Kevät kukkii

Viikonloppuna pääsin vihdoin pihatöihin ja kuvaamaan kevään kukintaa. Ensimmäiset valkovuokot kukkivat ja siniset scillat ovat itsekseen kylväytyneet piristämään mätästä.

Unkarinsinivuokko

Keltavuokot aloittelevat kukintaa syreenipensaan juurella.

Virvaliljojen kukinta on jo loppuvaiheessa, muttä tässä kohtaa valkovuokko on vasta nupulla.

Yksinäinen lumikello

Kerrannaiskukkaisia lumikelloja kukkii mättäinä eri puolilla pihaa.

Yksi kevätlumipisara eli kevätkello kukkii nuppuja kasvattavien koiranhammasliljojen joukossa.

Suikeroesikko aloittelee myös kukintaa, mutta kevätesikot vasta kasvattelevat lehtiruususukkeita.

Söpöset

Viime viikolla laitoin kuvan nupusta, jonka kuvittelin olevan tavallisesta poikkeava lumikello. Ei ollut lumikello, vaan kevätlumipisara eli kevätkello. Hiukan ihmettelin kukkavarren ympärillä olevien lehtien määrää, lumikellollahan niitä on vain kaksi. En muistanut - yllätys yllätys - että viime syksynä istutin näille vaiheille myös kevätkelloja. Ainakin kaksi muuta sipulia on tehnyt lehdet, mutta kukkia niihin ei näyttäisi olevan tulossa. No, ehkäpä ensi vuonna sitten.

Todella pieniä ja söpöjä ovat ruukkuun istuttamieni Minnow-narsissien kukat. Toivottavasti nämä menestyvät jatkossa myös maahan istutettuna. Paikka vain tulee valita huolella, jotta pienet kukat eivät jää huomaamatta. Tämän lajikkeen sipuleita täytyy ehdottomasti saada lisää.

Viime keväänä ruukkukukkana ostamani kevätkurjenmiekat ovat selvinneet talvesta hienosti. Näyttää siltä, että kukkia nousee ainakin yhtä paljon kuin niitä viime vuonna ruukussa kasvoi.

Kevätiloa

Täälläkin on kevät, lumikellot kukkivat, tai ainakin osa niistä. Eilen illalla kotiin tullessani olin kyllä hiukan yllättynyt lumen määrästä. Lunta ei pääkaupunkiseudulla enää juurikaan ole, joten kuvittelin kaiken jo täältäkin sulaneen. Ollaanhan noin 400 kilometriä pohjoisempana ja täällä on viime viikkoina tullut vielä lisääkin lunta, joten piha on vielä suurimmalta osaltaan lumen peitossa. Toki tämän päivän keväinen lämpö ja auringonpaiste ovat vauhdilla sulattaneet kinoksia.

Pihan lämpöisimmässä nurkkauksessa kukkii jo näin iso rypäs kerrannaiskukkaisia lumikelloja.

Nämä tavalliset puistolumikellot kasvavat aivan noiden kerrannaisten vieressä, mutta ne ovat vasta nupulla. Olen ennenkin tehnyt sen havainnon, että kerrannaiset ovat aikaisempia, vaikka olen usein nähnyt päinvastaisia kommentteja. Lumikelloajikkeiden aikaisuus kyllä vaihtelee, mutta kasvupaikka vaikuttaa mielestäni kuitenkin eniten. Lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa lumikellot ovat jo kukassa, mutta toisaalla saman lajikkeen yksilöt tuskin kurkistelevat maan pinnalle.

Valkoiset idänsinililjat ovat tässä kohdassa jo nupulla ...

... samoin sinivuokko ...

... ja toinenkin.

Kesälumipisaran eli suvikellon versot ilahduttavat, sillä viime kesänä ne eivät kukkineet ja pelkäsin niiden kadonneen kokonaan.

Lumikelloja siellä, lumikelloja täällä, lumikelloja lähes kaikkialla ...

... mutta varsinainen ilopilleri on tämä ensimmäinen kukassa oleva talventähti.




PS  Osallistun tällä postauksella Kukkailotteluun Mansikkatilan mailla -blogissa

Lumikellot kukassa

Lumikellot ovat nousseet vauhdilla ja ensimmäinen avasi kukkansa jo maanantaina. Tänään pääsin kuvauspuuhiin, mutta sen verran myöhään, että kaikki kukat olivat jo sulkeutuneet.

Tarkoitukseni oli tehdä ainoastaan pieni kukkatilanteen tarkistus, mutta tämän nuppuisen yksilön takia oli ihan pakko hakea kamera sisältä. Sen kuvaaminen oli hiukan haasteellista, mutta kyllä tästä näkee sen, että kukassa on vihreät täplät myös ulompien kehälehtien ulkopinnalla. Se näyttäisi olevan turkinlumikello, Galanthus woronowii. Olisipa hauskaa, jos tuo ulompien kehälehtien viherrys on pysyvä ominaisuus eikä satunnainen 'valuvika', joka ei toistu tulevina vuosina.

Kevättää

Hieno keväinen viikonloppu on takana. Lauantaina kaunis auringonpaiste helli viileähköstä tuulesta huolimatta jopa liiaksi ja Vantaalla huomasin ensimmäiset kukkivat leskenlehdet. Tänään oli suuren osan päivää pilvistä, mutta tuuletonta. Kevättää kovasti eikä yöpakkasistakaan ole pelkoa, joten istutin terassin ruukkuun erilaisia sipulikukkia.

Valitsin melko nuppuisia kasveja, jotta kukintaa riittäisi mahdollisimman pitkään. Kaikki kirjopikarililjat ja Jetfire-narsissit tosin olivat jo täydessä kukassa, mutta vaaleansiniset helmililjat ja Minnow-narsissit ovat vasta avautumassa ja Rococo-tulppaanien nuput punersivat vain hiukan.

Pikkupihan penkeistä nousee lumikelloja ja muitakin piippoja. Kovin ne ovat vielä matalia, mutta muutama nuppukin on jo näkyvissä. Kotipihan lumikellotilanteen pääsen tarkistamaan vasta tulevana viikonloppuna.

Kevät - aprillia!

Olen usein sanonut, että minulle kevät alkaa siitä, kun ensimmäinen lumikello kukkii. Vielä meillä ei ensimmäinenkään lumikello kuki, mutta onneksi muutama jo kurkistelee maan pinnalle.

Kevätpuutarhan suunnitteluohjeissa mainitaan yleensä, että lumikellot ja muut kevään varhaisimmat sipulikukat tulisi istuttaa paikoille, joista lumi sulaa ensimmäisenä. Näin olen kuvitellut tekevänikin, mutta viime vuonna tajusin, että 'metsäpuutarhassani' suuren kuusen alla on talvisin tuskin lainkaan lunta ja sekin vähä sulaa kevätauringossa todella aikaisin. Niinpä viime syksynä istutin sinne pussillisen lumikellon sipuleita, onneksi. Muu piha on edelleen 10 - 40 sentin paksuisen lumikinoksen peitossa, mutta suuren kuusen alta lumi on sulanut.

Ensimmäinen lumikello on nupulla, mutta kukintaa ja sen myötä kevättä saadaan vielä odottaa.