Lähti lapasesta

... vai pitäisikö sanoa, että tulee lapaseenkin ;)  Lumikelloihastukseni taitaa olla lähtemässä lapasesta, sillä enää ei riitä, että niitä kasvaa puutarhassa, vaan niitä täytyy olla myös muualla.

Etsin netin syövereistä lumikelloasiaa ja sieltä löytyi myös muuta kuin sipuleita ja kukkasia. Tällainen paketti oli ihan pakko tilata - langat ja ohje lumikellolapasiin. Langat ovat luonnonväreillä värjättyä 100% suomenlampaan villaa eli varmasti tulee ihanan lämpöiset lapaset. Nyt vain puikot heilumaan, niin että ei ehdi netin syövereihin sukeltaa, sillä sieltä löytyisi vaikka mitä ihanaa ...

Mysteerikasvi

Olen joskus ostanut jostain tällaisen perennan, jota en tunnista. Minulla on paha tapa tehdä sekä heräteostoksia että -istutuksia ja näin siinä sitten käy. Luotan kuitenkin siihen, että joku lukijoista osaa nimetä sen. Tuo on sellainen matala tuki, joten kasvi on suunnilleen 20-30 cm korkea.

Tässä vielä lähikuva kukista. Tämä siis kukkii parhaillaan eli kyseessä on loppukesän kukkija ja tänä vuonna kukinta on todella myöhäinen.

Edit: Kyseessä on metsäkatkero, kuten kommenteissa arvellaan. Löysin taimen mukana tulleen nimilapun, jossa lukee knippgentiana, mixfärg. 

Syysmyrkkyliljojen kukinta on myös jäljessä normaalista - toivottavasti kaikki ehtivät kukkia.

Aiemmin kukkineet jo lakoavat, mutta vieressä nousee onneksi toisia. Lajikkeet kukkivat eri aikoihin, joten kukinnasta saa nauttia pitkään. Nämä tuntuvat leviävän aika hitaasti, joten täytyisi hankkia uusia yksilöitä, jotta kukinta olisi näyttävämpää.

Joitakin kukkia on joku tai jokin katkonut. Aikaisemmilta vuosilta en muista vastaavaa enkä tiedä, mikä eläin myrkkyliljoja napsisi. Mietin myös, voisiko märkyys mädättää kukkia. Harmillista senkin takia, että turmellut kukat ovat juuri niitä upeimpia kerrannaiskukkaisia lajikkeita.

Aloittelevat immet

Suurin osa pihan kukkasista on jo kuihtunut tai kuihtumassa, mutta alastomat immet eli syysmyrkkyliljat vasta aloittelevat. Kasvukausi laahaa jäljessä edelleen samat pari viikkoa kuin koko kesän ajan. Hetken olin jo huolissani, että myrkkyliljat eivät nouse lainkaan, koska olen kesän aikana niiden kasvupaikalla hiukan kaivellut. Onneksi ne eivät vahingoittuneet vaan piristävät tätäkin syksyä kukinnallaan. Tämä ensimmäisenä kukkaan ehtivä lienee turkinmyrkkylilja, Colchicum cilicicum. 

Myrkkyliljoja on tulossa enemmänkin, mutta myöhäisemmät lajikkeet vasta kurkistelevat maasta. Täytyy vain toivoa, että kauniita ja lämpöisia päiviä riittää niin että nekin ehtivät kukkia.

Myös lumikärhössä on vielä avautumattomia nuppuja. Ihania nämä myöhäiset kukkijat!

Kevättä tekemässä

Viime viikonloppuna olisi ollut mitä mainion puutarhailusää, mutta muiden kiireiden takia ehdin ainoastaan tehdä hiukan tulevaa kevättä eli istuttaa kukkasipuleita. Tarkoitukseni oli hankkia vain lumikelloja yhden istutusalueen pieneen laajennukseen, mutta eihän se koskaan niin mene  ;) kirjopikarililjat, Fritillaria meleagris, ja kääpiötulppaanit, Tulipa turkestanica, suorastaan vaativat päästä mukaan.

Alla muutama kuva keväällä odotettavissa olevasta kukinnasta.

Turkinlumikellon, Galanthus woronowii, sipuleita istutin pari pussillista jo aiemmin. Turkinlumikellon lehdet ovat leveät ja kiiltävän kirkkaan vihreät.

Tähtilumikelloa, Galanthus elwesii, hankin kolme pussillista. Se on suurikokoinen laji, jonka leveähköt lehdet ovat harmaanvihreät. Näistä kahden pussin sisältö pääsi uuteen alkuperäisen suunnitelman mukaiselle paikalle ja kolmannesta osa pääsi kirjopikarililjojen viereen ja osa metsäpuutarhaan.

