ei vielä tänä kesänä, mutta tulevina vuosina on kuin tammi loppukesästä kukkisi valkoisenaan.

Lumikärhöä ei istuteta syvään kuten jalokärhöjä, vaan kasvi tulee vain noin kymmenen senttiä syvempään kuin ruukussa kasvaessaan. Kuopan tekeminen ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä jouduin kaivamaan sen tammen juurten lomaan. Kärhöjen ruukut ovat korkeita ja kapeita, joten istutuskuopan tulee olla ainakin melko syvä. Istutuslapion avulla sain kaivettua kahden juuren väliin riittävän syvän onkalon, johon kärhön asetin. Onneksi joskus aikoinaan tein tammelle laajan ja hyvämultaisen istutusalueen, joten toivon sen olevan riittävän hyvä kasvualusta lumikärhölle, vaikka en sille voinut isompaa aluetta parantaa.

Tammen juurella on tiheä idänsinililjakasvusto. Arpoessani sopivaa istutuskohtaa poistin siitä pintamaan mukana satoja sinililjan sipuleita, jotka sitten kävin tuikkaamassa eri puolille pihaa. Scillaa kukkii siis ensi keväänä pensasaidan alustalla ja lukemattomissa muissa paikoissa. Olisi siinä muutama euro tullut hintaa, jos olisin saman määrän sipuleita syksyllä kaupasta ostanut. No, ne eurot taitavat kuitenkin kulua siihen, että hankin kärhön juurelle jotain muutakin juuristoa varjostavaa kasvia, sillä sinililjan lehdet eivät kesän edistyessä enää kuihduttuaan varjoa suo.









perjantai 22. toukokuuta 2015

Vuokko ja moni muu


Kerrannaiskukkainen valkovuokko  kukkii vuokoista viimeisenä. Se myös leviää hiukan hillitymmin kuin perusmuoto, mutta jakamalla ja siirtämällä olen saanut pieniä kasvustoja useisiin eri paikkoihin. Aika hauska ajatella, että ne kaikki ovat lähtöisin yhdestä ainoasta maavarren palasesta.




Vaaleanpunainen helmililja ...




... ja hauskasti kaksivärinen sininen serkkunsa.




Hyasinttien kukinnot muuttuvat vuosien myötä kovasti harvanlaisiksi, sekä vaaleanpunainen ...




... että keltainen. Tänä vuonna ripottelin juurelle sipulikukkalannoitetta, jospa siitä voimaa saisivat.




Tarhakoiranhammas 'Pagoda' on suloinen pieni keväällä kasvava lilja.




Oranssikukkainen kevätesikko on itsekseen kylväytynyt siementaimi.










torstai 21. toukokuuta 2015

Kesälumipisara eli suvikello

Leucojum aestivum 'Gravetye Giant'

Kesälumipisara, aiemmalta nimeltään suvikello, on mielestäni yksi kauneimmista sipulikukista. Lumipisarat ovat hiukan kranttuja kasveja. Varsinkin kevätlumipisaran (Leucojum vernum) sipulit kuivuvat herkästi, joten niiden kasvuunlähtö ei ole varmaa, vaikka sattuisi sipuleita jostain löytämäänkin. Kesälumipisaran lajiketta Gravetye Giant on melko hyvin saatavilla. Sen sipulit ovat kookkaampia, joten ne kestävät myyntipakkauksessa hiukan paremmin. Saattaa kuitenkin olla, että sipulit kasvattavat alkuvuosina ainoastaan lehtiä ja kukkivat vasta paikalle kotiuduttuaan.




Kesälumipisaran pienehköt kukat nousevat lähes puolen metrin korkeuteen. Piti ottaa yksi kuva, jossa nuo mittasuhteet paljastuvat. Useinmiten kuvaan osuvat vain nuo ihanat kellokukat.




Tässä yksi lähikuva kukista vanhimmassa suvikellokasvustossani. Kuva on vuodelta 2012 jolloin kukkavarsia oli kuvien mukaan kolme, tänä vuonna niitä on neljä. Tämä kasvusto näyttää viimein vakiintuneen paikalleen ja jopa leviävän pikku hiljaa. Lumipisarat vaativat kasvurauhaa eivätkä pidä jakamisesta, siirtämisestä tai muusta häirinnästä. Ne viihtyvät parhaiten mättäinä kosteahkossa ja multavassa maassa.




