tiistai 30. kesäkuuta 2015
Kirjoilla
Monivuotinen kesätapahtumaperinteemme on vierailla Kirjoilla Vammalassa, siis Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa. Minä olen hurahtanut vanhoihin puutarhakirjoihin, joten niitä myyntipöydiltä etsiskelen. Tänä vuonna mukaani lähti Frans Salosen ja Arvo Haapasen Uusi Puutarhakirja I ja II sekä Tasha Tudorin puutarhasta kertova teos.
Keväällä 1944 kirjoitetussa esipuheessa 'Uuden Puutarhakirjan lukijalle' todetaan:
"Uudella Puutarhakirjalla on tavallaan vanhat perinteet. V. 1903 ilmestyi Kasvitarhakirja niminen teos, jonka kirjoittaja oli tunnettu ruotsinmaalainen puutarhamies Erik Lindgren. Teoksen oli Suomen oloihin sovittanut Klas Stening, joka niinikään oli syntyisin Ruotsista, mutta siirtynyt v. 1895 Suomeen, missä hän toimi maineikkaan Mustialan puutarhurina. Suomenkieliseen asuun olivat kirjan saattaneet pitäjän apulainen K. Korpela ja kansakoulunopettaja Aug. Wikstén. Teos oli noin 250 sivun laajuinen ja 'valaistu 135 puupiirroksella'. Se oli aikanaan alansa täydellisin ammattikirja maassamme ja puutarhureita valmistavissa oppilaitoksissamme paljon käytetty oppikirja. Tämä vanhemman puutarhamiespolven hyvin tuntema 'Lindgren-Stening' ilmestyi kaikkiaan viitenä painoksena, joista viimeinen on vuodelta 1920."
"Kun tuo teos oli loppuunmyyty, toimitti allekirjoittanut Frans Salonen v. 1929 sitä korvaamaan Puutarhakirja nimisen teoksen. Sitäkään ei ole enää moniin vuosiin ollut kirjakaupoissa saatavissa. Nyt kirja on jälleen ilmestynyt täydellisesti uudistettuna ja laajennettuna ja on saanut nimekseen Uusi Puutarhakirja. Mutta joskin teos ensimmäiseen 'Lindgren-Steningin' painokseen verrattuna on laajentunut noin nelinkertaiseksi, ei se enää nykyoloissa voi pyrkiä puutarha-ammattimiehiksi valmistuvien oppikirjaksi, mutta riittänee oppaaksi niille, jotka kotiensa ympärillä haluavat puutarhaviljelyä harrastaa oman talouden tarpeiksi. Näin tämän teossarjan - Kasvitarhakirja - Puutarhakirja - Uusi Puutarhakirja - kehitys samalla ikäänkuin kuvastaa koko puutarha-alan kehitystä tällä vuosisadalla."
Tämän uusimman hankinnan myötä minulla on hallussani koko sarja. Kasvitarhakirjasta olen kirjoittanut esitellessäni puutarhakirja-aarteitani. Puutarhakirja vuodelta 1929 on Sastamalan satoa vuodelta 2012.
Omat Uuden puutarhakirjan niteeni ovat teoksen toista painosta vuodelta 1947. Ensimmäinen nide koostuu kolmesta osasta, jotka ovat yleisosasto, vihannestarha ja hedelmätarha. Toisen niteen aihepiirit ovat koristetarha, asuinhuonekasvit ja kasvinsuojelu.
Koristetarhaa käsittelevästä osasta löytyy todella paljon tuttuja kasveja, kuten kuva-aukeamalla olevat kaunokainen ja erilaiset liljat. Koristekasvien nimet ovat osittain samoja kuin nykyisinkin, mutta osa on vuosien saatossa muuttunut ehkä useammankin kerran. Varjolilja lienee saanut suomenkielisen nimensä joskus vuoden 1947 jälkeen, sillä kirjassa sitä kutsutaan martagonliljaksi. Leucojum vernum, jota nykyisin kutsutaan kevätlumipisaraksi, oli vielä joitakin vuosia sitten nimeltään kevätkello. Tässä kirjassa sitä kutsutaan nimellä lumipisara eli vanha nimi on otettu uudelleen käyttöön.
Tasha Tudorin puutarhaa olen ihastellut lehtien palstoilla ja löysinpä kerran netistä myös japanilaisen videon, jossa puutarhaa esitellään. Nyt löysin ruotsinkielisen version Tovah Martinin kirjoittamasta ja Richard W. Brownin kuvaamasta Tasha Tudorin puutarhaa esittelevästä kirjasta. Tämä kirja ei iältään täytä kriteereitäni vanhasta puutarhakirjasta, sillä alkuperäisteos on vuodelta 1994 ja tämä käännös vuodelta 1997. En kuitenkaan malttanut olla ostamatta sitä, sillä kirja on hieno esittely mielenkiintoisesta puutarhurista ja hänen puutarhastaan sekä upea taideteos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi kun ihana kirjasaalis! Minullakin on muutama vanha puutarhakirja, ja ne ovat aarteita, vaikka kasvien nimiä joutuu joskus tosissaan arvuuttelemaan. Yllätyksiäkin löytyy. Kuvittelin muutama vuosi sitten akebiaköynnöksen ostaessani, että niitä ei vielä Suomessa varmaan ole kauaa ollut. Kun tänä keväänä luin Kotipuutarhan työkalenteria vuodelta 1971, siellä sanottiin, että akebia on vielä hieman tuntematon köynnös!