Tavallisen puistolumikellon, Galanthus nivalis, sipuleita on yllättäen ollut vaikeinta löytää. Halusin uuteen istutusalueeseen myös sitä, joten hankin ykden pussillisen myös sen sipuleita. Isojen ketjujen myymälät näyttävät kukin tarjoavan vain yhtä lajia kukin, joko turkinlumikelloa tai tähtilumikelloa sekä kerrannaiskukkaista puistolumikelloa. Tavallista puistolumikelloa löysin ainoastaan pienestä yksityisestä taimimyymälästä.

Eilen katselin taas kukkasipuleita - pakkohan tarjonta on tsekata, jos niitä näkyy myynnissä ;) ja muutama pussillinen lähti taas mukaan. Lumikellot lisääntyvät sivusipuleista ja siemenistä, mutta mielestäni liian hitaasti ja haluan niitä joka puolelle. Pari pussillista tähtilumikellon sipuleita auttaa asiaa jonkin verran  ...   ja turkinlumikellojakin voisi vielä hankkia lisää ...

Ei kai tämä vielä ole huolestuttavaa, koska hankin vain näitä tavallisia lajeja kauppareissuilla sen sijaan, että tilaisin kalliita erikoisuuksia ulkomailta - eihän :D

Uudet popot

Näin hiljakkoin jollain sivustolla kuvan tällaisista 'puutarhapopoista' ja siitä lähtien olen haikaillut niiden perään. Tänään minulla vihdoin oli tilaisuus piipahtaa tämän tuotemerkin liikkeessä ja olihan siellä onneksi vielä pari myös minun kokoani. Puutarhakausi alkaa olla lopuillaan, joten ehkäpä vien ne talveksi työpaikalle. Olisi varmaan ihan kiva välillä kulkea toimistolla kukkapopot jalassa.

Uudet popot sointuvat väritykseltään hyvin Mustialanruusun kanssa. Pensas on kukkinut melkein koko elokuun ajan, paljon pidempään kuin aiempina vuosina. Tämän viimeisen kukan ikuistin viime sunnuntaina, vaikka se oli jo hiukan nuupahtanut, todisteeksi myöhäisestä kukinnasta.

Mustilanhortensian kuvasin myös sunnuntaina. Pidän kovasti sen siroista ja pitsimäisistä huiskilokukinnoista, jotka ovat monen muun hortensian kukkiin verrattuna luonnollisemman näköisiä. Se onkin ulkomuodoltaan kuulemma lähellä luonnonvaraista japaninhortensiaa.

Sysiakileijan siemeniä tarjolla

Olen vuosia sitten hankkinut - muistaakseni vain - yhden sysiakileijan, Aquilegia atrata, taimen. Akileijat ovat tunnetusti kovia leviämään siemenestä ja nyt niitä on kokonainen penkillinen. Tuon penkin olin suunnitellut hävittäväni kokonaan jo aikoja sitten ja muut perennat onkin siitä poistettu. Paikalle olin ajatellut laittavani laatoituksen liuskekivestä tms. ja sen päälle pienen kahvittelu- paikan. Ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelman, oli paljaaksi jäänyt maanpinta täynnä akileijaa. Tässä on kasvanut jo muutaman vuoden ajan pelkkää sysiakileijaa ja ihmeen hyvin se on viihtynyt rutikuivassa ja paahteisessa kohdassa.

Sysiakileijan väriä voisi ehkä parhaiten luonnehtia sanalla musteensininen eli se on melkoisen tumma, mutta ei kuitenkaan musta tai tummanharmaa, mikä sanasta sysi tulee ainakin minulle ensimmäisenä mieleen. Tämä kuva ei muuten ole kovin hyvä, mutta ehkä siinä kukan väri tulee esiin paremmin kuin aloituskuvassa.

Tänään keräsin näistä akileijoista avautumassa olevia siemenkotia, sillä kesällä lupasin lähettää siemeniä Leena Lumille. Siemeniä riittää useammallekin ja voin lähipäivinä tarvittaessa kerätä niitä lisää. Lauantaina viimeistään hävitän ylimääräiset kukkavarret siemenkotineen, sillä en halua ziljoonaa uutta siementaimea.

Mikäli haluat tuoreita sysiakileijan siemeniä, laita kommenttia alle tai sähköpostia osoitteeseen marietta.suvipiha@gmail.com. Takuuta itämisestä tai 'sysimustasta' väristä en voi antaa, sillä ne ovat siementaimien siemeniä. Aina on siis mahdollista, että siemenen perimässä on mukana myös jotain toista akileijaa.