keskiviikko 8. elokuuta 2018

Pinkkiä elokuuta


Meillä ei ole tällä hetkellä kukassa paljon mitään, mutta pinkkiä löytyy. Todellinen ihanuus on äitienpäivälahjaksi saamani tarhalyhtykärhö 'Princess Kate'. Istutin kärhön portaalle isoon ruukkuun, missä se on viihtynyt vaihtelevasti. Toukokuun lämmössä se lähti hyvään kasvuun, mutta kesäkuun viileydessä ja tuulisissa säissä se oli hätää kärsimässä. Toinen verso kuihtui pois, mutta kaikeksi onneksi toinen on kasvanut normaalisti ja kukkii kauniisti.




Monissa kuvissa ja kärhön esittelyteksteissä kukkia luonnehditaan liljatulppaanin muotoisiksi, sisäpuolelta valkoisiksi ja ulkopuolelta purppuranpunaisiksi. Muoto on oikea (nämä kukat ovat auenneet jo hiukan yli), mutta nämä ovat ulkopuolelta kyllä enemmänkin pinkkejä.




Vaaleanpunainen mustasilmäsusanna kukkii, kunhan sitä muistaa ja jaksaa kastella.




Syysleimu ei kastelua kaipaa, vaan se rehottaa ja kukinta on runsaampaa kuin vuosiin.











maanantai 30. heinäkuuta 2018

Juhlapäivä



Meillä oli eilen juhlapäivä, nimittäin 40 v. hääpäivä. Juhlistimme asiaa pienellä ulkomaanmatkalla eli päiväristeilyllä Tallinnaan. Laivamatkan aikana merituuli vilvoitti mukavasti, mutta Tallinnassa oli yhtä kuumaa kuin täällä kotimaassakin.





Emme olleet suunnitelleet mitään erityistä ohjelmaa, paitsi pöytävarauksen olimme tehneet etukäteen. Varaus ei olisi ollut tarpeen, sillä paikassa oli hyvin tilaa, mutta halusimme varmistaa, että pääsemme syömään tiettyyn ravintolaan. Ruokailimme kapealla 'sisäpihalla', jolla oli koristeena pelargoneja amppeleissa ja ruukuissa. Ruoka-annoskin oli koristeltu kukkasin.





Kiertelimme Vanhankaupungin kaduilla ja välillä istuimme varjoon huolehtimaan nesteytyksestä. Kaupoihin ei tehnyt mieli astua sisään, mutta kukkakojuilla täytyi tietenkin pysähtyä.





Mies halusi ostaa minulle kukkia ja valitsin tietenkin lempikukkani strelizian. Yhden vain, mutta mies pyysi myyjää lisäämään pakettiin vielä toisen ja sopihan kaksi paratiisilinnun kukkaa paremmin päivän teemaankin.












keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Opettelua



Muutaman vuoden uuden kameran ostoa tuumailin ja nyt vihdoin toteutin asian. Yli kymmenen vuotta vanhalla pienellä pokkarilla on varsinkin lähikuvien ottaminen ollut melkoista sattuman kauppaa. Hankin pienen järjestelmäkameran ja pienen objektiivin, joilla opettelen kuvaamaan. 



Olen vasta hiukan kokeillut kuvaamista ja ihan vain kameran automatiikalla. Opettelua sekin tuntuu vaativan, sillä vain muutama kuva on 'julkaisukelpoinen'. Tosin en kovin monta kuvaa ottanutkaan. 




