Viikonlopun ilonaiheita

Viileänä pysytellyt kevät on onnekseni pidentänyt kevätkukkien kukintaa, joten mitään en parin viikon poissaolon aikana menettänyt. Viime viikonloppuna pääsin niitä ihailemaan ja löysin monta ilonaihetta. Kesälumipisara (ent. suvikello) näyttää vihdoin asettautuneen kasvupaikalleen, sillä kukkavanoja oli enemmän kuin ennen ja osassa myös enemmän kukkia kuin aiempina vuosina.

Viime syksynä kaivoin posliinihyasintin sipuleita aiemmin istuttamieni suikeroesikoiden väleihin. Yhdistelmä on juuri sellainen kuin toivoinkin, sillä kukkien pastellinsävyiset värit sointuvat hyvin keskenään. Muutamassa vuodessa esikot leviävät niin, että maan pinta on kokonaan peitossa ja posliinihyasintit nousevat kasvuston keskeltä.

Valkovuokko 'Robinsoniana' oli täydessä kukassa. Kukat ovat tänä vuonna uskomattoman kookkaita. En muista, että ne koskaan olisivat olleet yhtä suuria.

Kerrannaiskukkainen valkovuokko 'Vestal' on myös avannut kukkansa.

Helmililjoja olen istuttanut lisää melkein joka vuosi. Keväällä ruukussa ostetut istutan puutarhaan kukinnan loputtua ja syksyllä kaivan uusia sipuleita maahan. Tässä hauskasti kaksivärinen lajike.

Ja sitten vielä oikein superilonaihe, pikkiriikkisiä valkoisen varjoliljan alkuja. Toissa syksynä kylvin siemeniä rasiaan, joka oli talven ja seuraavan kesän ulkosalla. Viime syksynä rasiassa näkyi pieniä 'itujuuria' ja päätin kipata sisällön kartiovalkokuusen juurelle. Nyt sieltä nousee minipieniä lehtiä, jotka kasvavat minipienestä sipulista. Kokovertailuna voi käyttää taustalla kasvavan lemmikin lehtiä.