Toisessa kohdassa, johon sipulit olen istuttanut kaksi tai kolme vuotta sitten, kukinta on vasta alkamassa. Yksi kukkanen on avautumassa vielä melko matalan varren päässä, mutta se kasvaa korkeammaksi kukinnan edistyessä. Istutin myös viime syksynä lisää suvikellon sipuleita, sillä haluan niitä moneen paikkaan. Luulin, että uusista sipuleista ei yksikään kuki vielä tänä vuonna, mutta ilokseni huomasin myös siellä yhden vielä melko matalan kukkavarren ja sen päässä suojuslehden alla pilkottavan nupun. Ihanaa!











torstai 14. toukokuuta 2015

Galanthus

12.4.2015
 
 Olen vuosi vuodelta enemmän ja enemmän hurahtanut lumikelloihin. Ne ovat pihani aikaisimmat kukkijat, ehkä juuri sen takia olen alun perin niihin ihastunut. Minulla kasvaa pihassa lumikelloja vähän joka puolella. Tämä pidentää kukinta-aikaa, sillä kasvustot heräilevät kasvupaikan valoisuuden ja lämpöisyyden mukaan hiukan eri aikoihin. Lumikellojen kukinta on jo ohi, mutta nyt on sopivasti aikaa tehdä tämä pitkään suunnittelemani kooste.



29.2.2008

Lumikello on nimensä veroinen, se kasvaa jo lumipeitteen alla ja sulattaa tiensä sen läpi.



31.3.2013

Olen jo muutamana keväänä ajatellut kuvata pihassa kasvavat lumikellot ja tehdä niistä selvityksen, jonka avulla tunnistaminen onnistuu helpommin. Ehkä tämän koosteen avulla se on tulevina vuosina hiukan yksinkertaisempaa, kun ei tarvitse kaivaa tietoa eri paikoista. Kuvia yritin ottaa niistä kaikista ja kuvatessa katsella sekä kukkia että lehdistöä. Luulen, että pikku hiljaa opin muistamaan myös eri lajien tuntomerkit.



9.4.2010

Kevään etenemisestä ja lumitilanteesta riippumatta lumikello kukkii suunnilleen samoihin aikoihin. 



Puistolumikello, Galanthus nivalis 12.4.2015

Olen istuttanut pihaani kirjanpitoni (= säilytetyt pakkausten pahvit) mukaan yhteensä kuutta eri lajia tai lajiketta. Alun perinkään en ole eri lajien istutuspaikkoja merkinnyt ja vuosien mittaan olen istuttanut melkein joka vuosi uusia sipuleita tai jakanut vanhoja kasvustoja uusiin paikkoihin. Lisäksi  murkkujen kuljettamista siemenistä kasvaneita uusia yksilöitä putkahtelee siellä täällä.



Puistolumikello 14.3.2015

Puistolumikello, Galanthus nivalis, on tavallisimmin viljelty laji niin Suomessa kuin varmaan muissakin maissa. Puistolumikellolla on kapeat harmaanvihreät lehdet, joiden asento on vastakkainen, litteä. Sisempien kehälehtien kärkiosassa on yksi u- tai v-muotoinen vihreä täplä. Puistolumikello lisääntyy sekä siemenestä että sivusipuleista. Laji on siemenestä levitessään melkoisen vaihteleva, joten erilaisia muunnoksia tai muotoja sekä niistä nimettyjä lajikkeita on lukematon määrä. Eri lumikellolajit risteytyvät myös keskenään, joten lajikkeiden määrä kasvaa myös tätä kautta.



Galanthus nivalis 'Flore pleno' 12.4.2015

Kerrottukukkainen puistolumikello, Galanthus nivalis 'Flore pleno' on aika hauskannäköinen suojuslehtien alla olevine valkovihreine 'alushamekerroksineen'. Kukissa on kolmesta viiteen suojuslehteä ja niiden alla vaihteleva määrä sisempiä kehälehtä, joissa on u- tai v-muotoinen vihreä täplä kärjessä. Olen havainnut, että nuorissa sipuleissa sisempiä kehälehtiä on hiukan vähemmän ja niiden määrä lisääntyy vuosien kuluessa.



'Flore pleno' lienee vanhin lumikellolajike, sillä se on tunnettu ainakin jo 1700-luvun alussa. Se on erittäin elinvoimainen ja vaikka se ei tee itävää siementä, se leviää sivusipuleista ja muodostaa laajoja ja reheviä kasvustoja.