Kolme vuotta sitten pienen pienenä taimena istuttamani pensaskärhö Clematis recta 'Purpurea' on vihdoin tuuheutunut ja pienten valkoisten kukkien pilviä on todella runsaasti. 












keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Pioni kukkii



Pioni 'Karl Rosenfield' avasi kukkansa eilen. Kukkia on tänä vuonna huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin ja lähes kaikki kukat avautuivat samaan aikaan. Kukissa käy melkoinen kuhina, kun kimalaiset keräävät siitepölyä vasuihinsa. Tämä pörriäinen ehti kesken kuvan ottamisen jo lähteä kohti seuraavaa kukkaa, mutta usein samassa kukassa pyöri useampia kimalaisia yhtä aikaa.










sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Juhannuskukka



Ostin itselleni juhannuskukaksi japaninunikon, Papaver miyabeanum 'Pacino'. Taimimyymälässä se oli nimellä kuriilienunikko ruotsinkielisen nimen mukaan. Etsin kasvista tietoa netistä ja englanninkielisillä sivuilla sitä kutsuttiin myös nimellä Iceland Poppy, islanninunikko.

Taimessa oli yksi vaaleankeltainen kukka avoinna ja paljon nuppuja. Tällä kääpiöunikolla on harmaanvihreä pyöreä lehtiruusuke, josta kukkavarret nousevat. Se sopii kivikkopuutarhaan, houkuttelee hyönteisiä ja kylväytyy itsekseen. Istutin juhannuskukkaseni toistaiseksi ruukkuun terassille ja mietin sille sopivan kasvupaikan myöhemmin.




Uusi unikko sopiikin hyvin tämän viereisessä ruukussa kasvavan keltaisen pikkupetunian viereen.




Valkoinen varjolilja on kukkinut läpi juhannuksen, tai siis yksi niistä, mutta kaikki punaiset ovat vielä nupulla. Minulla on ollut varjoliljoja vuosikaudet, mutta vain kaksi valkoista. Punaiset ovat lisääntyneet sivusipuleista ja myös kukkivia siementaimia on putkahdellut eri puolilta. Kaikki siementaimet ovat kuitenkin toistaiseksi olleet punaisia. Tänä kesänä olen vihdoin löytänyt kolme siementaimea, jonka nupuista näkee, että ne ovat valkoisia. Jippii!




Akileija 'Green Apples' on kotiutunut marjakuusen edustalle ja kasvaa suurena puskana. Olen kasvattanut sen siemenestä ja tähän saakka se on tehnyt vain yksittäisiä kukkavanoja, mutta näyttää nyt vihdoin saavuttaneen sille tyypillisen pensasmaisen kasvutavan.





Kukat muistuttavat kärhön kukkia. Nuput avautuvat vihertävinä, mutta kukat muuttuvat vähitellen kermanvalkoisiksi. Todella viehättävä lajike.












maanantai 11. kesäkuuta 2018

Haravoin naapurissa



Tänään kävin naapurissa hiukan heiluttelemassa haravaa. Tarkoituksena ei ollut naapurin auttaminen haravoinnissa - he ovat tänäkin keväänä haravoineet pihansa paljon perusteellisemmin kuin me omamme. Olen käynyt naapurissa haravoimassa ennenkin ja aina yhdessä tietyssä kohdassa. Heidän pihassaan on monta isoa ihanaa mäntyä, joiden juurelle varisee neulasia, varsinkin tuulen heilutellessa oksia. Naapurilla ei ole käyttöä neulasille, eikä meillä ole mäntyjä, joten minä haen heiltä neulassatoa metsäpuutarhani tarpeisiin.




Minulla on kaksi alppiruusua, joista varsinkin kuvissa oleva 'Helsingin Yliopisto' kukki tänä vuonna todella upeasti. Neulaskatetta olen laittanut alppiruusuille useasti aiemmin ja niiden kasvualusta on nykyisin 'oppikirjamainen' eli niin kuohkea, että jopa pelkkä käsi uppoaa siihen vaivattomasti.

Tällä kertaa en lisännyt katetta alppiruusujen alle, vaan levitin neulasia metsäpuutarhani polkujen katteeksi. Olen aiemmin käyttänyt katteena poluilla ja muuallakin kuorikatetta. Nyt olen lukenut, että mesisieni saattaa levitä kuorikatteen mukana, joten varon sen käyttämistä jatkossa. Muutenkin neulaspolku vaikuttaa mukavalta, sillä sellaisiahan oikeatkin metsäpolut ovat.