maanantai 8. lokakuuta 2012

Lokakuun kihlat


Tänään on kolmekymmentäviisi vuotta siitä kun kihlauduimme.  Töistä palatessani minua odotti juhlapäivän kunniaksi miehen ostama tummanpunainen ruusu sekä hänen valmistamansa herkkupäivällinen leivoskahveineen



Viikonloppuna oli pitkästä aikaa hieno ulkoilusää, ainakin täällä etelässä, missä viikonvaihdetta vietimme. Otin lenkille kameran mukaan kuvatakseni syksyn väriloistoa, mutta taitaa paras ruska olla kuitenkin jo ohi ja myrskytuulet pudottaneet suuren osan lehdistä. Pihlajissa onneksi vielä marjoja riittää pikkulintujen syys- ja talvimurkinaksi.



Pohojammaa tulvii, mutta riittää sitä vettä Vantaanjoessakin. Vantaankoskessa virtaus oli todella voimakas, varsinkin tuon alakuvan kosken kohdalla.

Kuninkaantien sillalta yläjuoksulle päin

Kuninkaantien sillan alapuolinen koski


Vanhan Nurmijärventien varrelta bongasin tämän pensaan, jota en tunnistanut, vaikka tuntui, että olisi pitänyt ;)

Jotenkin tuli sellainen olo, että se on nyt aivan väärässä vaiheessa. Kukinnoissa oli suuria nuppuja ja osa kukkasista oli jo avautunut. Varmasti joku tunnistaa pensaan ja osaa kertoa, josko tämä kumminkin on jokin minulle tuntematon syyskukkija, vai onko pensasparka todella jo luullut kevään koittaneen.

Kuten kuvasta näkyy, koko pensas on kohtapuoliin täydessä kukassa.


Ja tässä vielä kesän viimeinen villi lupiini.


16 kommenttia:

  1. Oi, onneksi olkoon juhlaetapistanne! Komea lukema tuo 35 vuotta, kerrassaan.

    Hienoja kasveja olet matkalla bongannut, lupiinikin on vielä ihan kesänhehkeänä. Tuota pensasta en minäkään valitettavasti tunnista, mutta jään odottelemaan, josko joku osaisi sen nimetä. Tutulta se näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Niin ne vuodet vierivät ;)

      Tuo ainokainen lupiini oli todellakin kesäisen hehkeä ja jotenkin liikuttava muuten niin syksyisessä luonnossa, vaikka ympäröivä kasvusto ja lehdet vielä vihreitä olivatkin.

      Poista
  2. Onnittelut! Huikea vuosisaldo. Pensasta en tunne, mutta hauskaltahan tuo näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan tässä jo hyvä tovi yhdessä kuljettu.

      Minun täytyi kyllä hiukan hieraista silmiä kun tuon pensaan näin, oli se niin yllättävä näky. Onneksi oli kamera mukana!

      Poista
  3. Puhunko ihan levottomia, jos lehtien ja nuppujen perusteella veikkaan sireeniä. Kuvassa näyttää ainakin ihan siltä. Jos niin on, on kyllä pahasti väärässä ajassa!

    Onnea kihlapäivän johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin aluksi likusterisyreeniä ajattelin, mutta tämän kukinnot ovat pienemmät. Betweenland tuolla alempana veikkailee jotain tatarta ja taidan itsekin sille kannalle kallistua.

      Kiitoksia!

      Poista
  4. Onnea vuosipäivän johdosta!

    Vettä on tosiaan riittänyt;täällä Ulvilassakin on Kokemäenjoen pinta epätavallisin korkealla ja tuossa rannassa ovat venelaituritkin lähes veden alla.Olipa jopa yksi pikkupaatti painunut veden voimasta koknaan laiturin alle.

    Oli hienoa katsoa toissapäivänä,kun iso tilhiparvi laskeutui herkuttelemaan pihapihlajaamme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Mihinkäs mun vastaukseni hävisi?! Taisin unohtaa julkaista ;)

      Ovat kyllä sekä Satakunta että Pohojanmaat saaneet vettä tänä kesänä yli oman tarpeen.

      Siinä ei kauan kestä kun tilhiparvi pihlajan tyhjentää! Se on kaunis lintu ja niitä on mukava seurailla kun syksyisin pihoilla vierailevat.

      Poista
  5. Sinulla on huomaavainen mies, onnea teille 35 vuotiskihlapäivänä <3

    Joo tuluvii pohojanmaa. Samana päivänä, kun äitini nukkui pois, taivas repesi. En oikein ymmärräkään, kuinka vettä on voinut tulla niin paljon muutaman päivän aikana. Tutuilta olen kuullut monenlaista kertomusta tulva-alueilta. Yksi rouva oli yrittänyt pitää autoaan rekisterikilvestä kiinni, kun se oli lähtenyt kellumaan virran mukana. Tiet sortuvat, vettä virtaa talojen sisälle... Mistä lie johtuu, ettei luonto enää itse pysty hoitamaan vesimääriä pois. Jotkut sanovat syyksi, kun soita/nevoja ojitetaan. Ojituksen kautta poistuu luonnollinen imeytyskenttä. Ja sitten se kasvihuoneilmiö, isoja asioita tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaavainen on ja melkein aina merkkipäivät muistaa ;) Kiitos!

      Onhan tämä syystuluva kyllä melko poikkeuksellinen. Radiossa vanha papparainen muisteli, että viimeksi tällaista oli 60 vuotta sitten eli ei tämä sittenkään aivan ainutkertaista ole. Mutta kyllä varmasti soiden ojituksella ym. on osansa asiassa, se luonnollinen imeytyskenttä on poistunut ja ojat kuljettavat veden eteenpäin. Jossain vaiheessa sitten menee sitten yli äyräitten.

      Poista
  6. Lämpimät onnittelut merkkipäivän johdosta! On sinulla vaan ihanan muistavainen mies.
    Tuo pensas voisi olla jokin tatar. Ainakin meidän jättitatar kukkii parhaillaan tuon näköisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana on ja muistavainenkin ;)

      Bingo! Se kyllä on jokin tatar, onhan se ihan tatarmainen ulkonäöltään, mutta pensasmaisuus ja koko hämäsivät. Voisi olla myös japanintatar, ehkä. Googletin hiukan ja se kukkii syys-lokakuussa, joten sekin täsmää.

      Poista
  7. Onnea kihlapäivän johdosta! Ihana mies sinulla kun muistaa tuommoiset :)

    Meillä myös tatar kukkii pihassa ja on aivan samannäköinen kun tuo kuvaamasi pensas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On se ihana :)

      En ole pitkiin aikoihin isoja tattareita (miten se taipuu ?? ;) tavannut, joten en heti tunnistanut, vaikka tutunoloinen oli.

      Poista
  8. Voi onnittelut! Miten romanttista :) Minusta "puska" on myös Japanintatar.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Romantiikkaa täytyisi aina muistaa pitää yllä ja se onnistuu yllättävän pienillä asioilla :)

      Minunkin mielestäni se muistuttaa eniten juuri japanintatarta.

      Poista