Puutarhavuosi 2013

Karolina haastoi kertomaan puutarhavuodesta 2013 kahdentoista kuvan kera. Minä olen kuvannut pihaa tänä vuonna melko laiskasti, joten vuoden jokaiselta kuukaudelta minulla ei edes ole kuvaa. Parhaimmat otokset olen jo aiemmin laittanut blogiin, mutta yritän löytää ennen julkaisemattomia kuvia, jotka ovat siis kevään, kesän ja syksyn ajalta.

Ensimmäisessä kuvassa nousevat lumen alta maaliskuun lopulla kuvaamani lumikellot. Lähes identtinen kuva on ollut blogissani maaliskuussa, niitä kaipailin jo helmikuussa  ja lisää galanthuksia kuvasin huhtikuussa. Yllä olevasta on helppo päätellä, että minä olen ainakin lumikellojen ystävä, jos en varsinainen intoilija olisikaan, ja ne ovat minulle ensimmäinen ja tärkein kevään airut.

Erilaiset vuokot ihastuttavat myös joka kevät. Perinteiset valkovuokot kylpevät tässä kuvassa auringossa ja 'Robinsoniana' lajike on varjon puolella. Lisää ja parempia vuokkokuvia toukokuun postauksessa.

Kaikki kevätkukkijat taitavat olla tavalla tai toisella suosikkejani. Ehkä juuri se, että ne niin varhain nousevat kukkimaan muutoin paljaasta maasta pitkän kukattoman talven jälkeen, saa ne tuntumaan niin ihanilta. Kuvassa yllä virvalilja sekä pikkusinililja, Scilla bifolia. Lisää keväistä kukintaa, myös lumikelloja ja vuokkoja,  äitienpäivän aikoihin kuvattuina.

Tämä pioni on ollut pihallani jo useita vuosia ja vihdoin tänä vuonna ilahdutti minua kukkimalla ensimmäisen kerran. Tämä on ainokainen kuva, jonka löysin tästä ainokaisesta kukasta, joten se saa kelvata, vaikka kukka on siinä jo hiukan rähjääntynyt. Tämän pionin olen ostanut tillipionina, mutta eihän se aito tillipioni ole, vaan kyseessä on mielestäni kartanopioni, joka on tillipionin ja kuolanpionin risteymä. Kasvi on korkeampi kuin tillipioni eivätkä lehdet ole yhtä hienoliuskaiset. Kirkkaanpunaiset kukat ilmestyvät touko-kesäkuun vaihteessa.

Tänä kesänä minä en ollut kovinkaan paljoa istutuspuuhissa. Edellisenä syksynä aloitin pienen kuupuutarhan laittamisen istuttamalla valkoisia kukkasipuleita. Keväällä sitten siirsin toisaalla kituneen valkoisen särkyneen sydämen tähän penkkiin ja se tuntuu viihtyvän paljon paremmin. Myöhemmin kesällä penkkiin pääsi valkoisen Nora Barlow -akileijan ja valkoisen kurjenkellon 'itsekseen' alkunsa saaneet siementaimet sekä valkoinen syysvuokko.

Akileija 'Nora Barlow'

Mitäpä puutarhavuosi olisi ilman liljoja?! Ei mitään, ainakaan meidän pihallamme, joten tässä yksi liljakuva, varjoliljaa ja kuunliljoja sisäänkäynnin tuntumassa.

Toinen pieni projekti oli talousjätekompostorin siirto hiukan etäämmälle. Sen paikalle istutin elokuussa suikeroesikoita, joista yksi innostui kukkimaan syyskuun lopussa. Pikkusipuleita ja valkovuokon maavarren kappaleita kätkin esikoiden väleihin. Ensi kevään kukintaa tässä nyt odottelen malttamattomana.

Minä olen keskittynyt kasvattamaan pihallani lähinnä kauneutta, mutta kyllä sieltä joitakin hyötykasvejakin löytyy. Pirja, herkullinen kesäomena, kasvatti ihan sopivasti hyvälaatuista satoa.

Toinen tänä kesänä ensimmäisen kerran kukallaan ilahduttanut kasvi on itse siemenestä kasvattamani pagodikärhö. Useita vuosia tätäkin kukkaa olen odottanut, tosin tässä kuvassa ihan syyskuun lopulla se on vasta avautumassa oleva nuppu.

Muutaman ruskakuvankin huomasin syyskuun lopussa napata. Tässä orapihlaja, aluskasvina tuoksumatara.

Sieltä niitä kevätkukkijoita jo pilkistelee ... malttakaahan nyt kuitenkin vielä hetki!
(kuva 26.12.2013)