Kevättä

Se on sitten ollut tällaista kevättä tänä vuonna. Maaliskuu on ollut kaunis ja aurinkoinen, mutta kovat yöpakkaset ovet hidastaneet lumen sulamista. Tämän 'ikkunakuvan' otin keskiviikkona 27.3. Lunta on pihalla edelleen lähes puoli metriä! Omenapuuta yltäisi leikkaamaan ilman tikkaitakin, mutta enpä ole arvannut puuhaan ryhtyä noiden yöpakkasten takia.

Etelän puolella piha on lähes lumeton. Lunta on vielä piha-aidan vierellä ja sitä hiukan kaivamalla löysin myös ensimmäiset lumikellot. Ne ovat pihallamme kasvavista lumikelloista jotain kaikkein aikaisinta kantaa, sillä kasvavat isolle nupulle jo hangen alla. Näitä täytyisi siirtää niihin ensimmäisiin pälvipaikkoihin, niin saisimme nauttia todella aikaisesta kukinnasta.

Tässä kuvassa naapureiltamme ennakkoon saamani ihanat synttärikukat. Nämä ruukkutulppaanit kukkivat puutarhassani toivottavasti tulevina keväinä.

Ei tämä kevät mitenkään ainutlaatuinen ole. Olen syntynyt huhtikuun alussa 50-luvun puolivälin paikkeilla. Sinä vuonna maalis-huhtikuun vaihteessa oli kovia yöpakkasia. Isä on muistellut, että lauantai-iltana oli lähes 20 astetta pakkasta kun hän käveli hakemaan autoa lainaksi viedäkseen äitini sairaalaan synnyttämään. Minä synnyin sunnuntain puolella aamuyöllä ja äiti on kertonut, että kunnanlääkäri oli aamulla sairaalaan tullessaan kehunut uskomattoman kaunista aurinkoista aamua.

Isoisäni oli jostain merkeistä ennustanut sille vuodelle aikaista kevättä ja monet naureskelivat. Niin vain viikon kuluttua ilmat lämpenivät ja parin viikon kuluttua kevät oli koittanut. Näin toivon tapahtuvan tänäkin vuonna ...

Ja loppuun vielä tämän pääsiäisen ruukkunarsissit, jotka toivottavasti selviytyvät pakkasöistä ja pääsevät myöhemmin keväällä pihalle tulevien keväiden piristykseksi.