Puistolumikello, Galanthus nivalis 28.3.2014

Yllättävää kyllä lumikellojen tunnistamisessa on kuulemma enemmän apua lehdistä kuin kukkasista. Lehdet, joita kukkivassa sipulissa on yleensä kaksi, voivat olla toisiinsa nähden kolmessa erilaisessa asennossa - vastakkain, rullautuneena tai sisäkkäin - tämä on tärkein lajituntomerkki. Lajikkeiden osalta puolestaan kukan sisempien kehälehtien vihreät tai keltaiset kuviot saattavat olla ainoa erottava tekijä.



Tähtilumikello, Galanthus elwesii 12.4.2015

Tähtilumikello, Galanthus elwesii, on suurikokoinen laji, jonka leveähköt lehdet ovat harmaanvihreät ja niiden asento on sisäkkäinen. Kukan sisemmän kehälehden kuvio vaihtelee kannasta riippuen. Siinä voi olla kaksi vihreää täplää, toinen kärjessä ja toinen tyvellä, tai yksi iso yhteen kasvanut vihreä täplä.



Tähtilumikello, Galanthus elwesii 28.3.2014

Tässä etuvasemmalla kasvavalla yksilöllä on sellainen iso yhteenkasvanut täplä.



Turkinlumikello, Galanthus woronowii 12.4.2015

Turkinlumikello, Galanthus woronowii, ja kreikanlumikello, Galanthus ikariae, ovat kovasti samankaltaisia. Molemmat ovat leveälehtisiä ja lehtiasennoltaan sisäkkäisiä. Olen joskus istuttanut ainakin yhden pussillisen kreikanlumikelloa ja viime vuosina useita eriä turkinlumikelloa. G. ikarien nimellä myytävät sipulit saattavat usein olla G. woronowiita, joten en ole varma, onko pihallani lainkaan kreikanlumikelloa. Pussien sisältö ei siis aina vastaa sitä mitä pakkauksessa lukee, muun muassa Saaripalstan Saila on saanut yhdestä pussista kahta eri lajia.



Turkinlumikello, Galanthus woronowii 12.4.2015

Tässä kuvassa turkinlumikellon kiiltävät, kirkkaan vihreät lehdet ja niiden sisäkkäinen lehtiasento näkyvät melko hyvin. Kreikanlumikellon lehdet ovat myös leveät, mutta tummanvihreät.



19.4.2015

Yhden erikoisemman puistolumikellon lajikkeen, Galanthus nivalis 'S. Arnott', olen vuosia sitten istuttanut pihaani. Luulen kuitenkin, että se on kadonnut. Joiltain brittiläisiltä sivustoilta löysin lajikkeesta luonnehdintoja. Sen kukka on melkein kaksi kertaa suurempi kuin tavallisella puistolumikellolla, pituudeltaan 2,5 cm ja kukkavarsi voi olla jopa 25 cm korkea. Isossa sipulissa on tavallisesti kaksi miedosti tuoksuvaa kukkaa, joiden sisemmässä kehälehdessä on kapea v-muotoinen täplä. Lisäksi luvataan, että se kasvaa hyvin vain vähäisellä huolenpidolla ja lisääntyy hyvin. Ei aivan vaikuta samalta kuin tuo yllä oleva, joka kasvaa niillä paikkeilla, mihin tuon lajikkeen muistaakseni olen istuttanut. Täytyy jatkaa salapoliisityötä ensi keväänä, kun nyt tiedän mitä etsiä.



19.4.2015

Minun kaikki sipulikukkakirjani ovat juuri nyt toisessa osoitteessa, joten apuja tunnistukseen olen etsinyt netistä. Sivustolla doradin piha ja puutarha on valtavasti tietoa niin lumikelloista kuin monista muistakin sipulikasveista. Siellä olen vieraillut jo vuosien ajan lueskelemassa ja moni tässäkin koosteessa oleva asia on sieltä opittu.





Tällainen puistolumikello löytyi pihalta tänä keväänä. Sisempiä kehälehtiä on normimäärä eli kolme, mutta ulompia neljä. En tiedä, kuinka harvinaista tämä on, mutta itse en ole ennen tavannut moista. Mielenkiintoista on nähdä, tuleeko samanlainen kukka ensi vuonna - eli onko kyseessä mutaatio koko kasvissa vaiko vain yksittäisessä kukassa.