maanantai 30. toukokuuta 2016

In the green


Lumikellojen jakamisessa ja istutuksessa on kaksi eri koulukuntaa. Toiset sanovat, että lumikelloja ei saa häiritä kasvukaudella, vaan jakaminen ja uudelleenistutus tulisi tehdä sipulien ollessa lepotilassa eli loppukesästä tai alkusyksystä. Toisten mukaan sipulit tulisi siirtää 'in the green' eli silloin kun lehdet ovat vielä näkyvissä ja kiinni sipulissa. Tämä tapa sopii hyvin kotipuutarhassa tapahtuvaan kasvustojen jakamiseen, sillä lehtien näkyessä sipulit ovat helposti löydettävissä.

Kaivoin tänään pois marjakuusen vierestä liikaa levinnyttä jättipoimulehteä. Silloin huomasin vieressä olevan puistolumikelloryppään, joka kukki heikosti tänä keväänä. Syynä saattoi tietenkin olla viime talven poikkeukselliset olosuhteet, mutta epäilin, että syynä oli liian tiheäksi päässyt kasvusto. Asia varmistui kun kaivoin ryppään ylös, sillä siinä oli monen kokoisia sipuleita vieri vieressä, limittäin ja lomittain. En muista, kuinka monta sipulia olen siihen kohtaan joskus istuttanut - ehkäpä kymmenkunta - mutta ihan kiitettävästi ne olivat lisääntyneet. Erottelin sipulit toisistaan, kastelin kasvualustan, joka on nyt noin viisinkertainen entiseen verrattuna, ja tökin sipulit maahan. Yritin laskea sipulit ja jossain vaiheessa sekosin laskuissa, mutta niitä oli melkein kaksi sataa. Tuon yllä olevan kuvan otin ennen kuin olin lisännyt uutta multaa sipuleiden ja paljastuneiden marjakuusen juurten päälle. Harmitti hiukan, kun en ollut hoksannut ottaa kuvia aiemmista vaiheista.









Tähän loppuun vielä muutama kukkakuva. Akileijat aloittelevat kukintaa. Ensimmäisenä kukkaan on ehtinyt näissä kuvissa oleva kauniin sininen yksilö, jolla on hiukan valkoista teriössä. Luulen sen olevan alppiakileija - ainakin muistelen sellaisen joskus istuttaneeni.






10 kommenttia:

  1. Kiva kun löysit puistolumikellot. Kaunista kukintaa siis odotettavissa. Akileijat ovat niin kauniita. Mukavaa viimeistä toukokuun päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että lumikellojen juuret eivät kovasti vioittuneet, jotta ne saavat kerättyä kukkimisvoimaa sipuleihin jo ensi kesälle ja koko laajennettu alue kukkisi valkoisenaan. Tuo sininen akileija on yksi suosikeistani. Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Olen samaa mieltä siinä, että vihreälehti vaiheessa sipulit on paljon helpompi löytää ja jakaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtien avulla ne löytää ja ehkäpä jopa tunnistaa ;)

      Poista
  3. Runsas määrä lumikelloja, toivottavasti lähtevät hyvin kasvuun. Akileijassa on kaunis sävy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin paljon ei raaskisi ostosipuleita hankkia, toivottavasti pärjäävät. Tuo akileija on puhtaan sininen, useinhan ne vivahtavat violettiin.

      Poista
  4. Yritin äksen kuvata akileijoja, mutta ei ollut tuuri myötä.

    Akileija tuo keijut puutarhaan!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijat ovat sellaisia primadonnia, että kuvien onnistuminen todella on tuurista kiinni ... tai ehkä keijut eivät aina salli kuvien ottamista <3

      Poista