VastaaPoistaSeuraavaksi heräsi kysymys, miksi se on edelleen hieman tuntematon köynnös, yli 40 vuotta myöhemmin! Aika jännä juttu.
Tuo Tasha Tudorin kirja sinun varmaan vaan kerta kaikkiaan oli ostettava, kun olet ollut kiinnostunut hänestä ja puutarhastaan. Ei sellaisen ohi voi kävellä.
Olisi kiva joskus mennä Sastamalan kirjatapahtumaan.
Niin totta. Vanhoja puutarhakirjoja lukiessa saa puutarhanhoitoon ihan toisenlaista perspektiiviä. Ehkä ihan kaikki faktat eivät enää päde tänä päivänä, mutta yllättävän vähän on vuosikymmenten aikana muuttunut.
PoistaMielenkiintoinen tapaus tuo akebia. Minä en muista siitä kuulleenikaan, vaikka onhan sinullakin blogissa ollut siitä juttua! Mahtaako sitä mikään suomalainen taimisto lisätä? Nyt vain juttua johonkin puutarhalehteen, niin sitä sitten kilvan kysytään seuraavana kesänä ...
Kerran jo kävelin tuon Tasha Tudorin kirjan ohi kun se tuli melkein heti vastaan, mutta pakko oli vielä palata lopuksi noutamaan se. Onneksi kukaan muu ei ollut siinä välissä ehtinyt sitä ostaa!
Suosittelen Sastamalaa lämpimästi.
Tänä vuonna jäi Vanhojen kirjojen päivät väliin, harmitti toisaalta, mutta aina ei joka paikkaan ehdi. Sekin on ollut sellainen mun henkireikämatka, nautin vanhoista kirjoista ja etsin sieltä käsityö- ja satukirjoja. Ensi vuonna menen taas hengittelemään ihanaa ilmapiiriä!
VastaaPoistaLöysitpä oivalliset aarteet, ne kun tupsahtavat eteen etsittynä tai sattumalta, ohi ei voi mennä, muuten jää harmittamaan!
Liian usein tuntuu, että mielenkiintoiset jutut sattuvat samaan aikaan. Tänäkin vuonna Vanhan kirjallisuuden päivät ja Avoimet puutarhat -tapahtuma sattuivat samalle viikonlopulle.
PoistaMinullakin on Sastamala jo ensi vuoden kalenterissa :)
Sen olenkin jo oppinut, että parasta on poimia löydöt heti talteen, muutoin joku toinen ehtii ensin.
Marietta, minun olisi piätnyt olla tuolla! Oltaisiin sitten kumpkin ytäaikaa tartuttu Tasha Tudoriin kirjaan;) Mikä löytö!
VastaaPoistaKerään oikeasti vanhoja kirjoja eli olen bibliofiili. En kerää muuta kuin kirjoja, kasveja ja elämyksiä.
Eräs Kustannusherra jaksaa ihmetellä, kun en hedi Sastamalaan...Menen vain koko ajan kieli vyön alla.
♥
Sepäs olisikin ollut näky :)
PoistaMeillä taitaa olla sama tauti - kirjoja, kasveja ja elämyksiä.
Sastamala on bibliofiilin taivas, siellä on aivan ainutlaatuinen tunnelma. Yhdistä Sastamala ja vierailu Reposaareen.
♥
Hieno kirjasaalis!
VastaaPoistaOlen oikein tyytyväinen :)
PoistaUpeat kirjat ostit! enpä olisi voinut paremmin lauantaiehtoota viettää, olen kierrellyt blogissasi ja nauttinut näkemästi ja lukemastani.
VastaaPoistaHauska kuulla, että olet nauttinut. Tervetuloa lukijaksi!
PoistaOhh, mitkä kirjat! Minäkin rakastan erityisesti vanhoja kirjoja. Tuo Tasha on kyllä sellainen mummeli että oksat pois. Jännä tuo Sastamala, en ole vielä ihan tottunut. Omintakeinen nimi kyllä suurkunnalle.
VastaaPoistaVanhoissa kirjoissa ja mummoissa on vain sitä jotain - haluaisin olla kuin Tasha :) Sastamala lienee jokin vanha paikallisnimi seutukunnalta, mutta Vammalasta me ainakin yhä puhumme ...
Poista